Roskaantumisen ja vedenalaisen melun seuranta
Roskaantumisen ja vedenalaisen melun seuranta ovat Suomessa vielä melko uusia seurantamuotoja. Seurantojen alustavana tavoitteena on selvittää meren roskaantumisen määrä ja laatu sekä melutasoja ja melun haittoja eliöstölle. Lopullisena tavoitteena on saada roskan määrä vähentymään nykytasosta ja vähentää vedenalaista melua niin, ettei niistä koidu haittaa meriympäristölle.
Seurantaa koordinoi Suomen ympäristökeskus. Seurannassa kerätään myös tiedot ympäristölupien mukaan raportoiduista jätemääristä mm. satamissa. Jätemäärätietojen vastuuviranomaisia ovat rannikon ELY-keskukset.
Seurantamenetelmät
Roskaantumisen seuranta
Makroroskan seuranta perustuu kansalaishavainnointiverkoston havaintoihin, joissa rantojen silmin nähtävät (> 0,5 cm) roskat lasketaan, luokitellaan ja kerätään pois. Menetelmä on UNEP:n kansainvälisesti kehittämä ja testaama.
Seurantaohjelma käynnistyi vuonna 2014, ja se kattaa 13 rantaa pitkin Suomen rannikkoa. Seurantaa toteuttaa Pidä Saaristo Siistinä ry (PSS ry). PSS ry on jo vuodesta 2012 seurannut 8 rannan tilannetta Saaristomerellä ja Suomenlahdella.
Yleisten ympäristötavoitteiden toteutumista seurataan indikaattoreilla:
- Aluksien satamaan jättämän jätteen määrä (Alatavoite ROSKAT1: Jätteiden vastaanotto on tehokasta ja käyttäjäystävällistä kaikissa satamissa)
- Jätehuoltoa koskevien satamavaltiotarkastusten lukumäärä (Alatavoite ROSKAT1: Jätteiden vastaanotto on tehokasta ja käyttäjäystävällistä kaikissa satamissa)
- Tupakantumppien määrä rannoilla (Alatavoite ROSKAT2: Tupakantumppien määrä Suomen urbaaneilla rannoilla vähenee merkittävästi)
- Muoviroskan määrä rannoilla (Alatavoite ROSKAT4: Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden 2015 tasosta)
Myös merenpohjan roskien seurantaa kehitetään. Tällä hetkellä merenpohjan roskia kartoitetaan koko rannikkoalueella osana vedenalaisen luonnon inventointiohjelmaa (VELMU-ohjelma).
Mikroskooppisen roskan määrää ja laatua seurataan tutkimusalus Arandalla. Seurantaa tehdään 12 asemalla, jotka kattavat suurimman osan avomerialueista. Seurannan kohteena ovat veden pinnan mikromuovit (0,3–5 mm) ja mikroroskat (1–5 mm) sekä pohjasedimentin mikromuovit (0,1–5 mm) ja mikroroskat (1–5 mm). Näytteet kerätään veden pintakalvolta aluksen perässä vedettävällä haavilla, ns. mantatroolilla. Pohjasedimenttinäytteet kerätään putkinoutimella. Näytteet pakastetaan ja ositetaan laboratoriossa.
Mikroroskien seuranta aloitettiin testivaiheella vuonna 2014 ja seuranta vakinaistettiin vuonna 2020.
Indikaattori vastaa yleiseen ympäristötavoitteeseen ROSKAT3 ”Jätevedenpuhdistamot poistavat erittäin merkittävän osan jätevesien mikromuoveista”.
Tiedot ympäristölupien mukaan raportoiduista jätteiden määristä muun muassa satamiin jätetyn alusjätteen määrästä ja satamavaltiotarkastusten määrästä. Tieto on hajanaista ja sen kokoaminen alkaa seurantakaudella 2020–2026.
Yleinen ympäristötavoite on ”ROSKAT1: Jätteiden vastaanotto on tehokasta ja käyttäjäystävällistä kaikissa satamissa”.
Vedenalainen melu
Vedenalaista melua seurataan Suomen merialueilla vedenalaisilla mikrofoneilla eli hydrofoneilla. Suomen merialueella on kolme hydrofonia: yksi Suomenlahdelle, yksi Pohjois-Itämerellä, yksi Perämerellä. Myös Ruotsin ja Viron merialueiden melumittauksia hyödynnetään Suomen merialueiden vedenalaisen melun kartoituksessa. Ruotsilla on yksi hydrofoni omalla merialueellaan Selkämerellä ja Virolla yksi hydrofoni omalla merialueellaan Suomenlahdella.
Hydrofonimittauksista tarkastellaan vedenalaista äänenpainetasoa ja impulsiivista äänenpainetasoa. Vedenalaisen äänenpanetason arvot lasketaan 1/3 oktaavikaistoille, joiden keskitaajuudet ovat 63, 125, 250, 500, 1000 ja 2000 Hz. Impulsiivinen äänenpainetaso kertoo hetkellisestä ihmistoiminnasta (esim. paalutus, räjäytykset, seisminen luotaus) peräisin olevasta melusta.
Tuloksia käytetään Itämeren tilan arvioissa ja tarkoituksen on kehittää rantavaltioiden yhteistyönä Itämeren vedenalainen akustinen malli.
Vedenalaisen melun seuranta aloitettiin vuonna 2014 Life+-rahoitteisen BIAS-projektissa. Vedenalaisen melun mittaukseen ja mallinnukseen sovelletaan EC TSG Noise -asiantuntijaryhmän laatimaa ohjeistusta. Linkki BIAS-projektin verkkosivulle.
Hyvän tilan määritelmä on, että
- ihmisen tuottaman jatkuvan 63 Hz, 125 Hz ja 2000 Hz melun taso laskee vuoden 2014–16 lähtötasosta ja erityisesti luonnonsuojelualueilla ja luontotyypeissä, joissa lajit ovat herkkiä ko. taajuiselle melulle ja luonnollisten äänten taso on matala.
- impulsiivisen melun määrä ja frekvenssi eivät vaaranna merialueella herkkien lajien esiintymistä ja elinympäristöjen toiminnallisuutta. Kynnysarvo kehitetään HELCOM-yhteistyössä.