Merenpohjan elinympäristöjen tila

Merenpohjan laajat elinympäristöt ovat pohjamateriaalin ja syvyyden mukaan eroteltuja alueita, joihin kuuluu pohjaeläinyhteisöjä ja putkilokasvien ja/tai levien muodostamia kasviyhteisöjä. Laajat elinympäristöt jaetaan neljään syvyysvyöhykkeeseen:

• tyrskyvyöhyke on rannalla aaltojen vaikutuspiirissä
• infralitoraalivyöhyke ulottuu pinnasta siihen syvyyteen, johon ulottuu 1 % valoa
• circalitoraalivyöhyke ulottuu infralitoraalista halokliiniin asti
• ulkomeren circalitoraali on valoton, halokliinin alla oleva vyöhyke.

Itämerellä ei esiinny syvempiä vyöhykkeitä. Merenpohjan elinympäristöt jaetaan pohjamateriaalin mukaan viiteen luokkaan: kovat, karkeat, hiekka-, muta- ja sekapohjat. 

Kuva

Merenpohjien laajat elinympäristöt ovat hyvässä tilassa, kun ihmisen toiminta merellä ja maa-alueiden käyttö ei aiheuta niille haitallisia vaikutuksia. Tällöin luontaisen eliöstön levinneisyysalue, yhteisörakenne ja populaatiot ovat turvattuja ja alueella esiintyy myös häiriöille alttiita lajeja. 

Merenpohjien laajojen elinympäristöjen tila arvioidaan kolmen indikaattorin ja kynnysarvon avulla, joista heikoin määrittää tilan. Tila on hyvä, jos: 

Näiden lisäksi arvioidaan vesikasvillisuuden tilaa rakkohaurun ja punalevien esiintymissyvyyden avulla. Pehmeiden pohjien pohjaeläinyhteisöjen tilaa arvioidaan seuraamalla herkkien ja kestävien lajien suhdetta eläinyhteisössä sekä alueellista lajirikkautta. 

Yhteenveto merenpohjan elinympäristöjen tilasta

Merenpohjan laajoista elinympäristöistä hyvässä tilassa ovat erityisesti halokliinin yläpuoliset pimeät pohjat (circalitoraali). Heikko tila johtui ainoastaan vahingollisen häiriön laajuudesta: useat valoisan vyöhykkeen merenpohjat olivat heikossa tilassa erityisesti rehevöitymisen takia ja Suomenlahden syvät pohjat hapettomuuden tai saastuneiden sedimenttien takia. 

Ihmisen muut toiminnat merellä aiheuttivat korkeintaan 3 % vahingollista häiriötä per merialue. Makrolevistä Pohjanlahden rakkohaurun tila on pysynyt vakaana, mutta punalevien tila on heikentynyt Selkämerellä.

Kuva

Mallinnuksen mukaan Pohjois-Itämerellä ei esiinny valoisan vyöhykkeen pohjaelinympäristöjä, minkä vuoksi niiden tilasta ei ole arviota. Perämerellä, Merenkurkussa ja Selkämerellä ei esiinny ulkomeren elinympäristöjä pysyvän suolaharppauskerroksen puuttumisen vuoksi. Kaikkien elinympäristöjen tilaan liittyy epävarmuus, sillä tulokseen vaikuttavat kartoitukseen ja ympäristöaineiston alueelliseen tarkkuuteen liittyvät epävarmuudet sekä osin myös arviointimenetelmän valinta. 

Pohjaeläinyhteisöt ovat muta- ja hiekkapohjilla hyvässä tilassa suurimmassa osassa merialuetta, mutta Suomenlahden avomeri ja ulommat rannikkovedet sekä Ahvenanmaan, Merenkurkun ja Perämeren sisemmät rannikkovedet ovat heikossa tilassa.

Kuva