Elävä kulttuuriympäristö
Kulttuuriympäristö tarkoittaa ihmisen toiminnan tuloksena syntynyttä ympäristöä, kuten rakennuksia ja rakennettuja alueita lähiympäristöineen maisemia, joissa näkyy ihmisen kädenjälki maisemassa, maaperässä tai veden alla säilyneitä, ihmisten tekemiä muinaisia rakenteita ja muodostelmia. Kulttuuriympäristöä ovat niin tavalliset arkiympäristöt kuin erityistä tunnustusta saaneet ja suojellut alueet ja kohteet. Vaikka kulttuuriympäristö voi uusiutua ja kehittyä ajan kuluessa ja tarpeiden muuttuessa, on muutoksia tehtäessä hyvä pitää mielessä jo olemassa olevan ympäristön arvot.
Kulttuuriympäristön tulevaisuuden turvaaminen on yhteinen tehtävä. Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu perustuslain (731/1999) mukaan kaikille. Julkisen vallan tehtävänä on turvata jokaiselle oikeus terveelliseen elinympäristöön sekä huolehtia siitä, että kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa omaa ympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
Lisäämällä asiantuntemusta sekä huolehtimalla kulttuuriympäristön hoidosta ja käytöstä varmistetaan, että arvokkaat kohteet säilyvät tulevillekin sukupolville.
Kultturiympäristön hoito
Kulttuuriympäristön säilyminen vaatii aktiivisuutta ja jatkuvaa hoitoa. Haasteita kulttuuriympäristön säilymiselle asettavat muun muassa yhteiskunnan rakennemuutokset. Samalla kun kasvukeskuksissa hävitetään vanhaa uuden tieltä, rapistuvat tyhjilleen jääneet tilat ja alueet toisaalla.
Vastuu rakennusten ja ympäristön ylläpidosta on niiden omistajilla. Hyvä hoito ja ajoissa toteutetut toimenpiteet takaavat kulttuuriympäristön arvon säilymisen. Remontoidessa ja muutoksia tehtäessä on tärkeää huomioida kohteen erityispiirteet ja alkuperäiset rakentamistavat.
Kulttuuriympäristön hoidon keinot
Kaavoitus
Kaavoitus luo perusedellytykset ympäristön rakentumiselle ja hoidolle. Sen yhteydessä määritetään alueiden käyttötarkoitus, rakentamisen määrä ja sijainti sekä asetetaan ympäristön laatua ja ominaisuuksia koskevat, rakentamisen myötä konkretisoituvat tavoitteet.
Kaavoituksen yhteydessä sovitetaan yhteen kulttuuriympäristöä koskevia tavoitteita muiden tavoitteiden kanssa. Samalla kuntalaisilla ja yhteisöillä on mahdollisuus vaikuttaa lähialueidensa kehitykseen ja kulttuuriympäristön huomioimiseen suunnittelussa.
Asemakaavoitus voi luoda hyvät edellytykset kulttuuriympäristön hoidolle silloin, kun olemassa oleva ympäristö ja rakennuskanta on otettu kaavan lähtökohdaksi.
Maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuva suojelu eli ns. kaavasuojelu on yleisin tapa suojella rakennuksia ja määritellä ympäristönsuojeluun liittyviä tavoitteita. Tiedot asema- ja yleiskaavoissa suojelluista kohteista saa kyseisen kunnan kaavoitusviranomaiselta.
Rakennussuojelu
Rakennussuojeluasiassa kannattaa ensimmäisenä lähestyä alueellista vastuumuseota, joka voi auttaa rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon määrittelyssä. Sen jälkeen on mietittävä, olisiko sopiva suojelukeino kaavoitus vai suojelu rakennusperintölailla. Etenkin jos kohde sijaitsee asemakaava-alueella, on kaavasuojelun mahdollisuudesta keskusteltava kunnan kanssa.
Mitä lakia rakennussuojelussa sovelletaan?
Rakennussuojelun yleiset tavoitteet, kohteet ja kriteerit määritellään laissa rakennusperinnön suojelemisesta eli rakennusperintölaissa.
Rakennusperintölakia käytetään suojelun keinona asemakaavoitetun tai asemakaavoitettavaksi tarkoitetun alueen ulkopuolella.
Asemakaavoitetulla alueella rakennussuojelu toteutetaan yleensä ensisijaisesti maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti kaavamääräyksin. Eräissä tilanteissa myös asemakaava-alueella voidaan antaa erillinen suojelupäätös rakennusperintölain nojalla. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos rakennuksen sisätiloja suojellaan.
Kirkollisten rakennusten suojelemiseen sovelletaan kirkkolakia tai lakia ortodoksisesta kirkosta.
Kiinteitä muinaisjäännöksiä koskee muinaismuistolaki.
Kuka saa tehdä suojeluesityksen?
Rakennusperintölain mukaisen suojeluesityksen saa tehdä rakennuksen omistaja, valtion viranomainen, kunta, alueellinen vastuumuseo, maakuntaliitto tai rekisteröity yhteisö, joka toimii esityksen kohteena olevan rakennuksen sijaintialueella ja jonka toimialaan kuuluu kulttuuriperinnön vaaliminen tai rakennetun ympäristön laatuun vaikuttaminen. Saamelaiskäräjät voi tehdä suojeluesityksen saamelaisesta rakennusperinnöstä ja kolttien kyläkokous kolttasaamelaisesta rakennusperinnöstä.
Asemakaavoituksen käynnistymisestä päättää kunta. Kunnan asukkaalla sekä kunnassa toimivalla yhteisöllä on kuitenkin oikeus tehdä aloitteita kunnan toimintaa koskevissa asioissa.
Miten rakennusperintölain mukainen suojeluesitys tehdään?
Rakennusperintölain mukainen suojeluesitys tehdään kirjallisesti vapaamuotoisena. Esityksessä on oltava tiedot rakennuksesta, sen sijaintipaikasta ja omistajasta sekä perustelut suojeluesitykselle. Tärkeitä esityksessä kerrottavia tietoja ovat myös mm. rakennuksen ikä, käyttöhistoria ja siihen liittyvät tapahtumat, ulkoasun/sisätilojen säilyneisyys sekä asema osana historiallista kokonaisuutta tai kulttuurimaisemaa. Esitykseen kannattaa liittää perusteluja selventäviä karttoja, kuvia tai asiakirjajäljennöksiä.
Jos esityksen tekijänä on rekisteröity yhteisö, esitykseen tulee liittää selvitys yhteisön voimassa olevista säännöistä ja nimenkirjoitukseen oikeutetuista henkilöistä, esimerkiksi ajantasainen ote yhdistys- tai kaupparekisteristä.
Suojeluesitys osoitetaan sille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus), jonka toimialueella kohde on.
ELY-keskus voi myös omasta aloitteestaan ryhtyä toimenpiteisiin rakennuksen suojelemiseksi.
Kuka antaa päätöksen suojelusta?
Museovirasto antaa lausunnon suojeltavaksi esitetyn kohteen kulttuurihistoriallisesta merkityksestä ELY-keskukselle. Tämän lisäksi ELY-keskus pyytää kunnalta, rakennuksen ja kiinteistön omistajalta tai haltijalta sekä naapurikiinteistöjen omistajilta tai haltijoilta lausunnon. Saatujen lausuntojen ja mahdollisten neuvottelujen ja katselmusten jälkeen ELY-keskus joko määrää kohteen suojeltavaksi tai hylkää suojeluesityksen.
ELY-keskus voi kieltää kohteen arvoa vaarantavat toimenpiteet, kuten purkamisen (vaarantamiskielto). Kiellon yhteydessä omistaja voidaan velvoittaa ryhtymään tarpeellisiin suojaamistoimenpiteisiin rakennuksen suojelun turvaamiseksi.
Vaarantamiskielto on voimassa, kunnes suojelua koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu, ellei toisin määrätä. ELY-keskuksen on käsiteltävä suojelua koskeva asia kahden vuoden kuluessa kiellon antamisesta.
ELY-keskuksen päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.
Ennen vuotta 2021 annetut ELY-keskuksen päätökset oli alistettava ympäristöministeriön vahvistettaviksi. Tämän vuoksi ympäristöministeriössä on vielä vireillä eräitä rakennusperintölain mukaisia asioita, joihin ministeriö antaa päätöksiä.
Rakennusperintöavustukset
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) myöntävät rakennusperinnön hoitoavustuksia kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten omistajille ja rakennusperinnön hoitoa edistäville yhteisöille. Avustuksia voi hakea korjauksiin, joilla edistetään rakennuksen säilymistä tai kunnostetaan rakennuksen pihapiiriä tai muuta välitöntä ympäristöä. Hakuaika päättyy vuosittain 30. marraskuuta. Lisätietoja saa ELY-keskusten ympäristöasioiden asiakaspalvelusta.
Muita avustuksia rakennusperinnön hoitoon
Valtakunnalliset inventoinnit
Valtioneuvoston päätöksessä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista todetaan, että alueidenkäytössä on huolehdittava valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvojen turvaamisesta. Viranomaisten laatimat kulttuuriympäristöinventoinnit ovat yksi alueidenkäytön suunnittelun lähtökohdista.
Valtakunnallisten inventointien ja selvitysten kohteet sisältyvät ympäristöhallinnon paikkatietojärjestelmään, ja niitä voi käyttää esim. Karpalo-karttapalvelun kautta.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamia inventointeja ovat:
- Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt
- Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet
- Valtakunnallisesti merkittävät esihistorialliset suojelualuekokonaisuudet
Kulttuuriympäristöohjelmat
Kulttuuriympäristöohjelma on viranomaisten sekä paikallisten asukkaiden, yritysten ja yhteisöjen yhdessä suunnittelema työkalu elinympäristön kehittämiseksi. Siinä linjataan, millä tavalla alueen kulttuuriympäristöä hoidetaan ja käytetään.
Ohjelman suunnittelussa asiantuntijatieto yhdistyy alueen käyttäjien näkökulmaan. Sen avulla on mahdollista vahvistaa kulttuuriympäristön arvostusta ja paikallisidentiteettiä.
Kulttuuriympäristöohjelman laatimisesta on tehty opas. Opas on tarkoitettu kunnille, ohjelmia laativille suunnittelijoille sekä ohjelmatyöhön osallistuville asukkaille ja yhdistyksille.
Lue lisää
- Kulttuuriymparistomme.fi
- Rakennettu kulttuuriympäristö (Museovirasto)
- Kulttuuriympäristön palveluikkuna (Museovirasto)
- Euroopan kulttuuriympäristöpäivät (kulttuuriymparistomme.fi)
Julkaisija