Hyppää pääsisältöön

Luontotyyppien uhanalaisuus

Suomen luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitu toistamiseen vuonna 2018 (Suomen luontotyyppien punainen kirja). Noin 400 luontotyypistä lähes puolet (48 %) arvioitiin uhanalaisiksi koko maassa. Luontotyyppien ensimmäisen ja toisen uhanalaisuusarvioinnin tulokset eivät ole suoraan vertailtavissa, mutta tulosten perusteella voidaan sanoa, ettei luontotyyppien tila ole parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana, ja monien luontotyyppien kehityssuunta on arvioitu edelleen heikkeneväksi.
Kuva
Ilmakuva kilpikeidasalueelta.
Kauhaneva, Kauhajoki. © Jari Ilmonen

Korkeimpaan uhanalaisuusluokkaan eli äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) arvioitiin 57 luontotyyppiä, joista peräti 40 on perinnebiotooppeja eli ketoja, niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Äärimmäisen uhanalaisiksi arvioitiin myös mm. Etelä-Suomen savikkoalueiden virtavesiä, lettosoita sekä ilmaston lämpenemisen uhkaamia tunturien lumenviipymätyyppejä. Erittäin uhanalaisia (EN) ja vaarantuneita (VU) luontotyyppejä on eniten soiden, metsien ja Itämeren rannikon luontotyyppiryhmissä.

Kuva
Itämeren luontotyypeistä on uhanalaisia 24 %, rannikkoluontotyypeistä 58 %, sisävesien ja rantojen luontotyypeistä 20 %, suoluontotyypeistä 54 %, metsäluontotyypeistä 76 %, kallioluontotyypeistä 25 %, perinnebiotoopeista 100 % ja tunturiluontotyypeistä 38 %.
Luontotyyppien jakautuminen uhanalaisuusluokkiin pääryhmittäin. © Suomen ympäristökeskus

Ei-uhanalaisia eli silmälläpidettäviä (NT) tai säilyviä (LC) luontotyyppejä on eniten kallioiden ja kivikoiden sekä tunturien luontotyypeissä. Säilyviksi on arvioitu esimerkiksi karuja kallioita ja kivikoita sekä karuimpia ja esiintymisessään Pohjois-Suomeen painottuneita suoluontotyyppejä. Säilyvien luokkaan kuuluu myös luontotyyppejä, joiden pinta-ala on viime vuosikymmeninä lisääntynyt eikä merkittävää laadun heikkenemistä ole havaittu. Tällaisia luontotyyppejä ovat esimerkiksi vesien rehevöitymisestä hyötyneet merenrantaruovikot ja -pajukot.

Tulokset luontotyyppiryhmittäin

Uhanalaisimpia ovat perinnebiotoopit, paremmin säilyneitä kallioluontotyypit

Kaikki perinnebiotoopit arvioitiin uhanalaisiksi, ja valtaosa niistä jopa äärimmäisen uhanalaisiksi. Toiseksi suurin uhanalaisten osuus on metsäluontotyypeillä (76 %) ja pienimmät osuudet puolestaan sisävesien (20 %), Itämeren (24 %) sekä kallioiden ja kivikoiden luontotyypeillä (25 %). Pienehköt uhanalaisten osuudet Itämeressä ja sisävesillä selittyvät osin luontotyyppien tilan huonolla tuntemuksella. On myös huomattava, etteivät uhanalaisten luontotyyppien osuudet kuvaa ainoastaan viimeaikaisen taantumisen voimakkuutta, vaan tuloksiin on voinut vaikuttaa myös varhaisempi taantuminen. Luontotyypin määrän tai laadun vertaaminen esiteolliseen aikaan korotti uhanalaisuusluokkaa vajaalla neljänneksellä luontotyypeistä, joiden viimeaikainen taantuminen ei ole ollut yhtä voimakasta.

Luontotyypeillä on monia uhkia, mutta tilan parantamiseen on keinoja

Tärkeimmiksi luontotyyppien uhanalaistumisen syiksi arvioitiin metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus sekä rakentaminen ja vesien rehevöityminen. Uhanalaistumiseen johtaneiden syiden joukossa ilmastonmuutos katsottiin vielä varsin vähäiseksi tekijäksi (poikkeuksena tunturialue), mutta tulevaisuuden uhkatekijänä sen merkityksen arvioitiin kasvavan huomattavasti.

Luontotyyppien uhanalaisuutta arvioineet asiantuntijaryhmät laativat yhteensä 70 ehdotusta toimenpiteistä, joiden avulla uhanalaistuneiden luontotyyppien tilaa voitaisiin parantaa. Avainasemassa on luontotyyppien parempi huomioon ottaminen maankäytön suunnittelussa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä.

Luontotyyppien suojelua, hoitoa ja ennallistamista on tehostettava, ja myös uusia keinoja kuten ekologista kompensaatiota on syytä kehittää. Ilmastonmuutos lisää entisestään luontotyyppien tilaa parantavien toimien käynnistämisen ja tehostamisen tarvetta, koska se vahvistaa monien uhkien, kuten rehevöitymisen haitallisia vaikutuksia.

Heikkenevät kehityssuunnat

Luontotyyppien ensimmäisen ja toisen uhanalaisuusarvioinnin tulokset eivät ole menetelmän muutoksen vuoksi suoraan vertailukelpoisia. Erikseen on kuitenkin arvioitu, milloin uhanalaisuusluokan muutos johtuu aidosta muutoksesta luontotyypin tilassa. Aitoa muutosta havaittiin vain 22 luontotyypillä, ja lähes kaikissa tapauksissa muutos johti uhanalaisuusluokan kiristymiseen. Myös arviot luontotyyppien tilan nykyisestä kehityssuunnasta osoittavat pääosin heikkenevää kehitystä: koko maassa 57 % luontotyypeistä arvioitiin kehityssuunnaltaan heikkeneviksi ja vain 5 % paraneviksi.

  • 57 %
    edelleen heikkeneviä luontotyyppejä
  • 5 %
    paranevia luontotyyppejä
Suomi edelläkävijänä uhanalaisuusarvioinnissa

Luontotyyppien toisessa uhanalaisuuden arvioinnissa käytettiin kansainvälistä IUCN Red List of Ecosystems -menetelmää.  Menetelmässä on tarkoin määritellyt kriteerit luontotyyppien määrän ja laadun muutoksen sekä harvinaisuuden arvioimiseksi. Suomi oli ensimmäisten maiden joukossa soveltamassa uutta kansainvälistä menetelmää.

IUCN Red List of Ecosystems Categories and Criteria

Arvioinnissa tarkasteltiin kaikkia luontotyyppien pääryhmiä: Itämerta, rannikkoa, sisävesiä ja rantoja, soita, metsiä, kallioita ja kivikoita, perinnebiotooppeja sekä tuntureita. Luontotyyppien muutosta tarkasteltiin kahdella ajanjaksolla: viimeisten 50 vuoden aikana sekä historiallista muutosta verrattuna esiteolliseen aikaan eli 1750-lukuun. Myös tulevia muutoksia pyrittiin arvioimaan. Lisäksi arvioitiin, onko luontotyypin tilan kehityssuunta paraneva, vakaa vai heikkenevä.

Yhteistyötä yli organisaatiorajojen

Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi oli mittava kolme vuotta kestänyt hanke, jossa oli mukana yli 120 asiantuntijaa eri tutkimuslaitoksista, yliopistoista ja hallinnosta. Työtä koordinoi Suomen ympäristökeskus, ja mukana olivat kaikki keskeiset kansalliset toimijat, kuten Luonnonvarakeskus, useat yliopistot, Metsähallituksen Luontopalvelut, Geologian tutkimuskeskus, Luonnontieteellinen keskusmuseo, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Ahvenanmaan maakuntahallinto, Suomen Metsäkeskus ja Paliskuntain yhdistys. Työtä ohjasi ja rahoitti ympäristöministeriö ja sen asettama ohjausryhmä, jossa olivat mukana keskeiset luontotyyppitietoa tuottavat tahot.

Lisätietoja

Erikoistutkija Tytti Kontula, Suomen ympäristökeskus, tytti.kontula@syke.fi

Projektipäällikkö Anne Raunio, Suomen ympäristökeskus, anne.raunio@syke.fi

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)

Tutustu myös

Suomen ympäristökeskuksen tiedote 18.12.2018
Luontotyyppien tilan heikentyminen jatkuu - tiedote Suomen luontotyyppien uhanalaisuudesta 2018
Siirry