Serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot
Seuraavia harvinaisia ja uhanalaisia luontotyyppejä ei saa hävittää eikä heikentää:
serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot, jotka ovat serpentiniitistä tai muusta ultraemäksisestä kivilajista muodostuvien kallio-, kivikko- tai soraikkoesiintymien maan päällisiä osia, joilla esiintyy serpentiinikasvilajistoa.
Määritelmä
Valtioneuvoston asetus luonnonsuojelusta 1066/2023: Serpentiinikalliolla, -kivikolla ja -soraikolla tarkoitetaan aluetta, joka sijaitsee muualla kuin tunturialueella ja jolla esiintyy kainuunnurmihärkkejä, lapinnädän serpentiinityyppejä, pulskaneilikan Kaavin serpentiinirotua, serpentiiniraunioisia, viherraunioisia, serpentiinipikkutervakkoja, tunturihärkin serpentiinirotuja, seitahiirensammalia, etelänuurresammalia, juurikuoppajäkälää, siimesjäkälää, kirjojäkälää, ryynisimpukkajäkälää, karstajäkälää, haavanlimijäkälää, sammallimijäkälää, kaitalaakajäkälää tai Lecidella carpathica -pallerojäkälää; mitä säädetään serpentiinikalliosta, -kivikosta ja -soraikosta koskee myös serpentiinikalliopaljastumien, -kivikkojen tai -soraikkojen enintään 50 metriä leveää kasvipeitteistä välialuetta.
Levinneisyys
Serpentiinikallioita eli ultraemäksisiä kalliopaljastumia, joilla kasvaa niin sanottuja serpentiinikasveja, esiintyy harvinaisena etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Serpentiinikalliokeskittymiä on mm. Kaavin—Juuan alueella, Kuhmossa, Paltamossa ja Keski-Lapissa (etenkin Kittilä, Savukoski, Sodankylä). Yksittäisiä kohteita tai muutaman kohteen ryhmiä on useissa kunnissa Etelä-Savosta Lappiin. Yksittäinen erillinen kohde on Salon Suomusjärvellä. Tunturialueella sijaitsevia esiintymiä ei lueta luonnonsuojelulain tiukasti suojeltuun luontotyyppiin.
Serpentiinikivikoita ja -soraikoita on pääasiassa Keski-Lapissa. Serpentiinikivikoita on harvinaisena myös muualla Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kokoama paikkatietoaineisto serpentiinikallioista, -kivikoista ja -soraikoista on julkaistu avoimesti ladattavaksi. Aineisto sisältää inventoidut alueet, joiden esiintymärajaus on useimmissa tapauksissa luonnonsuojelulain mukainen. Lisäksi aineistossa on serpentiiniesiintymiä, jotka mahdollisesti täyttävät luonnonsuojelulain kriteerit, mutta kohteiden varmistaminen ja sijainnin tarkentaminen vaativat maastoinventoinnin. ELY-keskus tekee tarkistukset ja informoi maanomistajia heidän alueillaan sijaitsevista tiukasti suojellun luontotyypin esiintymistä.
Aineistoa päivitetään, kun uutta tai tarkempaa tietoa kertyy. Serpentiinikalliot ja kivikot -aineisto on myös katseltavana karttatasona Paikkatietoikkunassa. Luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittama tiukka suojelu on voimassa riippumatta siitä, onko esiintymä tällä hetkellä Syken paikkatietoaineistossa.
Luontotyypin tunnistaminen
Luonnonsuojelulain tarkoittamia tiukasti suojellun luontotyypin esiintymiä ovat niin jyrkät kuin loivapiirteisetkin serpentiinikalliot sekä serpentiinikivikot ja -soraikot silloin, kun sekä geologinen kasvualusta (ultraemäksinen kivilaji) että jokin laji luonnonsuojeluasetuksen serpentiinilajiluettelosta on alueelta tiedossa. Serpentiiniluontotyyppien tavallisin kivilaji on serpentiniitti. Muita mahdollisia kivilajeja ovat mm. peridotiitti, duniitti, vuolukivi, talkki ja ultramafinen vulkaniitti. Pääosalla kaikkien ultraemäksisten kivilajien esiintymistä ei kuitenkaan tavata serpentiiniluontotyyppejä.
Serpentiinikivet ovat useimmiten tunnistettavissa ruskeasta väristä, rapautumisesta ja ympäristöään vähäisemmästä kasvillisuudesta. Kaikki serpentiinikalliot eivät kuitenkaan ole ulkonäöltään selkeästi erottuvia, vaan osa muistuttaa liuskekallioita. Ne ovat tunnistettavissa serpentiinikallioiksi serpentiinikasvien esiintymisen sekä geologisten kartoitusten tulosten perusteella.
Serpentiinikalliot, -kivikot ja -soraikot sijaitsevat Suomessa pääasiassa metsäympäristöissä. Niitä on myös järvien, lampien ja virtavesien rannoilla. Lähimmät metsät ovat yleensä kangas- ja kalliometsiä, harvoin lehtoja. Serpentiinikivikot ja -soraikot sijaitsevat useimmiten serpentiinikallioiden yhteydessä, mutta joskus myös kohteilla, joilla ei ole kalliota.
Serpentiinikivikot voivat olla lähes puuttomia yhtenäisen kivikon peittämiä alueita. Nämä ovat yleensä varsin pienialaisia. Laajemmat serpentiinikivikot ovat usein puustoisia, yleensä mäntyvaltaisia.
Serpentiinisoraikot voivat olla joko lähes kokonaan puuttomia tai mäntyvaltaisia. Lähes puuttomilla serpentiinisoraikoilla on joko soraa tai sepelimäistä serpentiinipikkukiveä. Mäntyvaltaiset serpentiinisoraikot ovat umpeenkasvavia alueita. Niillä tulee olla näkyvillä serpentiinikasvien lisäksi tiheässä serpentiinipikkukiviä tai osin avointa soraikkoa, jotta ne voidaan lukea luonnonsuojelulain luontotyypiksi.
Serpentiinikallioiden, -kivikoiden ja -soraikoiden kasvillisuus muodostuu sekä serpentiinilajeista tai -roduista että muusta yleisemmästä lajistosta. Serpentiiniputkilokasvien peittävyys on usein suurin serpentiinisoraikoilla. Useimmiten serpentiinikallioilla vallitsevat jäkälät ja/tai syanobakteerit (sinilevät), joiden runsaus on tyypillistä serpentiinikallioille. Putkilokasvit ja sammalet ovat yleensä niukempia.
Luontotyypin tilaa heikentävät ja parantavat toimet
Serpentiinikallioita, -kivikoita ja -soraikoita heikentävät rakentaminen ja kaikki maahan tai kallioperään kajoava toiminta, kuten louhinta ja näytteenotto, sillä se voi vahingoittaa luontotyyppiesiintymän serpentiinikasvillisuutta. Luontotyyppiä heikentävää toimintaa on myös kasvien tai muiden eliölajien keräily, tai maaperän peittäminen maa-aineksilla, hakkuutähteillä, kasvijätteillä tai muulla materiaalilla. Myös kasvillisuuden kulumista aiheuttava toiminta kuten maastoajo (ml. maastopyöräily), leiriytyminen, nuotion tekeminen ja kalliokiipeily voivat heikentää luontotyyppiä.
Serpentiinikalliot, -kivikot ja -soraikot sijaitsevat kallioperän malmipotentiaalisilla vyöhykkeillä ja usein vuolukivi- ja talkkiesiintymien läheisyydessä, joten uhka niiden häviämisestä saattaa lähitulevaisuudessa kasvaa vuolukiven ja akkumineraalien louhinnan lisääntymisen myötä. Kaivostoiminta tulee ensisijaisesti sijoittaa tiukasti suojellun luontotyypin esiintymien ulkopuolelle, ja jo malminetsintävaiheessa tulee varmistaa, että toimijoilla ovat tiedossa lajistoltaan herkät kohteet, joilla malminetsintämenetelmiä on usein tarpeen rajata.
Malminetsintään kuuluvia tutkimusojia tai muita kaivantoja ei tule kaivaa alueille, joilla esiintyy serpentiinilajistoa. Tutkimusojat saattavat väliaikaisesti hyödyttää joitakin serpentiinialustan kasvilajeja, koska niissä avautuu uutta kasvupintaa. Samalla kaivuu kuitenkin muuttaa maa- tai kallioperän luonnontilaista rakennetta. Mahdolliset malminetsintään liittyvät kairaukset tulee joko tehdä kokonaan luontotyypin ulkopuolella tai vain ELY-keskuksen määrittelemiin pisteisiin.
Kaivostoiminnassa jo olevilla alueilla serpentiinikallioiden luontoarvojen säilymistä voidaan edistää kaivosalueiden suunnittelulla ja louhosten jälkihoidolla. Laajalla kaivosalueella voidaan toimia esimerkiksi siten, että louhitaan serpentiinikalliopaljastumien välisiä maapeitteisiä alueita, ja serpentiinivaikutteisia pintakallioita säästetään asiantuntijan antamien tarkempien esiintymätietojen ja ohjeiden mukaisesti.
Kaivostoiminta saattaa paljastaa uutta serpentiinivaikutteista kalliopintaa, johon serpentiinilajisto voi ajan myötä asettua lähialueilta. Serpentiinilouhosten jälkihoidossa on tärkeää ottaa huomioon kaivostoiminnan aikana syntyneet potentiaalisesti merkittävät eliöyhteisöt, joita ei tule heikentää peittämällä, istutuksilla tai muilla toimin.
Metsätaloustoimet eivät yleensä vaikuta kallioperään, vaan serpentiinikallioiden eliöyhteisöihin. Joskus hakkuukoneet voivat kuitenkin hajottaa helposti rapautuvia serpentiinikallioita. Hakkuut muuttavat kallioiden pienilmasto-oloja, ja toisaalta tiheät taimikkovaiheet kiihdyttävät kallioiden umpeenkasvua. Avohakkuut ja voimakkaat harvennushakkuut ovat haitallisia etenkin sellaisilla kalliokohteilla, joiden lajisto on sopeutunut tasaisen kosteisiin ja varjoisiin pienilmasto-oloihin (esimerkkinä siimesjäkälän kasvupaikat).
Myös voimakkaasti tihentynyt puusto on serpentiinikallion ympärillä useimmiten haitallinen tekijä, koska karike voi peittää kalliopinnat ja muuttaa serpentiinikasvillisuuden vähitellen tavanomaiseksi metsäkasvillisuudeksi. Hakkuisiin liittyneiden maanmuokkausten on todettu myös hyödyttäneen serpentiinilajiston esiintymiä, mutta nämä ovat sittemmin taantuneet taimikon ja nuoren puuston kasvaessa. Metsänkäsittelytavat on suunniteltava serpentiiniluontotyypin lajiston kannalta optimaalisiksi, ja ne voivat vaihdella täydellisestä koskemattomuudesta tarkoitukselliseen puuston harventamiseen, yleensä roudan aikaan talvella.
Useimmilla kohteilla puusto on serpentiinilajiston kannalta liian tiheää, jolloin puuston vähentäminen on eduksi. Serpentiinikallioalueiden mahdollisessa talviaikaisessa metsänkäsittelyssä on tarpeen käyttää menetelmiä, jotka turvaavat puuston ja pohjakerroksen aukkoisuuden. Nuoren puuston hakkuut tehdään asiantuntijan ohjaamana kokopuuhakkuuna, ja hakkuutähteet kootaan pois luontotyypin esiintymältä. Joillakin kohteilla on vanhaa metsää ja myös uhanalaisia vanhan metsän eliölajeja. Tällaiset tulee jättää hakkuiden ulkopuolelle, ellei puuston vähentäminen ole tarpeen jonkin uhanalaisen serpentiinikasvin kannalta.
Umpeenkasvun uhkaamien serpentiinikallioiden luonnonarvoja voidaan palauttaa parhaiten ylläpitämällä ja luomalla kallioille avoimia laikkuja. Koska hoidon tuloksista on toistaiseksi niukasti tietoa ja kokemuksia, tarvitaan asiantuntija arvioimaan ja määrittämään sopivat toimet tapauskohtaisesti.
Serpentiinirantakallioiden tilaa heikentää vesien säännöstely. Pieni osa nykyisin tunnetuista serpentiinikallioista on säännösteltyjen järvien rannoilla tai lähellä rakennuksia. Serpentiinikallioiden, -kivikoiden ja -soraikoiden säilymisen turvaamiseksi luontotyyppiesiintymän alueella tulee välttää rakentamista (ml. vesirakentaminen).
Laajemmat tiedot luontotyypistä:
Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje, luonnos 15.5.2024 (ei saavutettava) (pdf, 49 Mt)