Avomeren ulappaekosysteemin tila
Kasviplanktonyhteisön tila on heikko kaikilla avomerialueilla
Kasviplanktonyhteisö koostuu monista erilaisista lajeista, joista osa on hyvälaatuisia ravintoleviä ylemmille ravintoverkon tasoille, osa taas heikkolaatuisia ravintoleviä tai jopa haitallisia tai myrkyllisiä lajeja. Kasviplanktonyhteisön ollessa hyvässä tilassa hyvälaatuiset ravintolevät ovat vallitsevia ja ravintoverkon heikkoa toimintaa tarkoittavia lajeja ei ole merkittävässä määrin.
Kasviplanktonyhteisön hyvää tilaa ei saavutettu millään merialueella. Perämeren avomerialueella kaikki muut indikaattorit osoittivat hyvää tilaa paitsi a-klorofyllin pitoisuus. Edelliseen tila-arvioon verrattuna pitoisuus on kasvanut ainakin Perämerellä, Merenkurkussa ja Ahvenanmerellä. Muilla merialueilla kuin Perämerellä kasviplanktonyhteisön hyvää tilaa ei saavutettu millään indikaattoreilla.
Sinileväkukintojen määrä ja laajuus ovat kasvaneet
Pidemmän aikavälin tarkastelu osoittaa, että sinileväkukintojen määrä ja laajuus ovat kasvaneet vuosina 1990–2021 kaikilla avomerialueilla Itäistä Suomenlahtea lukuun ottamatta (Perämeri ja Merenkurkku eivät ole mukana sinileväkukintojen tarkastelussa). Erityisesti läntisellä Suomenlahdella sinileväkukintojen vuosien välinen vaihtelu on ollut voimakasta. Sääolot vaikuttavat suuresti sinileväkukintojen muodostumiseen, koska sinilevien nousu pintaan selvästi havaittavaksi sinileväkukinnaksi tai sinilevälautaksi edellyttää tyyntä säätä.
Sinileväkukinnoissa tapahtuneita muutoksia tarkastellaan sinileväkukintojen indeksin avulla. Tämä indikaattori mittaa kesäajan sinilevien pintakukintojen ominaisuuksia, yhdistää niistä saatavan tiedon ja vertaa lopuksi viime vuosien tilaa vertailukauteen. Kun sinileväkukinnot voimistuvat, indeksin arvo laskee.
Kasviplanktonyhteisön vuodenaikaisvaihtelu ja biomassan muutokset indikoivat heikkoa tilaa monilla merialueilla
Muita kasviplanktonyhteisössä tapahtuneita pitkäaikaismuutoksia on huonolaatuisiksi ravintoleviksi määriteltyjen tarttumalevien biomassan kasvu, mikä kertoo tilan heikkenemisestä. Myönteinen muutos sen sijaan oli nielulevien biomassan kasvu Selkämeren ja Ahvenanmeren avomerialueilla, sillä nielulevien runsaus indikoi tervettä ekosysteemiä. Kaikilla muilla avomerialueilla nielulevien biomassa kuitenkin laski, kertoen tilan heikkenemisestä.
Suomenlahden avomerialueella kasviplanktonin valtaryhmien vuodenaikaisvaihtelu osoittaa heikkenemistä, mutta muilla analyysissä mukana olleista avomerialueista vuodenaikaiskehityksessä ei ole tapahtunut muutoksia. Kasviplanktonin kokonaisbiomassa ja piilevien biomassa puolestaan ovat laskeneet Perämerellä. Perämeren avomerialue onkin ainoa alue, jonka kasviplanktonyhteisön loppukesän koostumus eroaa pitkäaikaistutkimuksen perusteella selkeästi muiden Suomen läheisten avomerialueiden kasviplanktonyhteisöjen koostumuksesta. Tähän vaikuttaa muun muassa Perämeren alhaisempi suolapitoisuus.
Taulukon selitteet
p-arvo = tilastollisen muutostrendianalyysin tulos
Merkitsevät tulokset (p<0,01) on merkitty *-merkillä.
Sininen = laskeva trendi, eli kyseisen kasviplanktonin määrä on vähentynyt.
Oranssi = nouseva trendi., eli kyseisen kasviplanktonin määrä on kasvanut.
Osuus% = biomassan prosenttiosuus kasviplanktonin kokonaisbiomassasta.
Klorofyllipitoisuus on noussut Ahvenanmerellä, Merenkurkussa ja Perämerellä
Avomerialueiden a-klorofyllin pitoisuus kesällä on pysynyt vuosien 2017–2022 aikana samalla tasolla kuin edellisellä tilanarviokaudella Pohjois-Itämerellä, Suomenlahdella ja Selkämerellä. Sen sijaan Ahvenanmerellä, Merenkurkussa ja Perämerellä a-klorofyllin pitoisuus on noussut. Pitkäaikaisseurannan tulokset osoittavat, että a-klorofyllin kesäpitoisuus on noussut Pohjois-Itämerellä ja Suomenlahden avomerialueilla yli 150 % 1970-luvulta 2000-luvun alkupuolelle ja Selkämerellä 180 % 1970-luvulta 1990-luvun loppupuolelle. Nousu a-klorofyllin kesäpitoisuudessa kuitenkin taittui 2000-luvulla.
Eläinplanktonyhteisössä suurikokoiset lajit ovat runsastuneet kahdella alueella
Eläinplanktonin keskikoko ja kokonaisbiomassa ovat kasvaneet Ahvenanmerellä Limnocalanus macrurus -hankajalkaisen runsastuessa, minkä ansiosta alueen eläinplanktonyhteisön arvioidaan siirtyneen hyvään tilaan edellisestä tilanarviokaudesta. Myös Selkämeren avomerialueilla sekä eläinplanktonin keskikoko että biomassa ovat kasvaneet pitkän aikavälin tarkastelussa, mikä liittyy L. macrurus -yksilöiden määrän lisääntymiseen. Suomenlahden avomerialueilla on havaittavissa kuitenkin huomattava pitkän aikavälin pieneneminen sekä eläinplanktonin keskikoossa että kokonaisbiomassassa .
Eläinplanktonyhteisön hyvä tila saavutettiin kahdella Suomen avomerialueista: Selkämerellä ja Ahvenanmerellä. Pohjois-Itämerellä ja Suomenlahden avomerialueilla hyvää tilaa ei saavutettu eläinplanktonlajien alhaisen keskikoon vuoksi, vaikka yhteisön kokonaisbiomassa oli riittävällä tasolla. Perämeren avomerialueilla taas eläinplanktonin keskikoko on hyvä, mutta kokonaisbiomassa on laskenut alle kynnysarvon.
Veden kirkkautta kuvaava näkösyvyys on pysynyt heikkona
Näkösyvyys tarkoittaa veden läpinäkyvyyttä eli valon läpäisykykyä syvempää veteen ja siihen vaikuttaa elävien ja kuolleiden eliöiden runsaus vedessä. Tämän vuoksi se kertookin merialueiden rehevöitymisestä. Rehevöitymisen lisäksi näkösyvyyttä heikentää myös maalta valuvien humusaineiden ja kiintoaineshiukkasten aiheuttama veden tummuminen ja samentuminen. Valon määrän lasku estää kasvien esiintymisen syvemmällä vesipatsaassa tai meren pohjalla.
Kaikki Suomen läheiset avomerialueet olivat heikossa tilassa näkösyvyyden suhteen vuosina 2017–2022, eikä tilassa ole siis muutosta edelliseen arviokauteen verrattuna. Vuodesta 1990 vuoteen 2021 ulottuvalla, pidemmällä ajanjaksolla näkösyvyys on parantunut Selkämerellä, heikentynyt Pohjois-Itämerellä ja läntisellä Suomenlahdella ja pysynyt muilla alueilla suhteellisen tasaisena.