Hyppää pääsisältöön

Rehevöitymisen ja hydrografian muutoksien seuranta

Rehevöitymisen seurannassa tuotetaan tietoa ravinteiden, muiden rehevöitymiseen liittyvien aineiden ja kasviplanktonin pigmenttien pitoisuuksista vedessä sekä orgaanisen aineen, kiintoaineen ja ravinteiden kuormituksesta. Hydrografian muutoksien seurannassa tarkastellaan tekijöitä, jotka aiheuttavat paikallisia muutoksia meren lämpötilaan, suolapitoisuuteen ja virtauksiin. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi ydinvoimaloiden lämpimät lauhdevedet ja vesirakentaminen.

Rehevöitymisen seurannan tavoitteena on tarkastella ihmisen aiheuttaman ravinnekuormituksen määrää ja minimoida sen aiheuttamat haitat meriympäristölle.
Hydrografian muutoksien seurannassa tavoitteena on seurata ihmistoiminnan aiheuttamia muutospaineita ja varmistaa, että ihmisen aiheuttamat muutokset ovat paikallisia eivätkä vaikuta meriympäristön toimintaan. 

Yleinen ympäristötavoite on: ”Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoainekuormitus laskee.”

Rehevöitymisen ja hydrografian muutoksien seurantaa suorittavat rannikon ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus.

Seurantamenetelmät

Vesipatsaan kemiallinen seuranta

Vesipatsaan kemiallisessa seurannassa vesinäyttestä määritellään kemiallisia ominaisuuksia, jotka on esitelty tarkemmin taulukossa (ks. alla).

Havaintoverkko muodostuu avomerialueen ja rannikkoalueen asemista sekä kauppalaivoilla toteutettavan Alg@line-seurannan asemista. Avomerellä Suomenlahdella, Pohjanlahdella ja Pohjois-Itämerellä on 65 asemaa, rannikkoalueella 162 asemaa ja Suomen talousvyöhykkeellä Helsinki–Travemünde- ja Helsinki–Tukholma-reiteillä noin 10 Alg@line-asemaa. Avomeri- ja rannikkoasemilla mittaukset tehdään merentutkimusalus Arandalla tammi-helmikuussa, touko-kesäkuussa ja elokuussa. Alg@line-seurantaa varten kauppalaivoihin asennetut automaattiset seurantalitteet mittaavat veden ravinnepitoisuuksia 1–2 kertaa kuukaudessa.

Avomerellä veden kemiallisten ominaisuuksien säännöllinen seuranta on alkanut vuosina 1965–1975 ja rannikolla 1979. Alg@line-seuranta kauppalaivoilla alkoi vuonna 1992.

Vesipatsaan kemiallisessa seurannassa mitattavat muuttujat
Mitattava muuttuja Avomeri Rannikko
Typpi (nitriitti NO2, nitraatti NO3, ammonium NH3 ja kokonaistyppi)X (NO2ja NO3analysoidaan yhdessä) X X (NO2 ja NO3 analysoidaan yhdessä)
Fosfori (fosfaatti PO4, kokonaisfosfori) X X
Silikaatti (SiO4) X X
Liuennut happi (O2) X X
Rikkivety (H2S) X
pH X X
Hiilidioksidin osapaine (pCO2) X
Kokonaishiili (TOC) X

 

Ravinteiden, orgaanisen aineen ja kiintoaineen kuormitus

Ravinteiden, orgaanisen aineen ja kiintoaineen kuormituksen seurannassa tarkastellaan jokien tuomaa hajakuormitusta, rannikon pistekuormitusta ja ravinteiden ilmalaskeumaa. Mitattavat ravinteet on esitetty erikseen taulukossa (ks. alla).

Jokien mereen tuomaa kuormitusta mitataan 29 Itämereen laskevassa joessa 1–2 kertaa kuukaudessa. Jokikuormituksen seuranta käynnistettiin vuonna 1970.

Pistekuormituksella tarkoitetaan yhdestä tietystä pisteestä, kuten jätevedenpuhdistamosta, tulevaa kuormitusta. Suomen merialueilla on yhteensä 234 pistekuormituksen tarkkailuasemaa. Pistekuormitusta on seurattu vuodesta 1970 lähtien.

Ravinteiden ilmalaskeuman arviot perustuvat tietokonemallinnukseen fosforin ja typen laskeumasta. Mallinnusten tuloksia kalibroidaan laskeuma-asemien mittauksilla. Laskeuman mallintamistuloksia on vuodesta 1980 lähtien.

Mitattavat muuttujat lähteittäin
Mitattava muuttuja Jokikuormitus Pistekuormitus Ilmalaskeuma
Kokonaistyppi X X X
Kokonaisfosfori X X X
Nitraatti (NO3) ja nitriitti (NO2) X
Ammonium (NH3) X
Fosfaatti (PO4) X
Orgaaninen aines X X
Kiintoaine X X
Virtaama X

 

Kasviplanktonin pigmenttien seuranta

Kasviplanktonin pigmenttien seurannalla kerätään tietoa Itämeren kasviplanktonin perustuotannon tasosta. Seurannassa keskitytään tarkastelemaan kasviplanktonin määrää ja sinilevän osuutta tutkimusalus Arandan mittausten, Alg@line-seurannan ja satelliittihavaintojen perusteella.

Kasviplanktonin määrää mitataan kaikissa yhteyttävissä levissä esiintyvän klorofylli-a:n pitoisuuden perusteella. Sinilevän osuutta koko kasviplanktonin määrästä mitataan sen sisältämän sinivihreän fykosyaniini-väriaineen perusteella.

Klorofylli-a:n ja fykosyaniinin pitoisuuksia mitataan keski- tai loppukesällä vesinäytteistä, joita otetaan avomerellä tutkimusalus Arandalla 30–40 havaintopisteeltä ja Alg@line-seurannassa 35 pisteestä. Rannikoilla klorofylli-a:n pitoisuuksia mitataan 19 asemalla, joissa otetaan 1–18 näytettä vuosittain. Klorofylli-a:n pitoisuuksia tulkitaan myös huhti-lokakuussa päivittäin otetuista satelliittikuvista.

Kauppalaivoilla toteutettava Alg@line-seuranta alkoi vuonna 1992, ja fykosyaniinipitoisuutta on seurattu samoilla reiteillä vuodesta 2005 alkaen. Satelliitti-aineistoa on vuodesta 2002 lähtien.

Meren lämpötilan paikalliset muutokset

Meren lämpötilan paikallisia muutoksia seurataan voimalaitosten suorittaman velvoitetarkkailun perusteella. Velvoitetarkkailun tiedot raportoidaan vuosittain. Ydinvoimalat seuraavat osana velvoitetarkkailuaan myös lämmön vaikutusaluetta, veden laatua ja biologisia vaikutuksia.

Velvoitetarkkailusta kerättävä tieto kattaa kaikki Suomen ydinvoimalat ja merkittävät lämpövoimalaitokset. Tietoa on alettu kerätä laitoskohtaisesti voimalaitosten lupaehtojen mukaisesti.

Vesirakentamisen vaikutukset

Vesirakentamisen vaikutuksia seurataan lupamenettelyn kautta. Tietoa kerätään luvanvaraisesta vesirakentamisesta, joka vaikuttaa merkittävästi meren suolapitoisuusoloihin tai virtauksiin.

Tiedot toimitetaan kunkin alueen ELY-keskuksille.
 

Tarkempaa tietoa seurannasta

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)