Geenivarat ja bioturvallisuus

Geenivarat

Nagoyan pöytäkirja

Nagoyan pöytäkirjan (ABS, Access and Benefit Sharing) tehtävänä on edistää maailman geenivarojen saatavuutta ja sitä, että niiden käytöstä saatavat hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti geenivarojen tarjoaja- ja käyttäjämaiden välillä. Samalla edistetään biologisen monimuotoisuuden suojelua ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Pöytäkirja hyväksyttiin biodiversiteettisopimuksen (CBD) osapuolikokouksessa vuonna 2010 ja se astui kansainvälisesti voimaan vuonna 2014. Suomesta tuli Nagoyan pöytäkirjan osapuoli 1.9.2016.

Mitä geenivaroilla tarkoitetaan?

Geenivaroja ei Nagoyan pöytäkirjassa erikseen määritellä, mutta Biodiversiteettisopimuksen (CBD 1992) mukaan geneettinen materiaali ja geenivarat määritellään seuraavasti: ’Geneettinen materiaali’ tarkoittaa kasvi-, eläin-, mikrobi- tai muuta alkuperää olevaa ainesta, joka sisältää toiminnallisia perintötekijöitä. ’Geenivaroilla’ tarkoitetaan geneettistä ainesta, joka on tai saattaa olla arvokasta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 511/2014 (EU 2014) käyttää samaa määritelmää.

Käytännössä tämä tarkoittaa mitä tahansa biologista materiaalia, jos tutkimus- ja/tai tuotekehittely kohdistuu sen sisältämiin geeneihin tai niistä johdettaviin aineenvaihduntatuotteisiin. Eri mailla voi olla oma tulkintansa siitä, mitä geenivaroihin kuuluu. Parhaillaan käydään kansainvälisiä neuvotteluita geenivaroihin liittyvän digitaalisen sekvenssitiedon (digital sequence information; DSI) kuulumisesta hyötyjenjakovelvoitteen piiriin. Päätös tästä on odotettavissa seuraavassa CBD-osapuolikokouksessa syksyllä 2022. 

Pöytäkirjan osapuolet

Nagoyan pöytäkirjan ratifioineet maat (osapuolet) löytyvät kansainvälisestä tiedonvälitysjärjestelmästä (Access and Benefit Sharing Clearing-house; ABSCH). Osa pöytäkirjan noudattamiseen liittyvistä määräyksistä on pantu täytäntöön Euroopan unionin asetuksella (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 511/2014), joka on EU:n jäsenmaita sitova. Ohjeistus asetuksen soveltamisalasta on saatavilla suomeksi. Suomi on saattanut EU:n asetuksen voimaan geenivaralailla.

Määräysten noudattaminen

EU:n asetus edellyttää geenivarojen käyttäjiä noudattamaan asianmukaista huolellisuutta. Tämä edellyttää sitä, että käytettävät geenivarat on hankittu laillisesti niiden tarjoajamaan lainsäädäntöä noudattaen ja että niihin liittyvät asiakirjat säilytetään vähintään 20 vuotta. Mikäli ulkomaisia geenivaroja tai niihin liittyvää perinteistä tietoa käytetään tutkimus- ja kehityskäyttöön, tulee niiden hyödyntämiseen hankkia ennakkosuostumus (prior informed consent; PIC) ja laatia vaadittaessa molemminpuolisesti hyväksyttävät ehdot (mutually agreed terms; MAT), mikäli tarjoajamaa tällaisia edellyttää. Ennakkosuostumus tulee hankkia aina, jos geenivarojen käyttöön sisältyy alkuperäiskansojen perinteistä tietoa. Kun geenivaroja tuodaan ennakkosuostumusta vaativasta maasta Suomeen tutkimus- ja/tai kehityskäyttöön, niistä tulee tehdä ilmoitus Suomen toimivaltaisille viranomaisille (Suomen ympäristökeskus SYKE ja Luonnonvarakeskus Luke) kuukauden sisällä maahantuonnista.

Mitä Nagoyan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluu?

Nagoyan pöytäkirjan alaisuuteen kuuluvat kaikkien eliöryhmien, paitsi ihmisen, geenivarat kaikilta sen osapuolien maantieteellisiltä alueilta. Pöytäkirja ei ole voimassa kansainvälisillä merialueilla eikä Etelämantereella. Kasvigeenivaroista pöytäkirjan alaisuuteen kuuluvat kaikki muut kasvit, paitsi ne, jotka sisältyvät kansainvälisen kasvigeenivarasopimuksen (ITPGRFA) liitteeseen 1. Ennakkosuostumusvaatimus koskee geenivaroja, jotka on hankittu lokakuun 2014 jälkeen (jolloin pöytäkirja astui voimaan) ja maista, jotka ovat pöytäkirjan osapuolia.

Kaikki pöytäkirjan osapuolet eivät aio säädellä geenivarojensa saatavuutta. Suomi ei rajoita omien geenivarojensa saatavuutta, vaan ne ovat vapaasti käytettävissä myös tutkimus- ja kehitystoimintaan. Sen sijaan saamelaisten geenivaroihin liittyvän perinteisen tiedon käyttäjien tulee hankkia ennakkosuostumus.

Mistä suostumus haetaan?

Suostumus haetaan geenivaran tarjoajamaan kansallisen ABS-yhteystahon antamien ohjeiden mukaisesti. Yhteystahot löytyvät kansainvälisestä tietojenvälitysjärjestelmästä.

Suomen ympäristökeskus toimii Suomen kansallisena ABS-yhteystahona.

Nagoyan pöytäkirjaan liittyviä suomenkielisiä selvityksiä

Lisätietoja

Ylitarkastaja, dosentti Katileena Lohtander-Buckbee, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 390, etunimi.sukunimi@syke.fi
 

Bioturvallisuus

Bioturvallisuuspöytäkirja

Muuntogeenisten organismien käytöstä, siirrosta ja käsittelystä aiheutuvia riskejä pyritään vähentämään ja hallitsemaan biodiversiteettisopimukseen liittyvän kansainvälisen bioturvallisuuspöytäkirjan (Cartagena Protocol) avulla, joka tuli Suomessa voimaan 7.10.2004.

Pöytäkirjan tavoitteena on ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti vaikuttaa siihen, että eläviä, perimältään muunnettuja (Living Modified Organisms = LMOs), eli muuntogeenisiä organismeja siirretään, käsitellään ja käytetään tavalla, joka ei aiheuta haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja sen kestävälle käytölle, erityisesti valtioiden rajat ylittävissä siirroissa. Pöytäkirjassa otetaan huomioon myös ihmisen terveydelle aiheutuvat riskit. Ihmiselle tarkoitetut, muuntogeenisiä organismeja sisältävät GMO-lääkkeet eivät kuulu pöytäkirjan soveltamisalaan.

Geenitekniikan ympäristöriskit 

Geenitekniikan avulla voidaan muokata kasvien, eläinten ja mikro-organismien perimää ja tuottaa sellaisia genotyyppejä, joita luonnossa ei voisi muodostua. Geneettinen muuntaminen eroaa perinteisestä jalostuksesta muun muassa siinä, että ainoastaan toivotut ominaisuudet voidaan siirtää täsmällisesti osaksi genomia eikä haluttuja ominaisuuksia jouduta hakemaan esimerkiksi mutaatiokäsittelyn jälkeen pitkällisessä valintaprosessissa, jolloin myös muita muutoksia saattaa jäädä genomiin. 

Geenejä eliöstä toiseen siirtämällä kyetään tuottamaan esimerkiksi torjunta-aineita tai hyönteisiä sietäviä kasveja, nopeasti kasvavia kaloja ja myrkyllisiä yhdisteitä hajottavia bakteereja. Maataloudessa geenitekniikkaa hyödynnetään muun muassa viljelykasvien jalostuksessa. Geenitekniikan avulla pyritään tuottamaan muun muassa satoisampia ja paremmin tuholaisia ja kasvitauteja kestäviä viljelylajikkeita.
GM-eliöiden mahdolliset ympäristövaikutukset riippuvat sekä siirretystä ominaisuudesta että lajista, johon ominaisuus/ominaisuudet on siirretty. Esim. muuntogeenisten kasvien käytössä on uutta se, että kasvissa voi olla ominaisuus, joka on siirretty siihen hyvin erilaisesta organismista. 

Muuntogeenisten organismien ympäristöriskien arvioinnissa tulee tarkastella suoria ja välillisiä, välittömästi tai viipeellä ilmeneviä ympäristövaikutuksia. Vaikutuksia voivat olla eliöyhdyskuntiin kohdistuvat (muihin kuin kohdeorganismeihin kohdistuvien) vaikutukset, siirtogeenien leviäminen ympäristöön GM-kasvien siitepölyn tai siementen mukana sekä leviämistä seuranneen introgression ympäristövaikutukset tai muutokset eliöiden kelpoisuudessa. Muita vaikutuksia voivat olla eläimille ja kasveille aiheutuvat taudit (mukaan lukien toksiset ja allergeeniset vaikutukset); vaikutukset vastaanottavan ympäristön lajien populaatioiden dynamiikkaan sekä geneettiseen monimuotoisuuteen ja tätä kautta vaikutukset biodiversiteettiin; muuttunut alttius patogeeneille; ja biogeokemiallisiin kiertoihin kohdistuvat vaikutukset.

Geenitekniikka on kehittynyt viime vuosina erittäin nopeasti. Erityisesti CRISPR/Cas9 teknologian soveltaminen genomieditointiin on saanut valtavasti huomiota. Genomieditoinnissa muutos voidaan kohdentaa tarkasti tiettyyn kohtaan genomia. CRISPR/Cas9-teknologia mahdollistaa myös populaatioissa itseään levittävien geenielementtien (ns. geeniajurien) rakentamisen. Geeniajurien avulla voidaan joko nopeuttaa tietyn geneettisen ominaisuuden leviämistä populaatiossa ja/tai pienentää tai kokonaan hävittää kohdepopulaatioita. Menetelmän avulla on siten mahdollista vaikuttaa kokonaisiin ekosysteemeihin.
CRISPR/Cas9-sovellusten, myös geeniajurien, riskit arvioidaan käyttäen geenitekniikkalainsäädännön riskinarviointimenetelmiä. Geeniajurit voivat kuitenkin aiheuttaa riskinarvioinnissa lisähaasteita, sillä niiden avulla tehdyt populaatiomuutokset voivat olla laajamittaisia ja pysyviä.

Lainsäädäntö

Euroopan unionissa (EU) geenitekniikkaa säädellään tekniikkaan perustuen, toisin sanoen ne elävät organismit, joita on muokattu geeniteknisin menetelmin, kuuluvat geenitekniikkalain piiriin. Tähän ei vaikuta muokattu ominaisuus tai se, onko myös muilla tekniikoilla saatu aikaan samanlaisia muutoksia samoihin organismeihin. Geenitekniikalla muokattujen, muuntogeenisten organismien mahdollisia ympäristövaikutuksia arvioidaan tarkasti ohjeistetussa riskinarviointiprosessissa. 
Kun säädökset ensi kerran 1992 annettiin, ei nykyisiä nk. uusia DNA:n muokkausmenetelmiä tunnettu. Lain tulkinnasta vallitsee erilaisia näkemyksiä. 

Geenitekniikan käytön valvonta Suomen ympäristökeskuksessa

Suomen ympäristökeskus valvoo ympäristökysymyksissä muuntogeenisten organismien tarkoituksellista levittämistä (kenttäkokeet ja viljely) ympäristöön. Lisäksi se arvioi muuntogeenisten organismien käytöstä aiheutuvia ympäristöriskejä. 
 

Lisätietoja

Ylitarkastaja, FT Marja Ruohonen-Lehto, p. 0295 251 578, etunimi.sukunimi@syke.fi
Ylitarkastaja, dosentti Katileena Lohtander-Buckbee, 0295 251 390, etunimi.sukunimi@syke.fi