Luontotyyppien uhanalaisuusarviointi 2008

Luontotyypit jaettiin uhanalaisuusarvioinnissa seitsemään pääryhmään: Itämeri ja rannikko, sisävedet, suot, metsät, kalliot, perinnebiotoopit ja tunturit.

Valtakunnallisen arvion lisäksi uhanalaisuutta arvioitiin erikseen Etelä- ja Pohjois-Suomessa. Uhanalaisten luontotyyppien osuus oli  huomattavasti suurempi Etelä-Suomessa (66 %) kuin  Pohjois-Suomessa (29 %), minkä taustalla olivat erot maankäytön voimakkuudessa.

Koko arvioidun luontotyyppijoukon kannalta tärkeimmät uhanalaistumisen syyt olivat metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, vesien rehevöityminen ja likaantuminen, pellonraivaus sekä vesirakentaminen.

Uhanalaisten luontotyyppien osuus suurin perinnebiotoopeissa ja metsissä

Uhanalaisten osuus oli ylivoimaisesti suurin perinnebiotoopeissa, joiden luontotyypeistä peräti 93 % oli uhanalaisia. Seuraavaksi eniten uhanalaisia luontotyyppejä oli metsissä (70 %), mutta myös Itämeren ja rannikon sekä soiden luontotyypeistä yli puolet katsottiin uhanalaisiksi. Uhanalaisten osuus oli pienin tunturien ja kallioiden luontotyypeissä.

Äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) arvioitiin mm. eteläisiä jalopuulehtoja, karukkokankaita, maankohoamisrannikon metsiä ja soita sekä eteläisten savikkoalueiden virtavesiä. Säilyviin (LC) luontotyyppeihin lukeutui puolestaan ympäristöjä, joissa ihmisen vaikutus on syrjäisen sijainnin tai karun ja vaikeakulkuisen maaston vuoksi pieni: tunturialueen luontotyyppejä, karuja kallioita ja kivikoita sekä karuimpia ja märimpiä suoluontotyyppejä.

Lisätietoja

Erikoistutkija Tytti Kontula, Suomen ympäristökeskus, tytti.kontula@syke.fi

Projektipäällikkö Anne Raunio, Suomen ympäristökeskus, anne.raunio@syke.fi