Elinvoimaiset luontotyypit tarjoavat lajistolle elinympäristön ja ihmiselle toimivia ekosysteemipalveluita
Lajien suojelu ei usein ole mahdollista ilman niiden elinympäristöjen suojelua. Mikäli runsasravinteinen avoin lettosuo kuivuu ja metsittyy ojituksen vuoksi, eivät monet vaateliaat lettolajit, kuten rimpisirppisammal ja kämmekät, kykene kasvamaan rämeeksi muuttuvassa ympäristössä. Suomessa erilaiset elinympäristöt on luokiteltu luontotyypeiksi ryhmittäin: Itämeri, Itämeren rannikko, sisävedet ja rannat, suot, metsät, kalliot ja kivikot, perinnebiotoopit ja tunturit.
Suomessa luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitu kahdesti
Suomen luontotyyppien uhanalaisuus arvioitiin toisen kerran vuonna 2018. Noin 400 luontotyypistä 48 prosenttia arvioitiin uhanalaisiksi. Luontotyyppien ensimmäisen, vuoden 2008 uhanalaisuusarvioinnin, ja toisen arvioinnin tulokset eivät ole suoraan vertailtavissa arviointimenetelmän erojen vuoksi. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin sanoa, ettei luontotyyppien tila ole parantunut ja monien luontotyyppien kehityssuunta on arvioitu heikkeneväksi.
Tärkeimmiksi luontotyyppien uhanalaistumisen syiksi arvioitiin metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus sekä rakentaminen ja vesien rehevöityminen. Tulevaisuuden uhkatekijänä etenkin ilmastonmuutoksen merkityksen arvioidaan kasvavan merkittävästi.
Luontotyyppien tilaa voidaan parantaa
Luontotyyppien tilan parantamiseksi tarvitaan suojelua, luonnonhoitoa ja ennallistamista sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella talouskäytössä olevilla alueilla. Luonnonhoitoa tarvitaan erityisesti monilla metsäluontotyypeillä sekä umpeenkasvusta kärsivissä avoimissa perinneympäristöissä. Ilmastonmuutos lisää useiden luontotyyppien hoidon tarvetta. Avainasemassa on luontotyyppien parempi huomioiminen maankäytön suunnittelussa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä.
Luonnon ihmiselle tuottamia hyötyjä kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. Nämä ilmaiset palvelut pysyvät yllä vain, jos luontotyypeistä muodostuvat ekosysteemit säilyvät elinvoimaisina ja toimintakykyisinä. Mikäli heikennämme jonkin ekosysteemin toimintaa, sen tuottamien palveluiden määrä tai laatu voi huonontua. Esimerkiksi vaurioitunut vesi- ja kosteikkoluonto ei kykene tuottamaan kaloja ravinnoksi, vedenpuhdistusta tai tulvasuojelua.
Luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin luontotyypit
Luonnonsuojelulain luontotyyppisuojelu koskee sellaisia laissa lueteltuihin suojeltuihin luontotyyppeihin kuuluvia alueita, jotka ovat luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia. Suojellut luontotyypit ovat melko harvinaisia ja usein pinta-alaltaan pieniä, mutta silti arvokkaita luonnon monimuotoisuudelle ja maisemansuojelulle. Suojellun luontotyypin esiintymän suojelu edellyttää ELY-keskuksen tekemää rajauspäätöstä.
Suurin osa suojelluista luontotyypeistä on jalopuumetsiköitä. Muita suojeltuja luontotyyppejä ovat pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, hiekkarannat, merenrantaniityt, hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt ja suuret maisemapuut.
EU:n luontodirektiivi turvaa yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä, ja niiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita eli ns. Natura 2000 -alueita. Luontodirektiivin luontotyypeistä 68 esiintyy Suomessa. Niihin kuuluu mittakaavaltaan hyvin eri suuruisia luontotyyppejä, kuten melko laaja-alaisia boreaalisia luonnonmetsiä ja keidassoita, tai hyvin pienialaisia luontotyyppejä, kuten huurresammallähteitä tai tulvaniittyjä.
Julkaisija