Merenpohjan ja vesipatsaan elinympäristöjen seuranta

Avomeren pehmeiden pohjien eläinyhteisöjä seurataan ottamalla vuosittain pohjanäytteet samoilta seuranta-asemilta. Avomeren seuranta-asemat kattavat kaikki Suomen merialueet. Asemien määrä voi vaihdella jossain määrin vuosittain, koska näytteenotto riippuu pohjan happitilanteesta. Seuranta tehdään näytteistä, jotka otetaan tutkimusalus Arandalla touko-kesäkuun vaihteessa. Pehmeästä pohjasta otetusta pohjanäytteestä lasketaan pohjaeliöiden lajikohtaiset yksilömäärät, biomassa ja tiettyjen lajien koko. Näytteestä arvioidaan myös pohjan laatu sekä aistinvaraisesti pohjasedimentin väri, orgaanisen aineksen määrä ja raekoko sekä rikkivedyn haju. Pohjanäytteiden ottamisen lisäksi seuranta-asemilla mitataan vesipatsaan fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia. 

Avomeren pohjanäytteitä on otettu vuodesta 1964 alkaen. Seurantaa suorittaa Suomen ympäristökeskus.

Rannikoiden pehmeiden pohjien eläinyhteisöjä seurataan 1–6 vuoden välein seuranta-asemilla, joita on Suomen rannikkovesissä yli 280. Näytteet otetaan alkukesän tai syksyn aikana. Pohjaeläinnäytteistä lasketaan rannikkovesissä meren tilasta kertova BBI-indeksiluku ja pohjaeliöiden kokojakaumassa keskitytään liejusimpukkaan niillä asemilla, joissa sitä esiintyy runsaasti.

Rannikon pehmeiden pohjien eläinyhteisöjen seuranta alkoi kolmella seuranta-asemalla vuonna 1964. Seurantaa suorittavat rannikon ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus.

Rannikkovesien kovien pohjien levä- ja simpukkayhteisöjä seurataan rannikoiden seuranta-asemilla 1–3 vuoden välein tehtävillä linjasukelluksilla. Linjasukelluksessa sukelletaan tietty linja pohjaa pitkin ja sukelluksesta määritellään levä- ja simpukkayhteisöjen peittävyys sekä alakasvuraja. Seuranta-asemat kattavat kaikki rannikkoalueet Perämerta lukuun ottamatta.

Seurannassa keskitytään tarkastelemaan rakkohaurun ja neljän punalevälajin peittävyysprosenttia ja alakasvurajaa sekä sinisimpukan peittävyyttä ja suurimman tiheyden alakasvurajaa. Vesikasvien säännöllinen seuranta on alkanut 1993, rakkohaurun alakasvurajan seuranta 2000-luvulla, sinisimpukoiden ja punalevien seuranta vuonna 2014. Rakkohaurun eläimistön seuranta aloitettiin vuonna 2020.

Seurantaa suorittavat rannikon ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus.

Rehevöitymisen vaikutuksia rannikkovesien hiekka- ja sorapohjiin seurataan videokuvaamalla pohjan kuntoa infra- ja circalitoraalin vyöhykkeissä. Rehevöitymisestä kertovat makroskooppiset irtonaiset levät ja vesikasvien päällyslevät. Lisäksi seurataan putkilokasvien runsaussuhteita.

Seurantaa hoitaa Metsähallituksen luontopalvelut.

Matalien lahtien ja rannikkovesien putkilokasvilajiston kehitystä seurataan vesikiikaroimalla ja sukeltamalla. Muun muassa rehevöityminen voi muuttaa lajistoa ja lajiston peittävyyttä.

Seurantaa hoitaa Metsähallituksen luontopalvelut.

Fyysisistä merenpohjaan vaikuttavista painetekijöistä seurataan muun muassa rakentamista mereen, ruoppauksia, ruoppausmassojen aiheuttamaa tukahduttamista ja liettymistä, merenpohjan ainesten valikoivaa hyödyntämistä sekä toimintojen sivuvaikutuksia. Tietoa kerätään toimien sijainnista ja lukumääristä, ruoppausmassojen ja niissä olevien haitallisten aineiden määrästä ja potentiaalisesti liettyvien ainesten määrästä. Ruoppaus- ja läjitysmääristä on kerätty tietoa järjestelmällisesti vuodesta 2005 lähtien. Lisäksi kerätään tietoa muun muassa maalta mereen päätyvän kiintoaineen määrästä, rakenteiden ja kalanviljelylaitosten sijainneista ja määrästä sekä merenkulun intensiteetistä. 

Seurantaa suorittavat rannikon ELY-keskukset, Suomen ympäristökeskus ja Metsähallituksen Luontopalvelut.

Kasviplanktonin seuranta toteutetaan vesinäytteenotoilla. Vesinäytteitä otetaan rannikolla 108 seuranta-asemalla ja avomerellä 13 seuranta-asemalla. Rannikolla näytteenotto toistetaan 1–12 kertaa vuodessa keväällä, kesällä ja syksyllä. Avomerellä näytteet otetaan pääasiassa kerran vuodessa kesäisin. Kasviplanktonia seurataan myös kauppalaivoihin asennettujen automaattisten näytteenottolaitteistojen avulla (Alg@line-seuranta).

Vesinäytteistä havainnoidaan kasviplanktonin lajiston runsautta ja biomassaa.

Kasviplanktonin säännöllinen seuranta aloitettiin avomerellä vuonna 1979 ja rannikoilla paikoin 1960- ja 1970-luvuilla. Kauppalaivoilla toteutettu Alg@line-seuranta aloitettiin vuonna 2005. Seurantaa suorittavat Suomen ympäristökeskus ja rannikon ELY-keskukset.

Eläinplanktonin seuranta toteutetaan ottamalla vedestä näyte pienisilmäisellä planktonhaavilla. Näytteistä analysoidaan eläinplanktonlajiston runsaus ja lasketaan biomassa.

Eläinplanktonnäytteet otetaan avomerellä 15:ltä seuranta-asemalta kahdesti vuodessa ja rannikolla 20:ltä seuranta-asemalta 1–12 kertaa vuodessa.

Eläinplanktonin säännöllinen seuranta alkoi avomerellä vuonna 1979. Rannikolla eläinplanktonin seuranta alkoi yhdellä seuranta-asemalla 1960-luvulla, ja laajennetulla asemaverkolla vuonna 2014. Seurantaa suorittavat Suomen ympäristökeskus ja rannikon ELY-keskukset.

Uimavesien mikrobien esiintymistä seurataan yleisiltä uimarannoilta Suomen rannikkovesistä. Seurannassa otetaan vesinäytteitä kesän uimakautena ja näytteistä analysoidaan suolistoperäisten bakteerien määrä.

Julkisten uimarantojen seuranta alkoi vuonna 2009. Seurantaa suorittavat rannikon kuntien terveydensuojeluviranomaiset, aluehallintovirastot, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Vesipatsaan fysikaalisia perusominaisuuksia ja niissä tapahtuvia muutoksia seurataan luotaimilla, näkösyvyysmittauksilla ja kaukokartoitushavainnoilla. Seurantaa tehdään tutkimusalusasemilla, poijuilla, rannikkovesiasemilla, kiinteillä meriasemilla ja Alg@line-seurannassa mukana olevilla kauppalaivoilla.

Seuranta-asemia on Suomen merialueella rannikkovesissä noin 320 ja avomerellä noin 70. Asemilla mitataan veden lämpötilaa eri syvyyksissä, suolapitoisuutta, veden sekoittuneisuutta ja näkösyvyyttä. Avomerellä seuranta alkoi jo vuonna 1899 ja rannikolla vuonna 1979. 

Seuranta-asemien verkkoa täydentää pitkäaikaisten havaintoasemien harva verkosto, jossa on viime vuosina ollut neljä kenttäasemaa: Krunnit, Valassaaret, Seili ja Tvärminne. Utön asemalla on tehty havaintoja yli 100 vuotta. Toiminta Utön asemalla keskeytyi välillä, mutta alkoi uudelleen vuonna 2013. Samaan aikaan Utön lähelle perustettiin automaattinen mittausasema.

Fysikaalisia muuttujia mitataan automaatti- ja satelliittimittausten lisäksi avomerellä tutkimusalus Arandan seurantamatkoilla viisi kertaa vuodessa. Aallokkoa mittaa neljä automaattista aaltopoijua, jotka sijaitsevat neljällä eri merialueella. Vedenkorkeutta mitataan 12 automaattisella mittausasemalla, jotka on sijoitettu tasavälein rannikolle. Jäätilannetta havainnoidaan satelliittikuvista.

Vedenkorkeutta on mitattu jo vuodesta 1887. Aaltopoijut ovat olleet käytössä vuodesta 1973. Jääpeitteestä on tuotettu järjestelmällisemmin tietoa vuodesta 1915 alkaen.

Seurantaa suorittavat Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus ja rannikon ELY-keskukset.