Rannikon metsäiset dyynit
Rannikon metsäisellä dyynillä tarkoitetaan aluetta, joka on merenrannikon tai saariston avoimeen dyynisukkessiosarjaan yhteydessä oleva dyynimuodostuma, jossa hiekan kasaantumista ei enää tapahdu ja jossa puuston latvuspeittävyys on enintään 50 prosenttia.
Levinneisyys
Rannikon metsäisiä dyynejä esiintyy avoimien dyynialueiden yhteydessä. Niitä on eniten Perämeren rannikolla. Sen lisäksi niitä tunnetaan Porista, Hankoniemeltä, Varsinais-Suomen saaristosta ja Kymenlaaksosta.
Luontotyypin tunnistaminen
Rannikon metsäiset dyynit ovat merenrantojen avoimien dyynien takana sijaitsevia hiekkapohjaisia metsiä, joissa on dyynikumpuja tai -valleja. Valtapuu on yleensä mänty, mutta myös lehtipuiden vallitsemat dyynimetsiköt kuuluvat tähän luontotyyppiin. Suojellun luontotyypin puuston latvuspeittävyys on keskimääräisesti korkeintaan 50 %, jolloin avoimet ja puustoltaan tiheämmät kohdat voivat vaihdella.
Aluskasvillisuudeltaan metsäiset dyynit muistuttavat yleensä karukkokankaita, kuivia kankaita tai variksenmarjadyynejä. Paljaan hiekan laikut ovat tärkeitä paahdeympäristöjen kasvi- ja hyönteislajistolle. Metsäisten dyynien kasvillisuus uudistuu luontaisesti metsäpalojen kautta, ja järeät, kilpikaarnaiset männyt palokoroineen lisäävät esiintymän monimuotoisuutta.
Aluskasvillisuuden valtalajeja ovat varvut, kuten variksenmarja, sianpuolukka, puolukka tai kanerva. Ruohovartisista lajeista metsäisillä dyyneillä kasvavat muun muassa metsälauha ja lampaannata. Sammalia ja jäkäliä esiintyy yleisesti. Runsaimpia niistä ovat metsäkulosammal, hietikkotierasammal ja poronjäkälät. Metsäisillä dyyneillä voi esiintyä paahdeympäristöjen uhanalaisia lajeja.
Luontotyypin tilaa heikentävät ja parantavat toimet
Metsätaloustoimenpiteet heikentävät rannikon metsäisten dyynien tilaa, mutta luonnonhoidollisia toimia voidaan tehdä ELY-keskuksen ohjauksen mukaan. Puustoa voi olla tarpeen vähentää paahdeympäristöjen lisäämiseksi. Kuolleet puut sekä vanhat, järeät puuyksilöt ovat eliölajiston kannalta tärkeitä ja säästettäviä.
Luontotyypin rakennetta ja toimintaa voidaan parantaa myös ennallistamispoltolla ja kulotuksella sekä maanpinnan osittaisella paljastamisella, jos kasvillisuuden pohjakerros on sulkeutunutta ja puusto liian varjostavaa. Harjumetsille kehitetyt luonnonhoidon tavat soveltuvat myös metsäisille dyyneille. Hoitotoimia suunnitellaan ja niiden toteuttamisesta neuvotellaan maanomistajan kanssa osana rajauspäätösmenettelyä.
Dyynien maaperän ja maaston muotojen muuttaminen, kuten rakentaminen, metsämaan muokkaaminen ja maastoajo, heikentävät metsäisten dyynien tilaa. Myös laaja-alainen ja voimakas tallaaminen on haitallista. Paljaan hiekan laikkuja ei kuitenkaan tule pyrkiä kokonaan poistamaan.
Laajemmat tiedot luontotyypistä:
Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje, luonnos 15.5.2024 (ei saavutettava) (pdf, 49 Mt)