Tulokas- ja vieraslajit
Tulokaslajit levittäytyvät omin avuin
Tulokaslaji on eliölaji, joka leviää uudelle alueelle omin avuin. Yleensä tulokaslaji saapuu lähialueelta, mutta linnut nisäkkäät voivat olla lähtöisin tuhansien kilometrien päästä. Kultasakaali on levittäytynyt 2010-luvulla eteläisestä ja keskisestä Euroopassa Viroon ja Suomeen.
Suurin osa uusista tulokkaista saapuu Suomeen Venäjältä, Karjalankannaksen ja Maanselän kannaksen kautta tai lännestä Tornionlaakson kautta. Tulokaslajin leviämistä edesauttaa esimerkiksi suotuisat lämpötilajaksot ja sopivat tuulet. Lämpimät kaakkoistuulet ovat vuosina 2010. 2011 ja 2018 tuoneet Suomeen uusia lude-, yöperhos- ja sudenkorentolajeja.
Tulokas pyrkii uudella asuinalueellaan asuttamaan samankaltaisia elinympäristöjä kuin alkuperäisillä esiintymisalueillaan. Se voi asuttaa uuden alueen pysyvästi tai tilapäisesti. Suomeen vaeltaneista reilusta 150 uudesta yöperhoslajista noin 50 on kotiutunut meille eli on pystynyt muodostamaan lisääntyvän kannan. Tulokaslaji saattaa muuttaa lajiryhmien välistä kilpailua, ja eteläisten yöperhoslajien on havaittu syrjäyttäneen pohjoisia lajeja.
Pääosin ilmastonmuutoksen seurauksena Suomeen on 2000-luvulla saapunut noin tuhat uutta lajia, useimmat niistä ovat lentäviä hyönteisiä.
Poimintoja Suomeen saapuneista tulokaslajeista
- Vuonna 2018 jalohaikara ja kultasakaali
- Vuonna 2019 isokauris eli saksanhirvi
- Vuonna 2020 lännenkirsikorento
- Vuonna 2021 koonihepokatti
- Vuonna 2022 sievänaamiokärpänen
Vieraslajit levittäytyvät ihmisen avustuksella
Vieraslaji tarkoittaa lajia, joka on ihmisen tahallisella tai tahattomalla avustuksella siirtynyt uusille alueille yli luontaisten leviämisesteiden, kuten valtamerien ja vuoristojen. Suuri osa vieraslajeista ei kykene lisääntymään tai muodostamaan pysyvää kantaa uusilla alueilla. Osa kuitenkin vakiintuu ja voi alkaa levitä uudessa ympäristössä. Suomessa elää vakiintuneina arviolta 600–1 000 vieraslajia, joista noin 160 on arvioitu haitalliseksi. Kaikkiaan Euroopassa tavataan noin 11 000 vieraslajia, joista 10–15 prosenttia katsotaan haitallisiksi.
Vieraslaji määritellään haitalliseksi, jos sen katsotaan vaikuttavan kielteisesti alkuperäiseen luontoon tai ihmisten terveyteen, talouteen tai turvallisuuteen. Haitalliset vieraslajit voivat kilpailla tai risteytyä alkuperäisten lajien kanssa, saalistaa niitä tai levittää tauteja ja loisia. Usein niiltä puuttuvat luontaiset viholliset: saalistajat, loiset ja taudit, jolloin ne pääsevät lisääntymään ja alkavat syrjäyttää alkuperäisiä lajeja.
Vieraslajeista jättiputket ja marunatuoksukki aiheuttavat ihmiselle terveydellisiä haittoja. Jättiputken kosketuksesta voi saada palovamman kaltaisen ihovaurion ja marunatuoksukki aiheuttaa allergioita. Taloudelliset vahingot liittyvät usein maa- ja metsätalouden tauteihin, tuholaisiin ja peltorikkakasveihin. Laivojen painolastivesien mukana merialueelle leviävien vieraslajien tulo on kiihtynyt. Vaeltajasimpukka ja valesinisimpukka tukkivat voimalaitosten vedenottoaukkoja ja merirokko puolestaan takertuu veneiden ja alusten pohjiin. 2000-luvulla saapuneet vieraslajit kuten liejutaskurapu, sirokatkarapu, tiikerikatka, rangiasimpukka ja mustatäplätokko ovat levittäytyneet laajalle ja ovat muodostaneet rannikolle tehokkaasti lisääntyviä, tiheitä kantoja.
Suomessa vieraslajit ovat yksi uhanalaisuuden syy 57 lajille ja yksi tämänhetkinen ja tulevaisuuden uhkatekijä peräti 224 lajille. Jokirapu on erittäin uhanalainen meille Pohjois-Amerikasta tuodun ja laajasti levinneen täpläravun ja sen mukanaan tuoman rapuruton vuoksi. Minkki ja supikoira saalistavat linnunmunia ja -poikasia lintukosteikoissa ja saarilla, ja komealupiini syrjäyttää niittykasvillisuutta pientareilla. Toistaiseksi Suomesta on hävinnyt vain kaksi lajia kokonaan tai osin vieraslajien vuoksi: meille levinneen isorotan arvioidaan kilpailleen ja saalistaneen mustarotan Suomesta sukupuuttoon ja minkin runsastuminen ja kilpailu vesikon kanssa vaikutti vesikon häviämiseen Suomesta.
Suomessa asetuksella haitalliseksi säädettyjä vieraslajeja ovat muun muassa minkki, espanjansiruetana, kurtturuusu, komealupiini, kanadanpiisku, kanadanvesirutto ja rapurutto. EU:n haitallisiksi vieraslajeiksi nimeämistä lajeista meillä esiintyvät muun muassa supikoira, jättipalsami, jättiputket, keltamajavankaali ja aurinkoahven.
Maailmalla vieraslajit ovat toiseksi merkittävin luonnon monimuotoisuuden uhka maankäytön muutoksien jälkeen. Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja valtamerten saarille viedyt petoeläimet kuten kettu, kärppä, sika ja kissa sekä laivojen mukana salamatkustanut isorotta ovat aiheuttaneet lukuisten kotoperäisten lajien uhanalaisuuden ja jopa sukupuuton.
Meille jo saapuneet, haitallisiksi tunnistetut vieraslajit leviävät jatkuvasti ja torjuntatöillä on kiire. Ihmisen ajattelematon toiminta, kuten uusien puutarhakasvien tilaaminen netistä tai akvaariokalojen tai -kasvien päästäminen luontoon, mahdollistavat uusien lajien leviämisen. Ilmaston lämpenemisen myötä yhä uudet lajit voivat asettua Suomen luontoon. Vieraslajien torjunta on tehokkainta silloin, kun ne eivät ole vielä laajasti levinneet eivätkä vielä merkittävästi vaikuta muuhun luontoon.
Tarvitsetko apua tai neuvoa vieraslajiasioissa?
ELY-keskukset opastavat vieraslajeihin liittyvissä asioissa alueellisesti.
Torjuntatietoa saat valtakunnallisesta ympäristöasioiden asiakaspalvelusta.