Hyppää pääsisältöön

Luonnonsuojelulain luontotyypit

Luonnonsuojelulain luontotyyppisuojelu koskee laissa mainittuja yhdeksää suojeltua luontotyyppiä. Täyttääkseen luonnonsuojelulain vaatimukset luontotyypin esiintymän tulee olla luonnontilainen tai siihen verrattava. Suojelun tavoitteena on säilyttää luontotyyppien ominaispiirteet. Aina tavoitteena ei ole alueen täydellinen koskemattomuus. Monien luontotyyppien säilyminen jopa edellyttää jatkuvaa hoitoa ja käyttöä.
Kuva
Kuva kangasajuruohosta.
Kangasajuruoho on tyypillinen laji hiekkarannoilla. © Anne Raunio

Suurin osa suojelluista luontotyypeistä on jalopuumetsiköitä. Muita luonnonsuojelulain suojeltuja luontotyyppejä ovat pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, hiekkarannat, merenrantaniityt, hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt ja suuret maisemapuut. Ne ovat melko harvinaisia ja usein pinta-alaltaan pieniä, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita luontotyyppejä.

Suojelupäätöksen tekee ELY-keskus

Luonnonsuojelulain luontotyyppien suojelu poikkeaa perinteisistä luonnonsuojelualueista perustamistavan ja suojelutavan suhteen.

Alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Muuttamiskielto tulee voimaan, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Päätöstä valmisteltaessa kuullaan maanomistajia ja muita asianosaisia.

Päätöksessä selvitetään luontotyypin tilaa, ominais- ja erityispiirteitä sekä rajausta koskevat seikat. Päätös annetaan tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille, ja siitä kuulutetaan kunnan ilmoitustaululla. Päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Inventointi ja rajauspäätökset

Luonnonsuojelulain luontotyyppejä on inventoitu rajauspäätösten valmistelua varten pääasiassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa. Inventoinnissa on tarkistettu n. 3 500 kohdetta. Näistä suojellun luontotyypin kriteerit on täyttänyt 1 655 kohdetta, joiden yhteispinta-ala on 2 975 hehtaaria. Suojellun luontotyypin rajauspäätös on tehty 1 051 kohteelle, joiden yhteispinta-ala on 2 078 hehtaaria.

Lukumääräisesti eniten luontotyyppien rajauspäätöksiä on tehty Hämeessä ja Uudellamaalla. Pääosa kohteista on jalopuumetsiköitä ja pähkinäpensaslehtoja. Rajauspäätösten kattama pinta-ala sen sijaan on suurin Pohjois-Pohjanmaalla, mikä johtuu merenrantaniittyjen, hiekkarantojen ja hiekkadyynien suuremmasta koosta Perämeren rannikolla kuin muualla maassa.

Kuva
Luonnonsuojelulain luontotyyppirajausten yhteismäärät ELY-keskuksittain hehtaareina: Uusimaa 300, Varsinais-Suomi 243, Häme 456, Pirkanmaa 126, Kaakkois-Suomi 44, Etelä-Savo 49, Pohjois-Savo 6, Pohjois-Karjala 34, Keski-Suomi 63, Etelä-Pohjanmaa 40, Pohjois-Pohjanmaa 793 ja Lappi 87.
Luonnonsuojelulain luontotyyppirajausten yhteispinta-alat ELY-keskuksittain. © Suomen ympäristökeskus

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)