Tunturiluontotyyppien uhanalaisuus

Ilmastonmuutos ja laiduntaminen, erityisesti porojen kesälaidunnus, ovat merkittävimpiä tunturiluontotyyppien tilaan vaikuttavia tekijöitä.

Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa ilmastonmuutos mainitaan uhanalaistumisen syynä 31 tunturiluontotyypillä. Ainoana uhanalaistumisen syynä ilmastonmuutos on 12 lumipeitteestä tai routimisesta riippuvaisella luontotyypillä eli lähes kaikilla lumenviipymillä, lumenpysymillä sekä kuviomailla ja vuotomailla. Esimerkiksi lumenpysymillä heinäkuinen lumipeite on satelliittikuvien perusteella pienentynyt 40 % ja elokuinen lumipeite 60 % vuosina 1984—2016. Ilmastonmuutoksen ennustetut vaikutukset tunturiluontotyyppeihin voivat olla sekä kielteisiä että myönteisiä. Ilmaston lämpenemisen on osoitettu aiheuttavan tunturikoivu- ja havumetsänrajojen nousua sekä lisäävän pajujen, muiden pensaiden ja varpujen kasvua avoimilla tunturiluontotyypeillä. Toisaalta ilmaston lämmetessä tunturi- ja hallamittarin massaesiintymien ja sitä myötä tunturikoivikkojen laajamittaisten tuhojen ennustetaan yleistyvän. Lämpenemisen on todettu myös lisäävän sammaloitumista ja heikentävän jäkälän kasvua joillakin tunturiluontotyypeillä.

Kuva

Porojen laidunnus kuuluu tunturialueen luontoon. Voimakas, etenkin ympärivuotinen laidunnuspaine kuitenkin heikentää joidenkin tunturiluontotyyppien tilaa. Porojen kesä- ja talvilaidunnuksen vaikutukset eroavat toisistaan. Kesälaidunnus vaikuttaa kasvilajien runsauteen ja muuttaa lajiston runsaussuhteita. Se vähentää selvimmin maajäkälien, sammalten ja joidenkin varpujen määrää. Ruohomaiset lajit joko vähenevät tai runsastuvat niiden kasvumuodon ja -paikan mukaan. Talvilaidunnus vähentää selvimmin maassa ja alle kahden metrin korkeudella puussa kasvavien jäkälien määrää. Voimakas talvilaidunnus voi vähentää myös hidaskasvuisia varpuja. Talvilaidunnus ei vaikuta kasvillisuuteen yhtä intensiivisesti ja tasaisen kuluttavasti kuin kesäaikainen laidunnus.

Laidunnuspaine on uhanalaistumisen syynä 21:llä uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi arvioidulla tunturiluontotyypillä. Tunturikoivikot ovat monin paikoin kärsineet tai hävinneet sellaisilla alueilla, joilla porojen kesälaidunnus on estänyt puiden ja pensaiden uusiutumisen mittarituhon jälkeen. Mittarituhojen yleistyessä syksyjen ja talvien lämpenemisen seurauksena kesälaidunnus voi siis voimistaa ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia erityisesti tunturikoivikoilla. Toisaalta porojen kesälaidunnus voi hillitä ilmastonmuutoksen aiheuttamaa umpeenkasvua erityisesti tunturikankailla.

Kuva

Vaikka ilmastonmuutoksen ja laidunnuspaineen yhteisvaikutus voi osin kompensoida näiden uhkatekijöiden haitallisia vaikutuksia tunturiluontoon, ei yhteisvaikutus kuitenkaan estä uhkatekijöiden kaikkia kielteisiä vaikutuksia, kuten tunturilajien taantumista ilmaston lämmetessä tai tunturikankaiden kulumista voimakkaan laidunnuspaineen alla. Porolaidunnus ei myöskään estä havupuiden leviämistä tunturikankaille samalla tavalla kuin tunturikoivujen, vaan laidunnus voi päinvastoin edistää havupuiden taimettumista.

Kuva

Tunturiluonnon tulevaisuus on uhattuna. Kehitykseen vaikuttavat etenkin ilmastonmuutos ja edelleen voimakkaana jatkuva porojen laidunnus. Kasvava matkailu ja kiinnostus Lapin luonnonvarojen hyödyntämiseen lisäävät alueen maankäyttöpaineita. Tunturiluontotyyppien säilyminen edellyttää ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävien toimien tehostamista. Tutkimusta tulee myös enenevästi suunnata tunturiluonnon monimuotoisuudessa tapahtuvien muutosten seurantaan sekä näiden muutosten syiden ja vaikutusten selvittämiseen.

Tunturiluonto ja porolaitumet otetaan huomioon kokonaisvaltaisessa maankäytön suunnittelussa erilaisten luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvien paineiden kasvaessa. Kiinnostus Lapin luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä voimakkaasti kasvanut Lapin matkailu lisäävät erilaisia maankäyttöpaineita pohjoiseen luontoon. Maankäyttöhankkeet heikentävät tunturiluonnon tilaa ja ominaispiirteitä (mm. erämaisuus) sekä maisema-arvoja. Erilaisilla maankäyttöhankkeilla on porolaitumia pirstova ja vähentävä vaikutus, mikä puolestaan voimistaa laidunnuksen kuluttavaa vaikutusta tunturiluontotyyppeihin. Maankäytön suunnittelussa on otettava huomioon erilaisten maankäyttöhankkeiden suorat ja epäsuorat vaikutukset sekä pyrittävä estämään kielteiset vaikutukset tunturiluontoon.

Porojen aiheuttamaa laidunnuspainetta säädellään ja laidunkiertoa kehitetään. Laidunkierron käyttöönottoa olisi tehostettava ja tunturiluontotyyppien tila otettava paremmin huomioon poronhoidossa. Laidunkierron kehittämisen tulisi tähdätä pelkästään talvilaidunkäytössä olevien laidunalueiden osuuden voimakkaaseen kasvattamiseen. Tällä hetkellä pelkässä talvilaidunkäytössä olevia alueita on vain 6 % tunturialueen pinta-alasta.

Kuva

Laaditaan suunnitelma tunturiluontotyyppitiedon täydentämisestä ja luontotyyppien seurannasta ottaen huomioon kaukokartoitusmenetelmät sekä tuotetaan avointa paikkatietoa tunturiluontotyypeistä. Turvataan porolaiduninventointien jatkuvuus. Avoin tieto tunturiluonnosta lisää osaltaan tietämystä ja edistää sen huomioimista maankäytön suunnittelussa. Lisätään myös tunturiluontoon ja sen tilaan liittyvää koulutusta. Koulutuksen avulla lisätään tietoisuutta ja tuodaan tunturiluontoon liittyvät asiat kiinteäksi osaksi pohjoisen luonnonvara- ja matkailutoimintaa.

Kohdennetaan tutkimusta ilmastonmuutoksen vaikutuksista tunturiluonnon monimuotoisuuteen ja siinä tapahtuviin muutoksiin. Ilmastonmuutos on vaikuttanut eniten pohjoisten alueiden luontoon. Tutkimukselle asetettavia kysymyksiä ovat muun muassa: miten lajit ja luontotyypit sopeutuvat, miten niiden runsaussuhteet muuttuvat ja miten monimuotoisuus säilyy.

Tehostetaan maastoliikenteen valvontaa, tiedotusta ja opastusta tunturialueella ja ohjataan toimintaa suunnittelulla ja rakenteilla. Maastossa liikkuminen kuluttaa tunturiluontoa, joten on tärkeää ehkäistä liikaa kulumista ja ohjata sitä aiheuttava liikenne rajatuille väylille. Opastusta voidaan toteuttaa muun muassa sähköisillä palveluilla.

Kuva