Rehevöityminen
Vesien rehevöityminen johtuu perustuotannon lisääntymisestä, joka on seurausta liiallisesta ravinnekuormituksesta. Rehevöityminen vaikuttaa koko vesiekosysteemiin. Se ilmenee veden samentumisena, sinilevien ja rihmalevien runsastumisena, pohjien liettymisenä ja hapettomuutena sekä muutoksina eliöyhteisöissä.
Meren tila on rehevöitymisen osalta hyvä, kun ihmisen aiheuttama rehevöityminen, erityisesti sen haitalliset vaikutukset, kuten biologisen monimuotoisuuden kapeneminen, ekosysteemien tilan huononeminen, haitalliset leväkukinnat ja merenpohjan hapenpuute, on minimoitu.
Rehevöitymistä arvioidaan sekä ravinteiden määrän että rehevöitymisen aiheuttamien vaikutusten avulla. Suoria rehevöitymisvaikutuksia ovat a-klorofyllin määrän kasvu ja sinileväkukintojen lisääntyminen, rannikkovesissä myös kasviplanktonin biomassan kasvu ja makrolevien esiintymissyvyyden alentuminen. Epäsuoria rehevöitymisvaikutuksia ovat näkösyvyyden alentuminen, pohjaeläinyhteisöiden kunnon heikkeneminen ja avomerialueilla lisäksi pohjan happitilanteen heikkeneminen.
Yhteenveto Suomen merialueiden rehevöitymisen tilasta
Suomen merialue on edelleen rehevöitynyt. Ravinnepitoisuudet ja kasviplanktonin klorofyllipitoisuus ovat kaikilla avomerialueilla liian korkeat, näkösyvyys liian matala ja sinileväkukinnat liian laajat ja runsaat. Pohjanläheisen veden happitilanne arvioitiin hyväksi Pohjanlahden avomerialueella ja heikoksi Pohjois-Itämeren ja Suomenlahden syvillä avomerialueilla. Jokien tuoma ravinnekuormitus ei ole laskenut 2000-luvulla, mikä ennustaa, että rehevöityminen ei tule parantumaan ilman merkittäviä kuormitusvähennyksiä.
Suomen merialueen rehevöitymisen kokonaistila rannikkovesillä ja avomerellä on heikko. Vuosiin 2011–2016 verrattuna rehevöityminen ei ole kokonaisuudessaan juurikaan muuttunut. Joidenkin yksittäisten indikaattorien osalta tilanne on jopa heikentynyt.
Rehevöitymisen indikaattoritaulukon selitteet
Avomeren ja rannikkovesien rehevöitymistä mitataan usealla indikaattorilla:
- DIN: liuennut epäorgaaninen typpi
- TN: kokonaistyppi
- DIP: liuennut epäorgaaninen fosfori
- TP: kokonaisfosfori
- Chl-a kevät: kasviplanktonyhteisön biomassaa kuvaava a-klorofyllipitoisuus keväällä
- Chl-a kesä: kasviplanktonyhteisön biomassaa kuvaava a-klorofyllipitoisuus kesällä
- Kpl-biomassa: kasviplanktonyhteisön kokonaisbiomassa
- Sinilevät: kukintojen laajuus ja runsaus
- Näkösyvyys: veden kirkkaus metreinä
- Happi: matalien vesien happipitoisuuden indeksi ja avomeren halokliinin alapuolisen vesimassan hapen vajaus
- BQI+BBI: pohjaeläinten indeksit
- Pohjaeläimet: alueellinen lajirunsaus
- Rakkohauru, punalevät ja vesikasvit: manner-Suomessa rakkohaurun ja punalevien syvyys ja Ahvenanmaalla kaikkien vesikasvien syvyys.
Pitkällä aikavälillä tarkasteltaessa rannikkovesien rehevöitymisen tila on pysynyt useimmilla alueilla ja indikaattoreilla samanlaisena 1990-luvulta tähän päivään. Avomerellä tila on parantunut noin neljäsosalla indikaattoreista, mutta suurin osa indikaattoreista osoittaa joko muutosta heikompaan suuntaan tai ennallaan pysymistä. Tilan paranemista on tapahtunut enimmäkseen typpi-indikaattoreissa.
Lisätietoja rehevöitymisen indikaattoreista löytyy tietolehtisistä:
Kasviplanktonin a-klorofyllin ja kokonaisbiomassan indikaattoritietolehtinen 2024 (pdf, 737 kt) Näkösyvyyden indikaattoritietolehtinen 2024 (pdf, 794 kt) Pohjanläheisen hapen indikaattoritietolehtinen 2024 (pdf, 2 Mt) Sinileväkukintojen indikaattoritietolehtinen 2024 (pdf, 785 kt) Typen ja fosforin pitoisuudet 2024 (pdf, 2 Mt)
Ympäristötavoitteet ravinnekuormituksen vähentämiseksi
Vuosiksi 2018-2024 oli asetettu kuusi ravinnekuormituksen vähentämiseen liittyvää ympäristötavoitetta:
- RAVyleinen: Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoainekuormitus laskee.
- RAV1: Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ravinteiden, orgaanisen aineen ja kiintoaineen kuormitus vähenee.
- RAV2: Vesiviljelystä aiheutuva ravinnekuormitus ei uhkaa hyvän tilan saavuttamista tai jo saavutettua hyvää tilaa.
- RAV3: Merenkulun ja vesiliikenteen aiheuttama ilmaperäinen typpikuormitus vähenee.
- RAV4: Jätevesien aiheuttama kuormitus vähenee vuosina 2018–2024.
- RAV5: Itämeren sisäisten ravinnevarastojen hallinnan mahdollisuudet paranevat.
Koska ravinnekuormituksen väheneminen on ollut kuitenkin vaatimatonta ja suurimpien kuormituslähteiden kuormitus ei ole selvästi vähentynyt, asetetaan vuosille 2024–2030 uudistetut ympäristötavoitteet. Ympäristötavoitteiden arviointi on esitetty Tausta-asiakirjassa:
Merenhoidon ympäristötavoitteiden tarkistaminen 2024 (pdf, 5 Mt)Seuraavat ympäristötavoitteet asetetaan kaudelle 2024-2030:
- Uudistettu yleinen ravinnekuormituksen vähennystavoite RAVyleinen: Fosfori- ja typpikuormituksen sekä kiintoaineen ja orgaanisen aineen kuormitus vähenee.
-
Uudistettu RAV1: Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ravinnekuormitus vähenee. Vähennystavoitteet on esitetty tarkemmin taulukossa "Ravinnekuormituksen vähennystarpeet.xlsx".
Ravinnekuormituksen vähennystarpeet (xlsx, 18 kt) - Uudistettu RAV2: Vesiviljelystä aiheutuva ravinnekuormitus ei uhkaa hyvän tilan saavuttamista tai jo saavutettua hyvää tilaa ja vesiviljelyssä otetaan käyttöön kuormitusta vähentäviä menetelmiä.
- Uudistettu RAV3: Merenkulun aiheuttama ilmaperäinen typpikuormitus vähenee.
- Uudistettu RAV4: Jätevesien aiheuttama kuormitus mereen vähenee.
- Uudistettu RAV5: IItämeren sisäisten ravinnevarastojen hallinnan mahdollisuudet paranevat.