Siirry sisältöön
Ymparisto.fi – Etusivu

Ympäristöhallinnon verkkopalvelu

Suomen kansainväliset vastuuluontotyypit

Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin yhteydessä vuonna 2018 nimettiin yhteensä 44 Suomen vastuuluontotyyppiä. Suomella on luontotyypin säilymisestä erityinen vastuu, jos merkittävä osuus Euroopan edustavista esiintymistä on Suomessa. Vastuuluontotyyppejä ovat esimerkiksi maankohoamisrannikon metsien sekä fladojen ja kluuvien kehityssarjat, harjumetsät ja harjualueiden pienvedet sekä aapasuot.
Kuva
Kuva harjumetsän läpi näkyvästä lammesta.
Euroopan mittakaavassa Suomen vastuulla ovat esimerkiksi jääkauden vaikutuksesta syntyneet luontotyypit, kuten harjumetsät ja harjualueiden pienvedet. © Katriina Könönen

Luontotyyppien ensimmäisen uhanalaisuuden arvioinnin yhteydessä vuonna 2008 koottiin luettelo Suomen kansainvälisistä vastuuluontotyypeistä. Toisessa uhanalaisuusarvioinnissa  vuonna 2018 vastuuluontotyyppien luetteloon tehtiin joitakin muutoksia, pääasiassa lisäyksiä Itämeren, rannikon, sisävesien ja rantojen, soiden sekä kallioiden ja kivikoiden luontotyyppiryhmissä.

Vastuuluontotyypit määritellään seuraavasti:

Suomella on luontotyypin säilymisestä

  • erityisen suuri vastuu, jos erittäin merkittävä osuus Euroopan edustavista esiintymistä on Suomessa. Erittäin merkittävän osuuden ohjearvona voidaan pitää yli 40 % osuutta luontotyypin esiintymien lukumäärästä tai pinta-alasta.
  • suuri vastuu, jos merkittävä osuus Euroopan edustavista esiintymistä on Suomessa. Merkittävänä voidaan pitää 25–40 % osuutta luontotyypin esiintymien lukumäärästä tai pinta-alasta.

Suomen vastuuluontotyyppejä nimettiin yhteensä 44, joista erityisen suuren vastuun luontotyyppejä on 15 ja suuren vastuunluontotyyppejä 29. Vastuuluontotyyppejä nimettiin luontotyyppien pääryhmistä seuraavasti:

  • Itämeri: meriajokaspohjat, Itämeren kalliopohjat, vesisammalpohjat, pohjoisen Itämeren ulapat, merijää, maankohoamisrannikon flada–kluuvi-kehityssarjat, rannikon jokisuistot.
  • Itämeren rannikko: Itämeren kivikkorannat, meren­rantojen kalliolammikot, maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat, maankohoamisrannikon karujen saarten kehityssarjat, ulkosaariston saaret ja luodot, lintusaaret, Itämeren harjusaaret.
  • Sisävedet ja rannat: runsashumuksiset järvet ja lammet, pohjoiset sahalehtijärvet, voimakkaasti pohjavesivaikutteiset järvet, harjualueiden pienvedet, reittivedet, meanderoivat joet ja purot, järvien ja jokien sora- ja somerikkorannat, järvien ja jokien hiekka- ja hietarannat sekä eroosiotörmät.
  • Suot: kangas- ja aitokorvet, routarämeet, rimpinevat, koivuletot, rimpiletot, kilpikeitaat, verkkokeitaat, aapasuot, rinnesuot, palsasuot, maankohoamisrannikon soiden kehityssarjat.
  • Metsät: vastuuluontotyyppejä ei tarkasteltu toisen uhanalaisuusarvioinnin yhteydessä, vaan ne ovat edellisen arvioinnin mukaiset (Tonteri ym. 2008): pohjoisboreaaliset mäntymetsät, harjumetsät, kal­liometsät.
  • Kalliot ja kivikot: avoimet silokalliot, moroutuvat rapakivikalliot, vanhat rantakivikot, roudan nosta­mat kivikot.
  • Perinnebiotoopit: maankohoamisrannikon meren­rantaniityt.
  • Tunturit: variksenmarja-jäkälä-tunturikoivikot, Koillismaan ja Peräpohjolan boreaaliset tunturikankaat, routanummet.
Kuva
Ilmakuva aapasuoalueesta, jossa näkyy rimpien ja jänteiden vuorottelua.
Soista erityisesti rimpiset aapasuot ja niille luonteenomaiset rimpinevat ja -letot ovat Suomelle ominaisia, ja ne liittyvät maamme tasaiseen korkokuvaan ja vähäiseen sadeveden haihduntaan. © Rauno Ruuhijärvi

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)