Luontodirektiivin luontotyypit

Luontodirektiivi velvoittaa jäsenmaat osoittamaan suojelukohteita luontotyyppien suotuisan suojelutason turvaamiseksi. Nämä luontotyypit on lueteltu luontodirektiivin liitteessä I. Natura 2000 -alueiden valinta perustuu osaltaan luontotyyppeihin. Alueiden valintaperusteet ovat liitteessä III. Luontodirektiivin nojalla perustetulla EU:n yhteisellä Natura 2000 -verkostolla on tärkeä tehtävä myötävaikuttaa suotuisan suojelutason saavuttamiseen direktiivin tarkoittamille luontotyypeille ja lajeille. Natura-verkosto ei kuitenkaan yksin riitä tavoitteen saavuttamiseen, koska merkittävä osa direktiivilaji- ja -luontotyyppiesiintymistä on verkoston ulkopuolella. 

Suomessa esiintyvät luontodirektiivin luontotyypit; koodit ja nimet suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi:

Natura 2000 -luontotyyppiopas

Luontodirektiivin luontotyyppiraportit

Euroopan unionin jäsenmaat raportoivat komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin toimeenpanosta ja luontotyyppien ja lajien suojelutasosta. Direktiiviraportoinnin tulokset ovat merkittävässä asemassa EU:n luonnonsuojelupolitiikassa, esimerkiksi EU:n biodiversiteettistrategian toteuttamisessa ja erityisesti EU:n luonnon ennallistamisasetuksessa, joka astui voimaan vuonna 2024. Tämän asetuksen myötä luontotyyppien suojelutasoarvioinnin tulosten merkitys on kasvanut ja luontodirektiivin suotuisan suojelun tavoite korostuu entistä vahvemmin. 

Komissiolle lähetettävä raportti sisältää arvioinnin kaikkien direktiivin tarkoittamien luontotyyppien ja lajien suojelutasosta. Suojelutason arviointi raportointikaudelta 2001–2006 tehtiin vuonna 2007, kaudelta 2007–2012 vuonna 2013, kaudelta 2013–2018 vuonna 2019 ja kaudelta 2019-2024 vuonna 2025. Suojelutason kehityksestä voidaan päätellä muun muassa, kuinka tehokkaita toteutetut suojelutoimet ovat olleet. Jokaisen luontotyypin suojelutaso arvioidaan erikseen niillä EU:n luonnonmaantieteellisillä alueilla, joilla luontotyyppiä esiintyy. Suomessa luonnonmaantieteellisiä alueita on kaksi, boreaalinen ja alpiininen, sekä lisäksi yksi merialue eli Itämeren alue. Yhdestä luontotyypistä voi täten olla tarvetta tehdä kaksi raporttia.

Raportti sisältää kunkin luontotyypin osalta tiedot osatekijöistä, joiden perusteella kokonaisarvio suojelutasosta on laadittu. Osatekijöitä on neljä ja ne ovat levinneisyysalue, esiintymisalue, rakenne ja toiminta (missä tilassa luontotyyppi on) sekä tulevaisuuden näkymät. Pääasialliset uhkat ja paineet ja tarvittavat toimenpiteet ovat tärkeä osa arviointia ja ne myös raportoidaan. Vuodesta 2013 lähtien on raportoitu myös luontotyypin pinta-ala Natura 2000 -alueilla, jolla saadaan tietoa Natura 2000 -verkoston merkityksestä luontotyyppien suojelussa. Jokaisesta luontotyypistä tuotetaan myös esiintymisaluekartta osana raportointia.

Suojelutaso on luokiteltu neljään luokkaan

Kuva

Lisäksi on ollut käytössä kehityssuuntaa kuvaava määrite heikkenevä (–), vakaa (=), paraneva (+) tai tilanne ei tiedossa (x). Kehityssuunta antaa tärkeää viestiä, mihin suuntaan suojelutaso on menossa. Esimerkiksi U1+ tarkoittaa, että luontotyypin suojelutaso on epäsuotuisa-riittämätön, mutta positiivista kehitystä on nähtävissä kahden viimeisimmän raportointikauden ajalta.

Lukuisat asiantuntijat osallistuvat työhön

Suomen ympäristökeskus koordinoi arviointi- ja raportointityötä ympäristöministeriön ohjauksessa. Arviointityöhön on osallistunut laaja asiantuntijajoukko. Syken lisäksi keskeisimmät vastuutahot ovat olleet Metsähallitus-Luontopalvelut sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja Ahvenanmaan maakuntahallitus.

Tärkeitä yhteistyötahoja aineistojen kokoamisessa, tuottamisessa ja arvioinnissa ovat olleet  myös Luonnonvarakeskus ja Geologian tutkimuskeskus.

Luontotyyppien suojelutasoarvioinnin tulokset on julkaistu ensimmäistä kertaa Syken raporttina

Syken raportissa esitellään suojelutasoarvioinnin menetelmä luontotyypeille ja avataan arviointiin liittyvää taustaa ja käsitteitä. Tämän lisäksi esitellään luontotyyppien arvioinnissa käytettyjä aineistoja ja menetelmiä. Raportissa käydään läpi arvioinnin tuloksia luontodirektiivin mukaisissa luontotyyppiryhmissä. 

Suojelutasoarvioinnin tulokset ovat kasvattaneet merkitystään myös EU:n ennallistamisasetuksen vuoksi. Luontotyyppien pinta-alat toimivat pohjatietona tavoitteiden asettamisessa kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa. Tuloksiin sisältyvät mm. ekologisin perustein laaditut asiantuntija-arviot luontotyyppien suotuisista viitealoista. Suotuisalla viitealalla tarkoitetaan luontotyypin ekologisesti riittävää vähimmäispinta-alaa. Myös luontotyypin hyvässä ja huonossa tilassa olevaa pinta-alaosuutta arvioidaan säännöllisesti osana suojelutasoarviointia. Molemmat ovat ennallistamissuunnitelman laadinnan kannalta keskeistä tietopohjaa.

Suomessa esiintyvät luontodirektiivin luontotyypit

Lisätietoja

Erikoissuunnittelija Marita Arvela, Suomen ympäristökeskus, marita.arvela@syke.fi