Siirry sisältöön
Ymparisto.fi – Etusivu

Ympäristöhallinnon verkkopalvelu

Rannikon ulappaekosysteemin tila

Rannikko- ja saaristoalueista koostuvien Suomen rannikkomerialueiden tila arvioitiin kasviplanktonyhteisön tilan, veden näkösyyvyyden ja uimarantojen vedenlaadun perusteella. Rannikkomerialueiden tila oli kaikilla alueilla heikko. Uimarantojen vedenlaatu oli Suomenlahtea lukuun ottamatta muualla hyvä, kuten myös kasviplanktonyhteisön koostumus Perämerellä ja Merenkurkussa. Monilla alueilla kasviplanktonyhteisön tila oli kuitenkin heikentynyt edelliseen arvioon verrattuna.
Kuva
Matalaa vettä ja aaltoja.
Rannikon uimavedet ovat Suomessa pääosin hyvässä kunnossa, mutta muillla indikaattoreilla mitattuna rannikkomerialueet ovat heikossa tilassa. © Jan-Erik Bruun

Rannikon ulappaekosysteemin kasviplanktonyhteisö 

Kasviplanktonyhteisön loppukesän koostumus on ravintoverkon kannalta hyvässä tilassa Perämeren ja Merenkurkun rannikkomerialueilla, joissa piilevät ovat biomassaltaan vallitseva kasviplanktonryhmä. Sen sijaan Selkämeren, Saaristomeren ja Suomenlahden rannikkomerialueilla kasviplanktonyhteisö on ravintoverkon kannalta heikossa tilassa. Näillä alueilla sinilevät ovat vallitseva kasviplanktonryhmä loppukesän aineistoissa. Lisäksi Saaristomerellä sinilevien biomassa on edelleen noussut ajanjaksolla 2011–2022, minkä vuoksi alueen kasviplanktonyhteisön loppukesän koostumus osoittaa edelleen heikentynyttä tilaa. Muita selkeitä muutostrendejä rannikkomerien kasviplanktonyhteisöjen loppukesän koostumuksessa ei edellisen ja nykyisen tilanarviokauden välillä havaittu.

Kasviplanktonin valtaryhmien vuodenaikaisvaihtelu osoittaa heikkoa tilaa kaikille analyysissä mukana oleville Suomen rannikkomerialueille. Muutosta heikompaan suuntaan on tapahtunut Suomenlahden, Saaristomeren ja Merenkurkun rannikkomerialueilla, jotka vielä edellisellä tilanarviokaudella olivat hyvässä tilassa. Perämeren rannikko on ollut aiemmin heikossa tilassa kasviplanktonin valtaryhmien vuodenaikaisvaihtelun osalta, eikä hyvää tilaa saavutettu nytkään.   

Myös kasviplanktonin kokonaisbiomassan ja a-klorofyllin kesäpitoisuuden suhteen kaikkien Suomen rannikkomerialueiden tila on heikko eikä tilanne ole juuri muuttunut edelliseen tilanarviokauteen verrattuna. Tällä kaudella rannikkomerialueiden arvioinnissa käytettiin ensimmäistä kertaa indikaattorina kevään a-klorofyllipitoisuutta. Indikaattori osoitti heikkoa tilaa kaikilla niillä alueilla, joilla sitä käytettiin (muut merialueet kuin Perämeri ja Merenkurkku). Kevään a-klorofyllipitoisuus on voimistunut 2000-luvun alkupuolelta erityisesti Suomenlahden ulommissa rannikkovesissä sekä Selkämeren sisemmissä ja ulommissa rannikkovesissä.

Kuva
Ruskeita ja pyöreitä kasviplanktoneita mikroskoopissa.
Coscinodiscus granii on pohjoisen Itämeren suurikokoisimpia piileviä. © Seija Hällfors

Uimaveden laatu rannikoilla on pysynyt hyvänä

Useimmilla uimarannoilla uimaveden laatu on säilynyt pitkään joko erinomaisessa tai hyvässä uimavesiluokassa, näin myös vuosina 2017–2022. Lähes joka vuosi osa uimavesistä luokitellaan kuitenkin tyydyttäväksi eli alimpaan hyväksyttyyn uimavesiluokkaan tai jopa huonoksi. Huolestuttavinta on se, jos huono uimavesiluokka seuraa vuodesta toiseen eikä uimaveden saastumisen syytä tunnisteta.   Muutamilla Suomenlahden ja Selkämeren suurilla yleisillä uimarannoilla uimavesien laatu on ollut huono vuosina 2017–2022. Toisin kuin Suomenlahdella, Selkämerellä tilanne on kuitenkin parantunut tarkastelujakson loppua kohti.

Rannikkomerialueiden näkösyvyys vaihtelee

Edelliseen tila-arviokauteen verrattuna näkösyvyys on heikentynyt Perämeren rannikkomerialueilla ja pysynyt samana Merenkurkun, Selkämeren, Saaristomeren ja Suomenlahden rannikkomerialueilla. Näkösyvyyden osalta vain Selkämeren ulommat rannikkovedet ja Merenkurkun ulkosaaristo ovat hyvässä tilassa.

Kuva
Kasveja ja levää sameassa vedessä.
Veden samentuessa pohjalle pääsevän valon määrä pienenee. © Olli Mustonen, Metsähallitus

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)