Luonnonsuojelulain luontotyypit

Suurin osa suojelluista luontotyypeistä on jalopuumetsiköitä. Muita luonnonsuojelulain suojeltuja luontotyyppejä ovat pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, hiekkarannat, merenrantaniityt, hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt ja suuret maisemapuut. Ne ovat melko harvinaisia ja usein pinta-alaltaan pieniä, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita luontotyyppejä.

Suojelupäätöksen tekee ELY-keskus

Luonnonsuojelulain luontotyyppien suojelu poikkeaa perinteisistä luonnonsuojelualueista perustamistavan ja suojelutavan suhteen.

Alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Muuttamiskielto tulee voimaan, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Päätöstä valmisteltaessa kuullaan maanomistajia ja muita asianosaisia.

Päätöksessä selvitetään luontotyypin tilaa, ominais- ja erityispiirteitä sekä rajausta koskevat seikat. Päätös annetaan tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille, ja siitä kuulutetaan kunnan ilmoitustaululla. Päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Inventointi ja rajauspäätökset

Luonnonsuojelulain luontotyyppejä on inventoitu rajauspäätösten valmistelua varten pääasiassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa. Inventoinnissa on tarkistettu n. 3 500 kohdetta. Näistä suojellun luontotyypin kriteerit on täyttänyt 1 655 kohdetta, joiden yhteispinta-ala on 2 975 hehtaaria. Suojellun luontotyypin rajauspäätös on tehty 1 051 kohteelle, joiden yhteispinta-ala on 2 078 hehtaaria.

Lukumääräisesti eniten luontotyyppien rajauspäätöksiä on tehty Hämeessä ja Uudellamaalla. Pääosa kohteista on jalopuumetsiköitä ja pähkinäpensaslehtoja. Rajauspäätösten kattama pinta-ala sen sijaan on suurin Pohjois-Pohjanmaalla, mikä johtuu merenrantaniittyjen, hiekkarantojen ja hiekkadyynien suuremmasta koosta Perämeren rannikolla kuin muualla maassa.

Kuva