Elävä kulttuuriympäristö

Rakennussuojelun yleiset tavoitteet, kohteet ja kriteerit määritellään laissa rakennusperinnön suojelemisesta eli rakennusperintölaissa.

• Laki rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010) (FINLEX)

Rakennusperintölakia käytetään suojelun keinona asemakaavoitetun tai asemakaavoitettavaksi tarkoitetun alueen ulkopuolella.

Asemakaavoitetulla alueella rakennussuojelu toteutetaan yleensä ensisijaisesti maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti kaavamääräyksin. Eräissä tilanteissa myös asemakaava-alueella voidaan antaa erillinen suojelupäätös rakennusperintölain nojalla. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos rakennuksen sisätiloja suojellaan.

Kirkollisten rakennusten suojelemiseen sovelletaan kirkkolakia tai lakia ortodoksisesta kirkosta.

Kiinteitä muinaisjäännöksiä koskee muinaismuistolaki.

Rakennusperintölain mukaisen suojeluesityksen saa tehdä rakennuksen omistaja, valtion viranomainen, kunta, alueellinen vastuumuseo, maakuntaliitto tai rekisteröity yhteisö, joka toimii esityksen kohteena olevan rakennuksen sijaintialueella ja jonka toimialaan kuuluu kulttuuriperinnön vaaliminen tai rakennetun ympäristön laatuun vaikuttaminen. Saamelaiskäräjät voi tehdä suojeluesityksen saamelaisesta rakennusperinnöstä ja kolttien kyläkokous kolttasaamelaisesta rakennusperinnöstä.

Asemakaavoituksen käynnistymisestä päättää kunta. Kunnan asukkaalla sekä kunnassa toimivalla yhteisöllä on kuitenkin oikeus tehdä aloitteita kunnan toimintaa koskevissa asioissa.

Rakennusperintölain mukainen suojeluesitys tehdään kirjallisesti vapaamuotoisena. Esityksessä on oltava tiedot rakennuksesta, sen sijaintipaikasta ja omistajasta sekä perustelut suojeluesitykselle. Tärkeitä esityksessä kerrottavia tietoja ovat myös mm. rakennuksen ikä, käyttöhistoria ja siihen liittyvät tapahtumat, ulkoasun/sisätilojen säilyneisyys sekä asema osana historiallista kokonaisuutta tai kulttuurimaisemaa. Esitykseen kannattaa liittää perusteluja selventäviä karttoja, kuvia tai asiakirjajäljennöksiä.

Jos esityksen tekijänä on rekisteröity yhteisö, esitykseen tulee liittää selvitys yhteisön voimassa olevista säännöistä ja nimenkirjoitukseen oikeutetuista henkilöistä, esimerkiksi ajantasainen ote yhdistys- tai kaupparekisteristä.

Suojeluesitys osoitetaan sille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus), jonka toimialueella kohde on.

ELY-keskus voi myös omasta aloitteestaan ryhtyä toimenpiteisiin rakennuksen suojelemiseksi.

Museovirasto antaa lausunnon suojeltavaksi esitetyn kohteen kulttuurihistoriallisesta merkityksestä ELY-keskukselle. Tämän lisäksi ELY-keskus pyytää kunnalta, rakennuksen ja kiinteistön omistajalta tai haltijalta sekä naapurikiinteistöjen omistajilta tai haltijoilta lausunnon. Saatujen lausuntojen ja mahdollisten neuvottelujen ja katselmusten jälkeen ELY-keskus joko määrää kohteen suojeltavaksi tai hylkää suojeluesityksen.

ELY-keskus voi kieltää kohteen arvoa vaarantavat toimenpiteet, kuten purkamisen (vaarantamiskielto). Kiellon yhteydessä omistaja voidaan velvoittaa ryhtymään tarpeellisiin suojaamistoimenpiteisiin rakennuksen suojelun turvaamiseksi.

Vaarantamiskielto on voimassa, kunnes suojelua koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu, ellei toisin määrätä. ELY-keskuksen on käsiteltävä suojelua koskeva asia kahden vuoden kuluessa kiellon antamisesta.

ELY-keskuksen päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Ennen vuotta 2021 annetut ELY-keskuksen päätökset oli alistettava ympäristöministeriön vahvistettaviksi. Tämän vuoksi ympäristöministeriössä on vielä vireillä eräitä rakennusperintölain mukaisia asioita, joihin ministeriö antaa päätöksiä.

Hoidettu kulttuuriympäristö lisää ihmisten hyvinvointia, tarjoaa elinkeinomahdollisuuksia ja paikallisia ylpeyden aiheita. Kulttuuriympäristöohjelmat ovat menestystarinoita.

Ne kokoavat yhdessä valitut ja tärkeäksi koetut kulttuuriympäristön ominaispiirteet. Ohjelma on myös suunnitelma, miten kulttuuriympäristöä voidaan hoitaa ja hyödyntää kestävästi ja ilmastoviisaasti. 

Kulttuuriympäristön säilyttäminen ja hoito tukevat kestävyyttä. Kulttuuriympäristöohjelmiin koottujen toimintatapojen ja tiedon avulla voidaan löytää ratkaisuja, jotka tukevat ilmastotoimia.

Maisemien ja perinnemaisemien hoidolla voidaan torjua luontokatoa. Kulttuuriympäristöohjelma voi ehkäistä ennalta intressiristiriitoja ja auttaa priorisoimaan esimerkiksi alueidenkäyttöä.

Konkreettisia hyötyjä

Ohjelmatyö auttaa hyödyntämään olemassa olevaa kulttuuriympäristöä. Useat ohjelmat ovat osoittaneet, että yhdessä ja huolella laaditusta kulttuuriympäristöohjelmasta saadaan pitkäaikaisia hyötyjä monella taholla. Ohjelmat ovat erinomaista tausta-aineistoa, koska ohjelmissa käsiteltävä tieto säilyy käyttökelpoisena pitkään.

Paikallinen vetovoima ja identiteetti vahvistuvat tiedon avulla. Ohjelma voi olla ympäristökasvatuksen työkalu, kotouttamisen väline, kestävän kuntakuvan rakentaja sekä kulttuuriympäristön hoidon ja rahoitusmahdollisuuksien vinkkilista.

Kunnan toiminta sujuvoituu

• vuorovaikutus kuntalaisten kanssa
• päätöksenteko
• viranomaisyhteistyö
• taustaa muille strategioille, ohjelmille ja suunnitelmille

Alueidenkäytön suunnittelu ja rakennusvalvonta tehostuvat

• apuväline priorisointiin
• tausta-aineisto suunnitteluun ja arviointiin 
• apuväline vajaakäyttöisten rakennusten käyttöönottoon
• ohjauskeino korjaus- ja uudisrakentamiseen 

Yritykset saavat tukea toimintaansa

• matkailun vetovoimatekijöiden ideapankki
• tuotteiden ja palveluiden ideapankki
• hankkeiden tausta-aineisto 

Ihan oikea työkalu kaavatyöhön.

Ohjelmatyöllä voidaan luoda uusia toimintatapoja, tarjota tietoa ja avata näkökulmia omaan ympäristöön. Ohjelmien vahvuus on yksilöllisyydessä. Jokainen tekee oman näköisensä ohjelman. 

Kunnan, maakunnan, kotiseutuyhdistyksen, kulttuuriympäristökohteiden omistajan tai muun ohjelman tekijän omat tarpeet ja tavoitteet määrittävät ohjelman sisällön, rajauksen ja muodon. Kun ohjelma tai ohjelman osat on käsitelty ja hyväksytty yhdessä, siitä tulee yhteinen tahtotila.

Ohjelman laadinta on parhaimmillaan vuorovaikutteinen prosessi. Kaikki sen vaiheet valmistelusta valmiiseen ohjelmaan ja toteutukseen ovat yhtä tärkeitä. 

Ohjelman alueen ja sisällön määrittäminen

Kulttuuriympäristöohjelmia voidaan laatia alueiden välisenä yhteistyönä tai osana muuta ohjelmatyötä. Alueellisena rajauksena voi olla

• kunta, kunnat tai maakunta
• kylä, kaupunginosa tai muu pienempi alue

Ohjelma voi käsitellä kulttuuriympäristöä kokonaisuudessaan tai sen osaa. Ohjelma voi olla myös temaattinen, kuten esimerkiksi rakennusperintöpainotteinen ohjelma. 

Liittymäpinnat

Vaikka kulttuuriympäristöohjelmat ovat usein itsenäisiä prosesseja, niillä on yhteyksiä moneen. Onkin hyvä pohtia mihin muuhun ohjelmatyö voi kytkeytyä ja millaisia mahdollisuuksia yhteistyö tarjoaa?

Kulttuuriympäristöohjelma liittyy usein luontevasti 

• alueidenkäytön suunnitteluun ja kaavoitukseen
• matkailua, ilmastoa, kestävää kehitystä, kiertotaloutta koskevaan tai muuhun strategiatyöhön
• muihin ohjelmiin, kuten arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan
• kulttuurikasvatussuunnitelmiin

Kulttuuriympäristöohjelma on monipuolinen kulttuurikasvatussuunnitelman lähdeaineisto. 

Kulttuuriympäristöohjelman kokoaminen on laaja ja antoisa tehtävä. Resursseja varataan niin ohjelman laatimiseen kuin sen aktiiviseen toteuttamiseen. Jos päivitettävää aineistoa on runsaasti, ohjelman voi tehdä myös pienemmissä osissa.

Resurssitarpeeseen vaikuttavat

• projektin laajuus
• aikataulutavoite
• liittymäpinnat muihin töihin ja ohjelmiin
• olemassa olevien aineistojen, inventointien sekä selvitysten määrä ja ajantasaisuus
• ohjelman julkaisumuoto
• valmiin ohjelman toteuttamisen tapa

Asiantuntijuuden varmistaminen

Hyvä kulttuuriympäristöohjelma syntyy monien tahojen yhteistyönä. Eri alojen asiantuntijoiden lisäksi työssä tarvitaan paikallistuntemusta. Aluksi on hyvä kartoittaa, miten voidaan hyödyntää virkatyö, konsulttityö ja ostopalvelut sekä vapaaehtoistyö. 

Jos kulttuuriympäristöohjelma tehdään julkishallinnollisen organisaation omana työnä, käytössä on hyvä aluetuntemus, ohjelma nivoutuu organisaation eri sektoreille, asiantuntijoiden yhteistyö tiivistyy ja ohjelman toteuttaminen ja päivittäminen sujuu luontevasti.

Ostopalveluiden puolestaan koetaan usein tuovan ohjelmaprojekteille   erityisasiantuntijuutta ja ulkopuolista näkemystä.

Ohjelmatyön rahoitus

Rahoitus on usein kriittinen tekijä. Kulttuuriympäristöohjelmien laadintaan on saatu rahoitusta muun muassa säätiöiltä sekä maaseutuohjelmista Leader-ryhmien ja ELY-keskusten kautta. 

Kylätoimikuntien avulla koottiin tietoa rakennusperinnöstä, taloista ja historiasta.

Hyvän ympäristön suunnittelu, päätöksenteko ja toteutus tarvitsevat monenlaista asiantuntemusta ja näkökulmia.  Paras lopputulos syntyy, kun alueen erilaiset toimijat ovat mukana alusta alkaen. Samalla tieto ohjelmasta leviää. 

Alueen asukkailla, maaomistajilla ja järjestöjen edustajilla on useita rooleja ja tehtäviä ohjelmatyössä. Projektin osallisia ja toimijoita kootessa kannattaa käydä läpi ainakin nämä ryhmät

• asukkaat, kotiseututoimijat, kaupunginosa- ja kyläyhdistykset
• maanomistajat 
• kaupan-, käsityön-, maatalous-, ruoka- ja matkailualan yrittäjät 
• vapaa-ajan asukkaat
• ikääntyneet ja eläkeläisyhdistykset
• koulut, koululaiset, opiskelijat ja nuorisoyhdistykset
• museot ja kulttuuritoimijat
• harrastusryhmät 
• luottamushenkilöt ja edunvalvonta
• media 

Monta vuorovaikutuksen tapaa

Ihmisten aito kohtaaminen heidän omilla kulmillaan ja tapahtumissaan lisää luottamusta ohjelman laadintaan.  Osallistumismuodot valitaan ryhmien mukaan. Alueiden vakiintuneita ja hyväksi koettuja toimintakulttuureita ja -tapoja kannattaa hyödyntää. Aktiivinen mediaviestintä ja sosiaalinen media tukevat tiedonkulkua työn eri vaiheissa. 

Viestinnän ja vuorovaikutuksen keinoja ovat esimerkiksi

• infotilaisuudet, kyläillat
• etätilaisuudet verkossa
• maastokatselmukset, kaupunki- ja kyläkävelyt
• avoimet ja kohderyhmittäiset työpajat 
• digitaaliset työtilat ja sovellukset työskentelyyn
• karttapohjaiset ja muut verkkokyselyt 
• haastattelut 

Kaupunkilaiset saivat kertoa heidän mieli- ja lempipaikkojaan. Verkossa toteutettu asukaskysely tuotti yli 1 000 vastausta.

Kulttuuriympäristöä koskevat inventoinnit, selvitykset ja suunnitelmat ovat kulttuuriympäristöohjelman perusaineistoa. Näiden lisäksi ohjelmaa varten kootaan usein paikallista, aiemmin dokumentoimatonta tietoa. 

Ohjelmaan voida valita tietty painotus, mikä auttaa tavoitteiden saavuttamista. Runsaan kuvituksen avulla jokainen voi löytää ohjelmasta itselleen tärkeitä maisemia ja ympäristöjä. Hyvin jäsennelty, taidokkaasti kuvitettu ja taitettu selkeäkielinen ohjelma houkuttelee lukemaan. Ohjelman nimelläkin on merkitystä. 

Ohjelman kokoaminen

Valmiit ohjelmat sisältävät yleensä ainakin seuraavat asiakokonaisuudet

• ohjelman tavoitteet 
• kulttuuriympäristön kuvaus 
• toimenpideosa: kuka, mitä, milloin 
• yleiset kulttuuriympäristön hoito-ohjeet

Ohjelmatyössä syntyy aina uutta tietoa. Arvokasta aineistoa ovat olemassa olevat paikalliset, maakunnalliset ja valtakunnalliset tietolähteet

• vanhat kartat ja valokuvat
• tarinat, vuosikirjat ja historiikit 
• arkeologisen kulttuuriperinnön kohteiden ja kiinteiden muinaisjäännösten rekisteri
• rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnit
• arvokkaat maisema-alueet ja maisemanhoitoalueet
• perinnemaisemat ja perinnebiotoopit
• kaavalla ja erityislainsäädännöllä suojellut kulttuuriympäristökohteet ja alueet
• luonnonsuojelualueet

Kulttuuriympäristön hoitotoimien ja muiden toimenpiteiden määrittäminen

Julkisessa omistuksessa oleville kohteille voidaan laatia tarkkoja toimenpidesuunnitelmia aikatauluineen ja vastuineen.

Merkittävä osa rakennetusta kulttuuriympäristöstä on kuitenkin yksityisessä omistuksessa. Ohjelma ei voi velvoittaa yksityisomistajia toimenpiteisiin. Kohteet voidaan kuitenkin huomioida kannustavilla toimenpide-ehdotuksilla ja antamalla tietoa rahoitusmahdollisuuksista. Julkisten kohteiden hoito voi toimia esimerkkeinä yksityisille tahoille.

Toimenpide-ehdotuksissa voidaan kuvata kulttuuriympäristön

• keskeiset piirteet, arvot ja kohteet
• alueellinen ja laajempi merkitys 
• huomioiminen esimerkiksi kaavoituksessa ja rakentamisessa

Pohdimme yhdessä, mikä on meidän alueemme erityispiirre ja mikä meille on tärkeää.

Kun ohjelma on helposti saatavilla, kaikki voivat hyödyntää ja toteuttaa sitä. Ohjelmasta viestitään aktiivisesti tekemisen aikana. Viestintään kannattaa panostaa erityisesti, kun ohjelma on valmis. 

Ohjelman laatijan tavoitteet, tarpeet ja resurssit määrittävät julkaisumuodon. Sähköiset ohjelmamuodot yleistyvät, mutta painetut julkaisut ovat edelleen asukkaiden keskuudessa hyvin suosittuja.

Kun ohjelman julkaisumuoto päätetään, on samalla hyvä pohtia, miten ohjelmaa päivitetään. Sähköisten aineistojen päivittäminen on painotuotteita yksinkertaisempaa ja edullisempaa.

Kun aineistoja julkaistaan verkossa, varmista, että se on teknisesti saavutettavaa.

Kulttuuriympäristöohjelmia laaditaan

• kirjana
• paikkatietona ja tarinakarttana
• verkkosivuna
• kaupunginosa- tai kyläkansioina

Valmista ohjelmaa voi toimittaa

• kiinteistönomistajille
• kirjastoille, kouluille, museoille, kunnan arkistoon, matkailutoimistoon
• luottamushenkilöille
• medialle
• yrityksille

Sähköinen ohjelma viedään näkyvästi verkkosivuille ja sitä voidaan tarjota linkiksi eri toimijoiden verkkosivuille. 

Valmiin kulttuuriympäristöohjelman julkaisun tueksi voi järjestää

• seminaareja 
• näyttelyitä 
• tapahtumia, kuten teemakävelyitä ja -pyöräilyjä 

Ohjelman toteutus ja seuranta

Ohjelman seuranta pitää huolen siitä, että se on käytössä. Kunnallisen ja alueellisen kulttuuriympäristöohjelman toteutumista voidaan seurata esimerkiksi strategiakausittain. Toteutuksen seuranta ja palautteen keruu sopii luontevasti myös alueellisille ja kunnallisille kulttuuriympäristötyöryhmille. 

Kulttuuriympäristöohjelmaa pitää päivittää aika-ajoin. Päivityksessä kannattaa hyödyntää alueen kulttuuriympäristöä koskevia muita projekteja. Paikkatietoaineistoa on luontevaa päivittää esimerkiksi kaavoituksen yhteydessä.

”Tarinakartat kiinnostavat, ne ovat valmista aineistoa yritysten käyttöön.”