Geologisten muodostumien inventoinnit
Valtakunnallisia geologisiin lähtökohtiin perustuvia inventointeja on tehty Suomessa on 1980-luvun lopulta lähtien ympäristöministeriön toimeksiannosta. Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaita kallioalueita on arvotettu Suomen ympäristökeskuksen (Syke) toimesta ja geologisesti tärkeitä kallioperän pienkohteita on arvotettu Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) toimesta. 2000-luvun alkupuolelta lähtien arvokkaiden moreenimuodostumien, tuuli- ja rantakerrostumien ja kivikoiden geologisia, biologisia ja maisemallisia arvoja on selvitetty GTK:n ja Syke:n toteuttamissa valtakunnallisissa inventoinneissa.
Lähtökohtaisesti valtakunnallisten inventointien ulkopuolelle on jätetty kaikki kokonaan suojelualueilla, kansallis- ja luonnonpuistoissa sijaitsevat geologiset muodostumat. Kuitenkin toteutettujen inventointien ajankohdasta riippuen, osa inventoiduista kohteista voi kuulua nykyisiin kansallispuistoihin ja suojelualueisiin. Etenkin osa arvokkaista kallioalueista sijaitsee nykyisin inventoinnin jälkeen perustetuissa kansallispuistoissa, kuten Etelä-Konnevedelle, Nuuksiossa, Repovedelle ja Siponkorvessa.
Arvokkaista kallioalueista, moreenimuodostumista, tuuli- ja rantakerrostumista sekä kivikkomuodostumista ja niiden muodostumakokonaisuuksista on inventoinneissa tuotettu luokiteltu aineisto, joka toimii tietopohjana ja tausta-aineistona alueidenkäytön suunnittelussa ja kuntien maa-aineslain mukaisessa lupamenettelyssä. Selvitykset eivät ole suojeluohjelmia, eikä niillä ole suoraan lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia. Rajausaineistot on saatavissa paikkatietona alla olevasta linkistä.
Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet
Arvokkaiden kallioalueiden inventointiaineisto käsittää lähes 1 300 kallioaluetta
Valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden inventointiaineiston arvoluokat 1–4 käsittää yhteensä 1 286 erillistä vaihtelevan laajuista kallioaluetta, joiden yhteispinta-ala on noin 137 000 hehtaaria.
Inventoinnissa kallioalueet on arvotettu biologisten, geologisten ja maisemallisten arvojensa perusteella seitsemään erilaiseen arvoluokkaan. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaimmat kallioalueet on arvotettu arvoluokkiin 1–4 ja niillä on maa-aineslain 7 §:n tarkoittamaa valtakunnallista tai muutoin huomattavaa luonnonsuojelullista merkitystä.
Kallioalueiden valtakunnallinen inventointityö käynnistyi vuonna 1989
Kallioiden luonnon- ja maisemansuojelullisten arvojen selvittämiseksi ympäristöministeriö käynnisti vuonna 1989 kallioalueiden valtakunnallisen inventoinnin maassamme. Entisen Vesi- ja ympäristöhallituksen (1991–1994) ja sittemmin Suomen ympäristökeskuksen (vuodesta 1995 lähtien) toteuttaman tutkimushankkeen aikana on maa-aineslain tarkoittamien valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden nykytilannetta selvitetty suurimmasta osasta maatamme. Inventointityö aloitettiin Etelä-Suomesta, missä kalliokiviaineksen taloudelliset hyödyntämispaineet olivat suuret. Valtakunnallisessa inventoinnissa Ahvenanmaa, saaristoalueet ja Ylä-Lappi on jätetty inventoinnin ulkopuolelle.
Inventoinnin huomattavin yhteiskunnallinen ja luonnonsuojelullinen vaikutus näkyy nykyisin maakuntakaavoissa. Valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden yhteispinta-alasta on nykyisin suojeltu noin 20 % valtion tai yksityismaiden suojelualueina tai osana Natura 2000 -verkostoa.
Suomen kallioluonnosta on julkaistu laaja tietopaketti
Suomen luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaista kallioalueista on koottu tietoa laajaan julkaisuun, joka käsittää yli tuhat eri kokoista kallioaluetta. Julkaisu korvaa vanhat vuosina 1992–2015 julkaistut alueelliset, lääni- ja maakuntakohtaiset raportit.
Valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden loppuraporttiin on päivitetty vuosina 1992–2015 alueellisissa raporteissa julkaistujen valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden kohdekuvaukset vastaamaan nykytilannetta lukuun ottamatta viimeisimpiä uhanalaisten lajien tietoja. Samassa yhteydessä joitakin lähekkäisiä, kallioluonnoltaan samankaltaisia kallioalueita on yhdistetty yhteisen KAO-tunnuksen alle, jolloin aikaisemmissa alueellisissa raporteissa erikseen kuvatuista kallioalueista on muodostettu yhteinen rajaus ja yleiskuvaus. Kallioalueiden arvoluokkia ja yksittäisten tekijöiden arvoja on myös tarkistettu ja tarvittaessa muutettu.
Loppuraportin I-osassa esitellään inventoinnin tulokset ja valtakunnallisesti arvokkaisiin kallioalueisiin (arvoluokat 1–4) sisältyviä geologisia, biologisia ja maisemallisia arvoja ja piirteitä ja sekä niiden alueellisia eroja.
Loppuraportin II-osassa on esitetty valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden kohdekohtaiset tiedot karttarajauksineen jaoteltuna ELY-keskuksittain kunnan nimen ja kasvavan kallioaluetunnuksen mukaisesti aakkosjärjestyksessä.
Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden inventointi tuotti runsaasti tietoa myös arvoluokkiin 5–7 arvotetuista kallioalueista, joilla voi olla huomattavaa paikallista merkitystä. Nämä arvoluokkiin 5–7 sijoitetut kallioalueet on jätetty tämän selvityksen tausta-aineistoksi.
Kallioperän geologisten pienkohteiden inventointi
Geologian tutkimuskeskus on inventoinut kallioperän pieniä, erityyppisiä geologisia luonnonmuodostumia, jotka poikkeavat toisistaan muun muassa ikänsä ja syntytapansa perusteella. Kallioperän geologiset pienkohteet ovat merkittäviä geologisen tutkimuksen, luonnontieteellisen harvinaisuuden ja opetuksen kannalta. Usein ne ovat paikallisia nähtävyyksiä, joilla saattaa olla merkitystä myös maiseman tai kulttuurihistorian kannalta.
Geologisesti arvokkaita pienkohteita ovat esimerkiksi harvinaiset kivilajiesiintymät sekä kallioperän eri ikäkausia kuvaavat tyyppiesiintymät rakenteineen ja kivilajeineen. Erikoisia geologisia luonnonmuodostumia ovat myös jyrkänteet, luolat, hiidenkirnut, silokalliot ja rapautumat.
Inventoidut kallioperän pienkohteet on luokiteltu kansainvälisesti, valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Tulokset on julkaistu ympäristöministeriön alueellisina tutkimusraportteina ja Suomen ympäristö-sarjassa.
Kallioperän geologisten pienkohteiden julkaisut
- SY429 Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla, Tapio Kananoja, Suomen ympäristö 429, Luonto ja luonnonvarat, s. 126. URN:ISBN:9521107561. Julkaisu on saatavissa vain painetussa muodossa (ISBN 952-11-0756-1).
- SY800 Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Etelä-Savossa, Tapio Kananoja, Suomen ympäristö 800, Luonto ja luonnonvarat, s. 192. ISBN 951-731-353-5. Julkaisu on saatavana vain painetussa muodossa.
- SY692 Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Kainuussa, Tapio Kananoja, Suomen ympäristö 692, Luonto ja luonnonvarat, s. 124. Julkaisu on saatavissa vain painetussa muodossa (ISBN 952-11-1675-7).
- SY511 Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Keski-Suomessa, Tapio Kananoja, Suomen ympäristö 511, Luonto ja luonnonvarat, s. 124. URN:ISBN:9521109882. Julkaisu on saatavissa vain painetussa muodosssa (ISBN 952-11-0988-2).
- SY333 Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessa ja Päijät-Hämeessä, Tapio Kananoja, Suomen ympäristö 333, Luonto ja luonnonvarat, s. 196. URN:ISBN:9521105372. Julkaisu on saatavissa vain painetussa muodossa (ISBN 952-11-0537-2).
- SY714 Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Pohjois-Pohjanmaalla, Tapio Kananoja, Suomen ympäristö 714, Luonto ja luonnonvarat, s. 157. Julkaisu on saatavissa vain painetussa muodossa (ISBN 952-11-1774-5).
- SY796 Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Pohjois-Savossa, Tapio Kananoja, Suomen ympäristö 796, Luonto ja luonnonvarat, s. 188. ISBN 951-731-344-6. Julkaisu on saatavana vain painetussa muodossa.
- SY128 Turun ja Porin läänin kallioperän opetus- ja suojelukohteita, Tapio Kananoja, Suomen ympäristö 128, Luonto ja luonnonvarat, s. 205. URN:ISBN:9513723011. Julkaisu on saatavissa vain painetussa muodossa.
Arvokkaiden moreenimuodostumien inventointi
Arvokkaista moreenimuodostumista valmistui valtakunnallinen selvitys vuonna 2007. Inventoinnissa moreenimuodostumat on arvotettu maa-aineslain ympäristökriteerien perusteella, joissa on otettu huomioon erityisesti geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot. Arvotettavien kriteerien perusteella moreenimuodostumat on jaettu viiteen arvoluokkaan. Inventointi ulotettiin Manner-Suomeen, ainoastaan Ahvenanmaa jätettiin inventoinnin ulkopuolelle.
Inventoinnissa arvioitiin maastossa lähes 1400 moreenimuodostumaa, joista 584 moreenimuodostumaa luokiteltiin valtakunnallisesti arvokkaiksi ja 23 muodostumaa kansainvälisesti arvokkaiksi. Valtakunnallisesti arvokkaiden moreenimuodostumien yhteispinta-ala on noin 57 300 hehtaaria, mikä on noin 1,2 prosenttia Suomen moreenimuodostumien pinta-alasta.
Moreenimuodostumat ovat pääosin moreenista koostuvia kumpuja ja selänteitä, jotka ovat keskimäärin 5–25 metriä korkeita ja erottuvat maanpinnan korkokuvassa itsenäisinä kohomuotoina. Niillä on erityistä merkitystä viimeisen jääkauden kehityshistorian eri vaiheiden tutkimuksen kannalta. Moreenimuodostumiin liittyy myös muita geologista monimuotoisuutta lisääviä piirteitä kuten rantamerkit, jäätikön sulamisvesien purkausuomat, dyynit ja siirtolohkareet, jotka osaltaan kertovat moreenimuodostumien synnyn jälkeen vallinneista geologisista prosesseista ja jääkauden jälkeisestä kehityshistoriasta. Moreenimuodostumat jaetaan selännemäisiin drumliineihin, kumpumoreeneihin ja reunamoreeneihin.
Moreenimuodostumiin sisältyy samantyyppisiä maisemallisia ja elollisen luonnon arvoja kuin kallioihin ja harjuihin. Osa moreenimuodostumista on maisemallisesti näyttäviä korkeita selänteitä, joilla esiintyy avoimia kasvillisuustyyppejä, varjorinteitä tai ravinteikasta maaperää, joka näkyy mm. lehtomaisena kasvillisuutena. Kasvipeite vaihtelee moreenialustan ravinneisuuden, kosteuden ja pinnamuotojen mukaan. Kasvistollisesti monimuotoisimmat moreenimuodostumat sijaitsevat ilmaston kannalta suotuisilla seuduilla sekä alueilla, joiden maaperä on keskimääräistä rehevämpi. Yleensä moreenimaiden kasvillisuus on tavanomaista kangasmetsäkasvillisuutta. Usein ne ovat myös osa maisemaa, joka kertoo alueen asutuksesta ja elinkeinojen kehittymisen historiasta. Moreenimuodostumilla on myös opetuksellista merkitystä ja ne ovat virkistys- ja ulkoilualueita.
Moreenimuodostumien taloudellinen käyttö on vielä varsin vähäistä, mutta tulevaisuudessa myös moreenimuodostumista saatavalla kiviaineksella korvataan hupenevia luonnonsoravaroja. Moreeniaineksen ottamista sääntelee maa-aineslaki. Maa-ainesten ottoluvista päättää kunta. Maa-aineslain lupaharkinnassa on varmistettava mm. ettei maa-ainesten ottaminen tuhoa luonnon merkittäviä kauneusarvoja tai erikoisia luonnonesiintymiä. Lupahakemuksesta on pyydettävä ELY-keskuksen lausunto mm. silloin, jos alueella on maa-aineslain 7 §:n tarkoittamaa valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta. Maakunnan liiton lausunto on pyydettävä, jos alueella on huomattavaa merkitystä maakuntakaavoituksen kannalta.
Arvokkaiden tuuli- ja rantakerrostumien inventointi
Arvokkaimpien tuuli- ja rantakerrostumien selvittämiseksi maastamme käynnistettiin ympäristöministeriön toimeksiannosta inventointi, joka toteutettiin vuosina 2005–2009 Geologian tutkimuskeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä. Selvityksen loppuraportti valmistui vuonna 2012. Inventointi kattaa kaikki maamme merkittävimmät dyynialueet ja rantakerrostumat lukuun ottamatta Ahvenanmaata ja rannikon saaristoja.
Inventoinnissa on arvotettu ja rajattu sellaiset tuuli- ja rantakerrostumat, joiden geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat maa-aineslain tarkoittamalla tavalla valtakunnallisesti merkittäviä. Lisäksi inventoinnissa on otettu huomioon luonnonsuojelulaissa mainitut puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit.
Inventoinnissa arvotettiin kaikkiaan 417 valtakunnallisesti arvokasta tuuli- ja rantakerrostumaa ja niiden yhdistelmämuodostumaa, joiden pinta-ala on yhteensä 69 942 ha. Niistä tuulikerrostumia eli dyynejä on 165 kohdetta, rantakerrostumia 179 kohdetta ja loput 73 kohdetta edustaa tuuli- ja rantakerrostumien yhdistelmämuodostumaa.
Tuuli- ja rantakerrostumista ja niiden muodostumakokonaisuuksista inventoinnissa tuotettu luokiteltu aineisto toimii tietopohjana ja tausta-aineistona alueidenkäytön suunnittelussa ja kuntien maa-aineslain mukaisessa lupamenettelyssä.
Tuuli- ja rantakerrostumat muodostavat Suomessa laajoilla alueilla merkittäviä geomorfologisia muotoja, joilla on luonnon- ja maisemansuojelullista, opetuksellista sekä virkistys- ja ulkoilukäyttöön liittyvää yleistä merkitystä. Ne ovat syntyneet mannerjäätikön reunan perääntymisen jälkeen vaihtelevissa ympäristöissä erilaisten prosessien tuloksena.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita ovat luonnontilaiset hiekkarannat ja rannikoiden puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit, jotka ovat myös uhanalaisten lajien elinympäristöjä. Tuuli- ja rantakerrostumat edustavat luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin luontotyyppejä sekä metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä.
Rantakerrostumat muodostavat komeita kivi- ja lohkarepeltoja, joita esiintyy runsaasti rannikkoseudulla Etelä-Pohjanmaalta Lounais-Lappiin ulottuvalla vyöhykkeellä.
Laajoja hiekasta koostuvia rantavallialueita on Pohjanmaan alavalla maankohoamisrannikolla. Aallokon kulutustoiminta näkyy myös ns. huuhtoutumisrajana, joita esiintyy yleensä moreenin peittämillä kalliomäillä ja -vaaroilla. Länsi-Lapissa esiintyy moreenikalottivaaroja, joille on tunnusomaista vedenkoskematon moreenipeitteinen lakialue eli moreenikalotti, jonka alapuolella on aallokon irtaimesta maa-aineksesta paljaaksi puhdistama kallioinen huuhtoutumisraja.
Hiekka- ja soravaltaisilla rantakerrostumilla voi taloudellisen käytön kannalta olla paikallisesti huomattavaa merkitystä. Maa-ainesvarantona niiden käyttöä ei tunneta vielä kovin hyvin. Kivi- ja lohkarepeltoja sekä hiekkaiset rantavalleja ja tuulikerrostumia on monin paikoin käytetty maa-ainesten ottokohteina. Lähitulevaisuudessa paine niiden taloudelliseen hyödyntämiseen tulee todennäköisesti lisääntymään kun harjuaines monilla alueilla on lähes käytetty tai jäljellä olevat muodostumat on varattu muihin tarpeisiin, joista tärkein on yhdyskuntien vesihuolto.
Arvokkaiden kivikoiden inventointi
Kivikoiden valtakunnallisen inventoinnin tavoitteena oli saada kattava kuva erityyppisistä
arvokkaista kivikkomuodostumista ja tuottaa niistä yhtenäinen luonnontieteellinen luokitusaineisto. Inventointi ulottuu Ahvenanmaata ja saaristoa lukuun ottamatta koko maahan.
Osa kivikkoihin kuuluvista merkittävimmistä Itämeren muinaisrantojen kivikkoisista ja lohkareisista rantakerrostumista arvotettiin valtakunnallisen tuuli- ja rantakerrostumien inventoinnin yhteydessä, joten kivikkoinventoinnissa keskityttiin arviomaan pääasiassa geologiselta syntytavaltaan kaikkia muita kivikkotyyppejä, joita ei ole aikaisemmissa inventointihankkeissa voitu ottaa riittävässä määrin huomioon.
Kivikot ovat inventoinnissa arvotettu niiden geologisten, biologisten ja maisemallisten ominaisuuksien perusteella. Arvotukseen ovat vaikuttaneet myös kivikoiden luonnontilaisuus, kulttuurihistoriallinen arvo sekä niiden merkitys virkistyskäytölle ja vesihuollolle.
Inventoinnissa käytiin läpi noin tuhat kivikkomuodostumaa, joista maastossa kartoitettiin tarkemmin 640 kivikkomuodostumaa. Inventoinnissa kivikoiden geologiset, biologiset ja maisemalliset tekijät pisteytettiin ja arvotuksen perusteella yhteensä 472 kivikkomuodostelmaa luokiteltiin valtakunnallisesti arvokkaiksi. Niiden yhteispinta-ala on 3 687 hehtaaria.
Taloudellisen käytön kannalta kivikoilla on paikallisesti merkitystä lähinnä hiekan ja soran puutealueilla niitä korvaavana murskekelpoisena maa-aineksena. Kivi- ja lohkarepeltoja on monin paikoin käytetty maa-ainesten ottokohteina, mutta laajemmin maa-ainesvarantona niiden käyttöä ei kovin hyvin tunneta. Lähitulevaisuudessa paine tietyn tyyppisten kivikoiden taloudelliseen hyödyntämiseen tulee todennäköisesti lisääntymään ainakin seuduilla, jossa karkeammasta harjuaineksesta on pulaa tai jäljellä olevat muodostumat on varattu muihin tarpeisiin.