Ympäristöhallinnon verkkopalvelu

Luonto, vesistöt ja meri

Luontodirektiivin lajit

Lajeja suojellaan sekä kansallisella lainsäädännöllä että Euroopan Unionin säädöksillä. Tärkeimmät näistä Euroopan unionin säädöksistä ovat luontodirektiivi ja lintudirektiivi. Luontodirektiivi koskee EU:n alueelta valittuja ns. yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja ja niiden elinympäristöjä. Direktiivin avainkäsite on suojelutaso ja pyrkimyksenä on varmistaa kyseisten lajien suotuisan suojelutason säilyttäminen tai sen palauttaminen ennalleen.

Luontodirektiivi

Luontodirektiivi suojelee noin 1300 Euroopan yhteisön tärkeänä pitämää lajia tai alalajia ja niiden elinympäristöjä. Suomesta niistä on tavattu 140 lajia, alalajia tai ryhmää. Suojelukeinoina lajien suotuisan suojelutason säilyttämisessä tai sen palauttamisessa ennalleen ovat lajien elinympäristöjen suojelu eli Natura 2000 -alueiden perustaminen, lajien tiukka suojelujärjestelmä, jossa kielletään kaikkinainen lajien hävittäminen, kerääminen, pyydystäminen, hallussapito, kauppaaminen jne. tai lajien hyödyntämisen sääntely. Direktiivin vaatimuksia toteutetaan kansallisella lainsäädännöllä, mm. luonnonsuojelulailla.

Luontodirektiivin liitteet

Yhteisön tärkeinä pitämät lajit on lueteltu direktiivin lajiliitteissä, joilla tarkennetaan lajikohtaisia suojelutoimia, joita jäsenmailta edellytetään. Yksittäinen laji voi olla yhdessä tai useammassa liitteessä. Liitteissä II, IV ja V on mukana yhteensä 140 Suomessa esiintyvää lajia, alalajia tai lajiryhmää (vuoden 2019 tilanne). Suurin osa niistä on maassamme lisääntyvää, vakituista lajistoa, mutta mukana on myös satunnaisia vierailijoita sekä lajeja, joista ei vielä tiedetä ovatko ne vakiintumassa Suomeen ja millä tavoin.

Luontodirektiivin II-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000 -alueverkosto). Liitteeseen kuuluu 103 Suomessa esiintyvää lajia. Suomi on saanut niistä kymmenelle lajille  varauman jäsenneuvottelujen yhteydessä (kaloja ja riistanisäkkäitä) eli niiden suojelemiseksi ei tarvitse perustaa Natura 2000 -alueita. Osa liitteen lajeista on määritelty ensisijaisesti suojeltaviksi (priority species). Suomessa niitä esiintyy yksitoista.

Luontodirektiivin IV-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, kerääminen, häiritseminen erityisesti lisääntymisaikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kiellosta voi hakea poikkeusta direktiivissä ja luonnonsuojelulaissa kuvatuissa tilanteessa. Liitteeseen kuuluu 80 Suomessa esiintyvää lajia. Suomi on saanut varauman euroopanmajavalle sekä sudelle poronhoitoalueella, jolloin liitteen velvoitteet eivät koske Suomea.

Luontodirektiivin V-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit tai lajiryhmät, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä sillä ne eivät saa vaarantaa lajin suojelutasoa. Liitteeseen kuuluu 21 Suomessa esiintyvää lajia tai lajiryhmää. Suomella on sudelle varauma poronhoitoalueen eteläpuolelle.
Luontodirektiivin VI-liite: Kielletyt pyynti- ja tappomenetelmät ja -välineet sekä kuljetusvälineet.

Referenssiluettelot: Liitteen II velvoitetta on tarkennettu EU:n ja jäsenmaiden kahdenvälisissä neuvotteluissa tehdyillä ns. referenssiluetteloilla. Niihin on merkitty maakohtaisesti liitteen II lajeista ne, joille kunkin jäsenmaan on perustettava Natura 2000 -alueita. Suomessa alueita on perustettava 85:lle II-liitteen lajille. Esimerkiksi satunnaisesti vieraileville lajeille alueita ei tarvitse perustaa. Luettelo on tehty kullekin eliömaantieteelliselle alueelle erikseen. 

Luontodirektiivin lajit Suomessa (pdf) (tulossa sivustolle)

Suojelutaso

Suojelutaso on suotuisa, jos laji on elinkelpoinen luontaisilla elinalueillaan ja säilyy sellaisena myös pitkällä aikavälillä. Suotuisan suojelutason saavuttaminen edellyttää, että levinneisyysalueen on oltava riittävä eikä se saa pienentyä, populaation tila on sellainen, että laji on elinkelpoinen myös pitkällä aikavälillä ja että elinympäristöjä on riittävästi.

Suojelutason arvioinnissa käytetään neljää luokkaa.

suotuisa FV, epäsuotuisa riittämätön U1, epäsuotuisa huono U2, ei tiedossa XX.
© Suomen ympäristökeskus (Syke)

Lisäksi on ollut käytössä suojelutason kehityssuuntaa kuvaava määrite: heikkenevä (–), vakaa (=), paraneva (+) tai kehitys tuntematon (x).

Eliömaantieteelliset alueet

EU:n alue on jaettu yhdeksään biogeografiseen eli eliömaantieteelliseen alueeseen. Suomeen niistä ulottuu alpiininen alue (Ylä-Lappi) ja boreaalinen alue (muu Suomi). Lajien suojelutasoa tarkastellaan kummallakin alueella erikseen. Alpiinisella alueella esiintyy 40 lajia ja boreaalisella alueella 127 lajia. EU:ssa on valittu joukko ns. merilajeja, joihin Suomessa esiintyvistä lajeista kuuluu kolme Itämeressä esiintyvää merinisäkästä (halli, itämerennorppa ja pyöriäinen) ja kolme kalalajia (siika, harjus ja muikku). Niiden suojelutaso arvioidaan myös Itämeren alueelta erikseen.
 

Luonnontila EU:ssa

Luonto- ja lintudirektiiviraportointien perusteella on koostettu raportit luonnon tilasta EU:n alueella.

Luontodirektiivin lajiraportoinnit

Euroopan unionin jäsenmaat raportoivat komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin toimeenpanosta. Raportointi sisältää muun muassa arvioinnin kaikkien direktiivin liitteissä olevien lajien suojelutasosta. Suojelutason arviointi on tehty vuosina 2007, 2013 sekä tuorein 2019 koskien edeltävää kuusivuotiskautta. Suojelutason kehityksestä voidaan päätellä muun muassa, kuinka tehokkaita toteutetut suojelutoimet ovat olleet. Vuonna 2019 raportoitiin Suomesta 140 lajia, alalajia tai lajiryhmää.

Raportti sisältää kunkin lajin osalta tiedot suojelutason osatekijöistä, joiden perusteella kokonaisarvio suojelun tasosta muodostuu. Osatekijöitä ovat levinneisyys, populaation tila, elinympäristön tila sekä suojelutason odotettavissa oleva kehitys. Vuodesta 2013 lähtien on raportoitu myös lajin populaatiokoko Natura 2000 -alueilla.
 

Luontodirektiivin lajiraportit 2019

Kaikkien luontodirektiiviraportointien ja jäsenmaiden raportointeja voi selata EU:n sivuilta. 

Luontodirektiivin lajiraportit 2013 ja 2007

Yhteenvetotaulukko lajien suojelutason arviointien tuloksista.

Yhteenveto 2007 ja 2013 lajiraportoinneista (pdf) (tulossa sivustolle)

Kaikkien luontodirektiiviraportointien ja jäsenmaiden raportointeja voi selata EU:n sivuilta.

Luontodirektiivin lajiesittelyt

Yhteisön tärkeinä pitämät lajit on lueteltu joko yhdessä tai useammassa direktiivin lajiliitteessä, joilla tarkennetaan niitä lajikohtaisia suojelutoimia, joita jäsenmailta edellytetään. Liitteissä II, IV ja V on mukana yhteensä 140 Suomessa esiintyvää lajia, alalajia tai lajiryhmää (vuoden 2019 tilanne). 

Luontodirektiivin Suomessa esiintyvistä lajeista, alalajeista tai lajiryhmistä, niiden tunnistamisesta, elinympäristöistä, levinneisyydestä, uhkatekijöistä ja hoitosuosituksista on koostettu lyhyet esittelylehtiset. Nimilistassa on EU:ssa 2019 käytetty tieteellinen nimi suluissa jälkimmäisenä, jos se eroaa nykyisin Suomessa käytettävästä.

Lajiesittelylehtiset ovat pdf-tiedostoja ja ne on päivitetty pääasiassa 2022.

Lajiesittelyjen selitykset (pdf, 106 kt)
Julkaistu 6.4.2022 / Päivitetty 2.3.2023

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)