Pähkinäpensaikot
Pähkinäpensaikolla tarkoitetaan aluetta, joka on luontaisesti syntynyt ja jossa kasvaa vähintään kaksi metriä korkeita tai leveitä pähkinäpensaita yhtenä tai useana lähekkäin sijaitsevana ryhmänä vähintään 20 kappaletta hehtaarilla.
Levinneisyys
Pähkinäpensaikkojen esiintyminen painottuu tammivyöhykkeelle ja Etelä-Hämeen lehtokeskuksen alueelle. Luontotyyppi on yleisin Varsinais-Suomen saaristossa ja rannikolla, sisämaassa Lohjan seudulla sekä Hämeen ja Pirkanmaan järvialueella. Harvinaisempana sitä esiintyy muualla eteläisessä Suomessa pääosin Satakunnan–Savon korkeudelle asti. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta luontotyypin levinneisyys voi vähitellen edetä nykyistä pohjoisemmaksi.
Pähkinäpensaikkojen esiintymät sijaitsevat yleensä moreenimäkien rinteillä, harjunrinteiden juurilla ja kivikkoisissa kallionaluslehdoissa, usein vesistöjen tuntumassa. Pähkinäpensaan levinneisyyttä rajoittaa arkuus hallalle ja koville pakkasille.
Luontotyypin tunnistaminen
Pähkinäpensaikot ovat useimmiten tuoreita tai kuivia lehtoja, mutta niitä esiintyy myös kangasmailla. Puustoltaan ne voivat olla havu- tai lehtipuuvaltaisia tai sekapuustoisia. Esiintymällä on oltava ainakin 20 kappaletta vähintään kaksi metriä korkeita tai leveitä, luontaisesti syntyneitä pähkinäpensaita yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä.
Hyvinvoivassa pähkinäpensaassa on tavallisesti 10–20 päärunkoa ja saman verran nuorempia versoja. Keskimmäiset rungot kuolevat vähitellen vanhuuttaan ja laidoilta kasvaa uusia. Näin syntyy rengasmaisesti ulospäin laajeneva kasvusto, ns. runna. Suurimmissa runnissa voi olla jopa 200–300 runkoa, ja ne ovat halkaisijaltaan jopa 5 metriä. Tällaisen runnan ikä voi olla satoja vuosia.
Pähkinäpensaassa on samanaikaisesti sekä nuoria versoja, kuolleita pystyrunkoja että maassa maatuvia lahorunkoja. Pähkinäpensaikon tärkeä ominaispiirre on lahoavat ja maahan pudonneet pähkinänrangat ja -oksat. Näillä voi elää huomattava joukko harvinaisia sieniä ja hyönteisiä. Esimerkkejä pähkinäpensaikkojen lajeista ovat pähkinänkääpä, vuotikankääpä, etelänkääpä, pähkinämaljakas, pähkinämittari ja pähkinäkärsäkäs.
Luontotyypin tilaa heikentävät ja parantavat toimet
Metsätaloustoimet heikentävät pähkinäpensaikkojen tilaa lukuun ottamatta valikoivia erityishakkuita, joissa poistetaan pähkinäpensasta varjostavaa puustoa. Puuston poisto kuten muutkin toimet tulee toteuttaa ELY-keskuksen ohjeistamina luonnonhoidollisina toimina. Pähkinäpensas tarvitsee runsaasti valoa kukkiakseen ja kasvaakseen suureksi. Luontotyypiltä voidaan tarvittaessa poistaa liikaa varjostavia puita, erityisesti kuusia. Jalopuut, haapa ja raita sekä vanha ja lahoava puusto säilytetään.
Lahot ja maahan pudonneet pähkinän rungot ja oksat säilytetään, samoin kuin pystyssä olevat kuolleet rungot, sillä ne ovat tärkeitä pähkinän seuralaislajiston ja lehtolajiston elinympäristönä. Pähkinäpensaikkoja ei tule hoitaa puistomaisen harvoiksi ja siistityiksi pelkästään pähkinäpensaan uudistumista ja elinvoimaisuutta ajatellen, vaan suojelun tarkoituksena on koko luontotyypin ominaispiirteiden ja lajiston turvaaminen. Jos rajattavan luontotyyppiesiintymän todetaan tarvitsevan luonnonhoitoa, hoitotoimia suunnitellaan ja niiden toteuttamisesta neuvotellaan maanomistajan kanssa osana rajauspäätösmenettelyä.
Häiriintymätön maaperä ja luontainen vesitalous kuuluvat pähkinäpensaikkojen ominaispiirteisiin. Maanpinnan käsittely ja ojitukset heikentävät näitä ominaispiirteitä. Kasvillisuutta kuluttava ja maanpintaa tiivistävä maastoajo ja voimakas tallaus ovat haitallisia pähkinäpensaikkojen aluskasvillisuudelle. Pähkinäpensaikoissa voi esiintyä myös vieraslajeja, joita on torjuttava.
Laajemmat tiedot luontotyypistä:
Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje, luonnos 15.5.2024 (ei saavutettava) (pdf, 49 Mt)