Hyppää pääsisältöön
Ymparisto.fi – Etusivu

Ympäristöhallinnon verkkopalvelu

Tulokas- ja vieraslajit

Lajien levittäytyminen on tärkeä osa luonnon kiertokulkua ja evoluutiota. Maapallon luonnonhistorian aikana lajit ovat miljoonien vuosien aikana levittäytyneet uusille alueille muuttuvien ympäristö- ja ilmastonolosuhteiden mukaisesti. Lajiryhmillä kuten putkilokasvit, monisukasmadot, hyönteiset ja linnut on hyvin erilainen kyky levittäytyä. Monet kasvit ja maaperän pieneliöstö muodostavat usein paikallisia esiintymiä, ja niiden on vaikea ylittää laajoja vesistöjä ja ihmisen muokkaamia ympäristöjä esimerkiksi suurkaupunkeja. Sen sijaan siivelliset eläimet linnut ja yöperhoset pystyvät ylittämään meriä ja vuoristoja.
Kuva
Pikkuhäiveperhonen
Pikkuhäiveperhonen on yksi Suomeen kotiutuneista uusista tulokaslajeista. © Riku Lumiaro

Tulokaslajit levittäytyvät omin avuin

Tulokaslaji on eliölaji, joka leviää uudelle alueelle omin avuin. Yleensä tulokaslaji saapuu lähialueelta, mutta linnut nisäkkäät voivat olla lähtöisin tuhansien kilometrien päästä. Kultasakaali on levittäytynyt 2010-luvulla eteläisestä ja keskisestä Euroopassa Viroon ja Suomeen.

Suurin osa uusista tulokkaista saapuu Suomeen Venäjältä, Karjalankannaksen ja Maanselän kannaksen kautta tai lännestä Tornionlaakson kautta. Tulokaslajin leviämistä edesauttaa esimerkiksi suotuisat lämpötilajaksot ja sopivat tuulet. Lämpimät kaakkoistuulet ovat vuosina 2010. 2011 ja 2018 tuoneet Suomeen uusia lude-, yöperhos- ja sudenkorentolajeja.

Tulokas pyrkii uudella asuinalueellaan asuttamaan samankaltaisia elinympäristöjä kuin alkuperäisillä esiintymisalueillaan. Se voi asuttaa uuden alueen pysyvästi tai tilapäisesti. Suomeen vaeltaneista reilusta 150 uudesta yöperhoslajista noin 50 on kotiutunut meille eli on pystynyt muodostamaan lisääntyvän kannan. Tulokaslaji saattaa muuttaa lajiryhmien välistä kilpailua, ja eteläisten yöperhoslajien on havaittu syrjäyttäneen pohjoisia lajeja.

Pääosin ilmastonmuutoksen seurauksena Suomeen on 2000-luvulla saapunut noin tuhat uutta lajia, useimmat niistä ovat lentäviä hyönteisiä.

Poimintoja Suomeen saapuneista tulokaslajeista

  • Vuonna 2018 jalohaikara ja kultasakaali 
  • Vuonna 2019 isokauris eli saksanhirvi
  • Vuonna 2020 lännenkirsikorento
  • Vuonna 2021 koonihepokatti
  • Vuonna 2022 sievänaamiokärpänen

Tulokaslajit ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja, ellei niitä ole määritelty riistalajeiksi.

Vieraslajit levittäytyvät ihmisen avustuksella

Vieraslaji tarkoittaa ihmisen siirtämää tai tahattomasti ihmisen avustuksella siirtynyttä lajia yli luontaisten leviämisesteiden kuten valtamerien ja laajojen vuoristojen. Suuri osa havaituista vierasaleista ei kykene lisääntymään tai muodostamaan pysyvää kantaa uusilla alueilla, vaan kyse on yksittäisistä yksilöistä. Esimerkiksi laivojen painovesien mukana kulkeutuvaa villasaksirapua tavataan toisinaan Suomenlahden ja Perämeren satamien ja Saimaan laivareittien lähettyviltä.

Suurin osa vieraslajeista on harmittomia eivätkä ne pärjää kilpailussa alkuperäisille lajeille. Vieraslajien on vaikea sopeutua Suomen kylmään ilmastoon ja Itämeren vähäsuolaiseen murtoveteen. Suomessa elää vakiintuneina arviolta 600–1 000 vieraslajia, joista noin 160 on arvioitu haitalliseksi. Kaikkiaan Euroopassa tavataan noin 11 000 vieraslajia, joista 10–15 prosenttia katsotaan haitallisiksi.

Kuva
Lupiineja rinteessä
Lupiini on yksi nopeiten leviävistä haitallisista vieraslajeista. © Riku Lumiaro

Haitalliset vieraslajit ovat niitä, joiden katsotaan vaikuttavan kielteisesti joko alkuperäiseen luotoon tai terveyteen ja turvallisuuteen. Haitalliset vieraslajit voivat kilpailla tai risteytyä alkuperäisten lajien kanssa, saalistaa niitä tai levittää tauteja ja loisia. Niiltä saattaa puuttua luontaiset viholliset, saalistajat, loiset ja taudit, jolloin ne saattavat lisääntyä ja syrjäyttää alkuperäisiä lajeja. Taloudelliset vahingot liittyvät usein maa- ja metsätalouteen sekä vaeltajasimpukka voi tukkia voimalaitoksien vedenottoaukkoja ja merirokko puolestaan takertuu veneiden ja alusten pohjiin. Suomessa haitallisina vieraslajeina pidetään muun muassa minkkiä, supikoiraa, espanjansiruetanaa, kurtturuusua, lupiinia, jättiputkia ja rapuruttoa.

Suomessa vieraslajit eivät vielä ole merkittävä tekijä uhanalaisuuden syynä

Suomessa vieraslajit ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy vain seitsemälle lajille ja 1,7 %:lle uhanalaisista lajeista.

Maailmalla vieraslajit ovat toiseksi merkittävin luonnon monimuotoisuuden uhka maankäytön muutoksien jälkeen. Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja valtamerten saarille viedyt petoeläimet kuten kettu, kärppä ja kissa sekä laivojen mukana salamatkustanut isorotta ovat aiheuttaneet lukuisten kotoperäisten lajien uhanalaisuuden ja jopa sukupuuton.

Tilanne on vielä meillä kohtuullisen hyvä. Suomessa vieraslajit ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy vain seitsemälle lajille ja 1,7 %:lle uhanalaisista lajeista. Vastaava luku Euroopan tasolla on noin 17–19 prosenttia. Toistaiseksi Suomesta on hävinnyt vain yksi laji meille levinneen vieraslajin johdosta. Laivojen mukana meille levinneen isorotan arvioidaan kilpailleen ja saalistaneen mustarotan Suomesta sukupuuttoon.

Ilmaston lämmetessä vieraslajit ovat kasvava uhka lajeille ja luontotyypeille myös Suomessa. Tulevaisuuden uhkatekijänä vieraslajit ovat 20 lajille ensisijainen uhka ja 223 lajille yksi uhista. Vieraslajien torjunta on tehokkainta silloin, kun ne eivät ole vielä laajasti levinneet eivätkä vielä merkittävästi vaikuta muuhun luontoon.

Vieraslajit.fi auttaa tunnistamaan ja torjumaan haitallisia vieraslajeja
Palvelu kokoaa suomalaisen vieraslajitiedon yhdelle sivustolle

Tarvitsetko apua tai neuvoa vieraslajiasioissa?

ELY-keskukset opastavat vieraslajeihin liittyvissä asioissa alueellisesti.

Torjuntatietoa saat valtakunnallisesta ympäristöasioiden asiakaspalvelusta.

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)

Tutustu myös

Avustettu leviäminen
Avustettu leviäminen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa: mahdollisuudet ja rajoitukset -tutkimushankkeessa selvitetään suojeluperusteisia lajiston siirtoja.
Sopeudu, muuta tai kuole