Planktonyhteisöjen ja ulappaekosysteemin tila
Merenhoidon tavoitteena on ulappaekosysteemin hyvä tila. Hyvän tilan toteutuessa laadullisesti ja määrällisesti monimuotoiset planktonyhteisöt mahdollistavat tasapainoisen ravintoverkon, jota rehevöityminen, ilmastonmuutos, vieraslajit, ympäristömyrkyt tai muut ihmistoiminnasta aiheutuvat paineet eivät vaaranna. Hyvässä tilassa myös fysikaaliset olosuhteet ovat alueille tyypilliset.
Ulappaekosysteemien tilaa määritettäessä tarkastellaan useita indikaattoreita:
-
Kasviplanktonyhteisön koostumus, vuodenaikaisvaihtelu ja biomassa
Kasviplanktonyhteisö koostuu monista erilaisista lajeista, joista osa on hyvälaatuisia ravintoleviä ylemmille ravintoverkon tasoille, osa taas heikkolaatuisia ravintoleviä tai jopa haitallisia tai myrkyllisiä lajeja. Kasviplanktonyhteisön ollessa hyvässä tilassa hyvälaatuiset ravintolevät ovat vallitsevia ja ravintoverkon heikkoa toimintaa tarkoittavia lajeja ei ole merkittävässä määrin.
Kasviplanktonyhteisön tilaa arvioidaan sen koostumusta mittaavalla indikaattorilla. Hyvässä tilassa kasviplanktonin valtaryhmien biomassan vuodenaikaiskehitys on alueille tyypillistä. Muutokset valtaryhmien vuodenaikaisvaihtelussa voivat osoittaa epäsuotuisaa muutosta yhteisörakenteessa, esimerkiksi haitallisten tai myrkyllisten lajien suurta osuutta yhteisössä.
-
Kasviplanktonin yhteyttämispigmenttien eli a-klorofyllin määrä
Hyvässä tilassa kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus keväällä ja kesällä jää alle määrättyjen kynnysarvojen.
-
Eläinplanktonin kokonaismäärä ja suurten lajien määrä planktonyhteisössä
Eläinplanktonyhteisö koostuu erikokoisista pienistä selkärangattomista eliöistä, joiden koko ja määrä vaihtelevat. Yhteisön ollessa hyvässä tilassa on sen kokonaisbiomassa hyvällä tasolla tarjotakseen riittävästi ravintoa ylemmille kuluttajatasoille, kuten planktonia syöville kaloille. Lisäksi yhteisön yksilöiden kokorakenne on tärkeä energian virtaukselle ravintoverkossa; suurempikokoiset lajit ovat tehokkaampia kasviplanktonin kulutuksessa ja ovat lisäksi parempaa ruokaa niitä syöville kaloille. Hyvässä tilassa oleva eläinplanktonyhteisö myös rajoittaa kasviplanktonin kukintoja ja pitää siten ravintoverkon tasapainossa. Tämän vuoksi eläinplanktonyhteisöjen tilaa arvioidaan mittaamalla sekä lajien kokonaismäärää että keskikokoa. Yhteisön tila arvioidaan hyväksi, jos molemmat ylittävät niille määrätyn kynnysarvon.
-
Sinileväkukintojen runsaus
Hyvässä tilassa sinileväkukintojen määrä tai laajuus ei ilmennä rehevöitymistä.
-
Uimavesien laatu (vain rannikkomerialueilla)
Rannikkoalueiden tilaa arvioidaan tutkimalla suolistoperäisten bakteerien (suolistoperäiset enterokokit ja Escherichia coli -bakteeri) määrää uimavesissä. Uimavedet luokitellaan bakteerien määrää kuvaavien indikaattorien perusteella erinomaiseen, hyvään, tyydyttävään tai huonoon luokkaan (EU:n uimavesidirektiivi).
Planktonyhteisöjen ja ulappaekosysteemin tila arvioitiin sekä Suomen läheisille avomerialueille että rannikko- ja saaristoalueista koostuville Suomen rannikkomerialueille. Osa indikaattoreista on käytössä vain jommallekummalle alueelle.
Yhteenveto ulappaekosysteemin tilasta
Ulappaekosysteemi on kokonaisuudessaan heikossa tilassa sekä Suomen avomeri- että rannikkoalueilla. Tarkemmin eriteltynä Perämeren avomerialueen ja Perämeren ja Merenkurkun rannikkoalueiden kasviplanktonyhteisöt ovat kuitenkin ravintoverkkoindikaattorin osalta hyvässä tilassa ja Selkämeren sekä Ahvenanmeren avomerialueiden eläinplanktonyhteisöt ovat hyvässä tilassa. Yleisten uimarantojen vedenlaatu on hyvä Perämeren, Merenkurkun, Selkämeren ja Saaristomeren rannikkovesissä.
Alla olevissa taulukoissa on esitetty ulappaekosysteemin tila ja siinä tapahtuneita muutoksia osoittavien indikaattorien tulokset sekä avomeri- että rannikkomerialueille.
Vihreä = hyvä tila saavutettu, harmaa = heikko tila, valkoinen = tilaa ei tunneta . Nuolet osoittavat pitkäaikaista tilan muutosta: ↑ = muutos kohti parempaa tilaa, ↓ = muutos kohti heikompaa tilaa, → = ei muutosta. ** = muutos ajanjaksolla 2017–2022 eli nykyisen tilanarviokauden sisällä, *** = ei aineistoa edelliseltä arviointikaudelta, joten muutoksen suunnan arviointi ei ole mahdollista.
Lisätietoja ulappaekosysteemien indikaattoreista löytyy tietolehtisistä:
Kasviplanktonin a-klorofyllin ja kokonaisbiomassan indikaattoritietolehtinen 2024 (pdf, 737 kt) Kasviplanktonyhteisön vuodenaikaiskehityksen indikaattoritietolehtinen 2024 (pdf, 748 kt) Sinileväkukintojen indikaattoritietolehtinen 2024 (pdf, 785 kt)Ympäristötavoitteet ulappaekosysteemiin kohdistuvien paineiden vähentämiseksi
Keskeisimmät syyt ulappaekosysteemin heikkoon tilaan ovat rehevöityminen ja ilmastonmuutos. Ravinnekuormituksen vähenemiseen tähtäävistä toimista huolimatta liuenneen epäorgaanisen fosforin talvipitoisuus on noussut arviointikaudella kaikilla Suomen läheisillä avomerialueilla lukuun ottamatta Perämerta. Merialueilla, joilla on pysyvä halokliini eli suolaisuuden harppauskerros, rehevöitymistilannetta ylläpitää osaltaan myös sisäinen kuormitus. Tällöin hapettomista pohjasedimenteistä vapautuu fosforia, jota muun muassa sinilevät pystyvät käyttämään tehokkaasti hyödykseen. Lisäksi Suomen jokien tuoma ravinnekuormitus ei ole merkittävästi laskenut (Rehevöityminen).
Rehevöityminen vaikuttaa planktonyhteisöihin sekä avomerialueilla että rannikkomerialueilla erityisesti Suomenlahdella, Saaristomerellä, Pohjois-Itämerellä, Ahvenanmerellä ja nykyisin myös Selkämerellä. Ympäristötavoitteet ravinnekuormituksen vähentämiseksi esitetään rehevöitymisen yhteydessä.
Myös vieraslajit, ympäristömyrkyt ja suolistoperäiset bakteerit vaikuttavat ulappaekosysteemiin. Vieraslajeista ja ympäristömyrkyistä ja niille asetetuista ympäristötavoitteista kerrotaan tämän raportin vastaavissa luvuissa Vieraslajit ja Ympäristömyrkyt. Uimaveden suolistoperäisen saastumisen syitä voivat olla esimerkiksi vesistöön johdettavat tai sinne muutoin päätyneet jätevedet, uimaveden lähistöllä rikkoutuneet tai vuotavat jätevesijärjestelmät, vuotavat septitankit tai luonnonvaraisten eläinten, kuten suurten lintuparvien jätökset uimavedessä tai uimarannalla.