Pilaantuneet maa-alueet

Maaperän suojelu on välttämätöntä kestävälle tulevaisuudelle 

Maaperä on uusiutumaton luonnonvara, jota on hoidettava huolella ja suojeltava tuleville sukupolville. Maaperällä on monia tärkeitä toimintoja, joista myös ihminen on riippuvainen Hyvinvoiva maaperä takaa esimerkiksi turvallisen ruoan- ja vedentuotannon. Maaperä myös varastoi ja suodattaa vettä, joten se suojelee tulvilta ja kuivuudelta. Maaperällä on toisaalta keskeinen rooli hiilen kierrossa ja siten myös ilmastonmuutoksen hillinnässä. Lisäksi maaperä tarjoaa elinympäristön jopa neljännekselle maapallon eliölajeista, joten sen suojelu on tärkeää myös luonnon monimuotoisuuden kannalta.  

Haitallisten aineiden päästöt aiheuttavat maaperän pilaantumista   

Pitkäaikaisten päästöjen tai kemikaalivahinkojen pilaamat maa-alueet ovat nousseet maailmanlaajuisesti merkittäväksi ympäristöongelmaksi. Maaperän haitalliset aineet voivat aiheuttaa esimerkiksi vedenhankinnan kannalta tärkeiden pohjavesien pilaantumista, rakennusten sisäilmaongelmia tai muutoksia alueiden eliölajeissa. Vaikutukset voivat ilmetä välittömästi päästön tapahduttua tai vuosikymmenten viiveellä. 

Maaperä ja pohjavesi voivat pilaantua erilaisista toiminnoista, joissa käytetään, valmistetaan, kuljetetaan tai varastoidaan haitallisia aineita tai jätteitä. Myös ilman ja veden mukana tuleva kuormitus tai alueelle tuodut täyttömaat ja jätteet voivat pilata maaperän. Pilaantuminen voi aiheutua joko yksittäisestä onnettomuudesta tai tavanomaiseen toimintaan kuuluvista pitkäaikaisista päästöistä.  

Maaperän pilaantumista aiheuttavat Euroopassa ja Suomessa lähinnä puutteellinen ja luvaton jätehuolto sekä haitta-aineiden virheellinen käyttö teollisuudessa ja palvelualoilla. Useimmilla tutkituilla ja kunnostetuilla alueilla maaperän pilaantuminen on tapahtunut vuosikymmeniä sitten.

Pilaantuneita maa-alueita kunnostetaan 

Selvityksiä ja kunnostamista tehty 1980-luvulta lähtien  

Suomessa pilaantuneeksi epäiltyjen alueiden selvitystyö alkoi ongelmajätteen kaatopaikkojen ja luvattomien läjitysalueiden eli niin sanottujen riskikaatopaikkojen kartoituksella 1980-luvun alkupuoliskolla. Riskikaatopaikkoja laskettiin olevan tuolloin lähes neljäsataa. Samanaikaisesti ryhdyttiin kunnostamaan yksittäisiä ongelma-alueita. Neljänkymmenen vuoden aikana maaperän pilaantumisesta on koottu tietoa jo lähes 29 000 alueelta Maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI-tietojärjestelmä) ja kunnostetuista kohteista on tehty jo yli 7 000 viranomaispäätöstä.

Kunnostamisen ajurina yleensä maankäytön muutos ja rakentaminen 

Vaikka haitallista ainetta löytyy maaperästä, ei se kuitenkaan aina tarkoita, että niistä aiheutuisi terveys- tai ympäristöhaittoja. Aineet ovat maaperässä usein pieninä pitoisuuksina eivätkä siten yleensä ole ihmisille välittömästi myrkyllisiä, toisin kuin usein ajatellaan. Terveyshaitat ovat mahdollisia vain, jos ihminen altistuu haitallisille aineille ja altistus on riittävän suurta. Nykyisen käsityksen mukaan maaperän haitallisten aineiden aiheuttamat terveyshaitat ovat Suomessa harvinaisia, mutta mahdollisia. Haitallisten aineiden vaikutukset voivat kohdistua luontoon ja eliöihin, joskus myös rakennettuun ympäristöön. 

Alueen kunnostaminen on tarpeen, mikäli maaperän tai pohjaveden haitalliset aineet aiheuttavat merkittävän ympäristö- tai terveysriskin. Yleisin syy kunnostamisen aloittamiselle on maankäytön muutos ja rakentaminen. Rakennettavilla alueilla kyse on usein rakentamisen edellyttämien kaivuutöiden ohella alueen tulevaan käyttöön liittyvien mahdollisten terveysriskien minimoinnista. Haitallisiin aineisiin liittyy myös huolia ja pelkoja, joita puhdistamisen kautta pyritään hälventämään.

Kunnostuskäytäntöjä on monia 

Pilaantuneiden maa-alueiden puhdistamisen ensisijainen tavoite on merkittävien ympäristö- ja terveyshaittojen tai -riskien vähentäminen hyväksyttävälle tasolle. Puhdistaminen ja riskien hallinta voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Puhdistusmenetelmät perustuvat joko fysikaalisiin, kemiallisiin tai biologisiin reaktioihin tai niiden yhdistelmiin. Osa menetelmistä poistaa haitallisia aineita tai muuntaa niitä vähemmän haitalliseen muotoon. Osan tavoitteena on estää tai rajoittaa aineiden leviämistä ja kulkeutumista. Joskus riskejä vähennetään rajoittamalla alueen käyttötarkoitusta. Puhdistustoimet voivat tapahtua maata tai pohjavettä siirtämättä (in situ), paikan päällä (on site) tai - siirtämällä maa tai pohjavesi muualle käsiteltäväksi (off site). 

Yleisin kunnostusmenetelmä on pilaantuneen maan poistaminen ja korvaaminen puhtaalla maa-aineksella. Tämän tyyppisissä kunnostushankkeissa syntyy vuosittain 1–2 miljoonaa tonnia pilaantuneeksi luokiteltavaa maa-ainesjätettä. Pilaantuneet maa-ainekset toimitetaan pääosin loppusijoitettaviksi tai hyödynnettäviksi kaatopaikoille taikka erillisille pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyalueille. Maa-aineksia on myös hyödynnetty sellaisenaan tai käsiteltyinä useimmiten puhdistettavilla alueilla rakennustarkoituksiin.

• PIlaantuneen alueen puhdistusmenetelmiä (maaperakuntoon.fi)

Ympäristölupaviranomainen tekee päätöksen kunnostuksesta 

Pilaantuneen maaperän ja pohjaveden kunnostamisesta on tehtävä PIMA-ilmoitus tai tietyissä tapauksissa ympäristölupahakemus. Ilmoitukseen liitetään kunnostussuunnitelma, jossa määritellään kunnostuksen tavoitteet ja työn sisältö. Ympäristölupaviranomainen (paikallinen ELY-keskus tai Helsingin ja Turun alueella kunnan ympäristönsuojeluviranomainen) tekee päätöksen kunnostuksesta sekä antaa määräykset työn toteutuksesta ja tavoitteista. Viranomainen voi myös hyväksyä kunnostamisen yhteydessä kaivetun, haitta-aineita sisältävän maa-aineksen hyödyntämisen kaivualueella.

• Ilmoitus pilaantuneen maaperän tai pohjaveden kunnostamisesta

Maaperän suojelua edistetään politiikkatoimilla 

Euroopan unioni edistää maaperän suojelua 

Euroopassa on arviolta 2,5 miljoonaa pilaantuneeksi epäiltyä tai todettua aluetta. Maaperän huonontumisen on arvioitu maksavan Euroopan unionille useita kymmeniä miljardeja euroja vuodessa. EU-alueella käytetään vuosittain noin 2,75 miljardia euroa pilaantuneiden maiden kartoittamiseen, tutkimiseen ja kunnostamiseen. Maailmanlaajuisesti nykysuuntauksen pysäyttäminen ja kääntäminen voisi tuottaa taloudellista hyötyä jopa 1,2 biljoonaa euroa vuodessa.

Vuonna 2021 EU julkaisi maaperästrategian, jonka tavoitteena on maaperän hyvän terveyden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä koko unionin alueella. Käytännössä tämä merkitsisi esimerkiksi sitä, että: 

• uutta maata ei enää oteta käyttöön,  
• maaperän suojelusta ja kestävästä hoidosta sekä huonontuneen maaperän ennallistamisesta on tullut yleisiä toimintatapoja, 
• maaperän pilaantuminen on laskenut tasolle, jolla se ei enää aiheuta haittaa ihmisten terveydelle tai ekosysteemeille ja 
• maaperäekosysteemit ovat terveitä ja vastustuskykyisiä, jolloin ne voivat tarjota elintärkeitä palveluja. 

Suomen laki ohjaa kunnostustoimia  

Suomessa maaperän ja pohjaveden pilaantumisesta ja pilaantuneen alueen puhdistamisesta säädetään ympäristönsuojelulaissa. Se sisältää muun muassa säännökset maaperän ja pohjaveden pilaamiskielloista, pilaantuneen alueen selvitys- ja puhdistamisvelvollisuudesta sekä puhdistamisen viranomaismenettelyistä. Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty erikseen tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, jonka tueksi on lisäksi julkaistu ohjeistusta. Lisäksi jätelaki ohjaa puhdistuksen yhteydessä kaivettujen maa-ainesten käsittelyä ja sijoittamista. Parhaillaan valmistellaan rakentamisen yhteydessä syntyvien maa-ainesjätteiden hyödyntämistä koskevaa asetusta ja siihen liittyvää ohjeistusta.

• Maaperänsuojelulainsäädäntö (ym.fi)

Kansallinen strategia asettaa pitkän aikavälin tavoitteita 

Valtakunnallinen pilaantuneiden maa-alueiden riskienhallintastrategia (PIMA-strategia) julkaistiin vuonna 2015. Sen tavoitteena on luoda kansallinen näkemys ja tavoitetila siitä, miten pilaantuneiden maa-alueiden riskienhallinta hoidetaan tulevaisuudessa. Strategiassa asetetun päämäärän mukaan pilaantuneista maa-alueista aiheutuvien merkittävien terveys- ja ympäristöriskien tulisi olla kestävällä tavalla hallinnassa vuoteen 2040 mennessä. Strategiatyön aikana tunnistettiin kuusi tavoitetta sekä niihin liittyviä toimenpiteitä, joiden avulla tämä päämäärä olisi mahdollista saavuttaa.  

Strategian toteutumisen keskeisimpien vaikutusten arvioidaan olevan: 

• Terveyden ja ympäristön kannalta merkittävimmät riskikohteet tutkitaan ja tarvittaessa kunnostetaan. 
• Ennakoivat toimet ja käytännöt vähentävät tarvetta kiireellisiin ja kalliisiin riskinhallintatoimiin. 
• Valtion rahoittama pilaantuneiden maa-alueiden tutkimus- ja kunnostusohjelma toteutetaan kustannustehokkaasti voimavaroja keskittämällä ja kilpailuttamalla. 
• Pilaantuneisiin maa-alueisiin liittyvät käytännöt kehittyvät ja yhdenmukaistuvat kansallisella tasolla samalla, kun riskinhallintamenetelmät ja -ratkaisut monipuolistuvat. 
• Kaivettujen maa-ainesten hyödyntäminen tehostuu ja pilaantuneiden alueiden puhdistaminen ja kierrättäminen yleistyy. 
•  Tutkimus-, arviointi- ja riskinhallintamenetelmät kehittyvät nykyistä kestävämmäksi vauhdittaen samalla alan cleantech-liiketoimintaa.