Mitä on merenhoito?
Merenhoidon päämääränä on saavuttaa ja ylläpitää meriympäristön hyvä tila toteuttamalla merenhoitosuunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä. Merenhoito pohjautuu EU:n meristrategiadirektiiviin (2008/56/EY), ja Suomessa merenhoito on kirjattu lakiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004). Merenhoitosuunnitelma koostuu kolmesta vaiheesta: arvio meriympäristön tilasta, seurantaohjelma ja toimenpideohjelma, jotka kukin toistuvat kuuden vuoden välein.
Merenhoitosuunnitelman tila-arviossa määritellään hyvä tila, arvioidaan sen saavuttaminen sekä asetetaan ympäristötavoitteet, joilla seurataan ympäristöä uhkaavia tekijöitä. Tila-arviot on aiemmin laadittu vuosina 2012 ja 2018.
Merenhoitosuunnitelmaa toteutetaan yhdessä vesienhoidossa laadittavien vesienhoitosuunnitelmien kanssa. Vesienhoito perustuu EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin (2000/60/EC). Meren- ja vesienhoitosuunnitelmat eroavat toisistaan monin tavoin.
Vesienhoitosuunnitelmien tila-arviot käsittelevät pintavesien ekologista ja kemiallista tilaa. Ekologista tilaa arvioidaan ensisijaisesti biologisten laatutekijöiden sekä näitä tukevien fysikaalis-kemiallisten ja hydrologismorfologisten laatutekijöiden perusteella. Merenhoitosuunnitelmassa arvioidaan näiden lisäksi useampia ympäristötekijöitä.
Vesienhoito koskee sisävesiä ja rannikkovesiä. Merenhoidon aluerajaus sisältää rannikkovesien lisäksi avomerialueet. Rannikkovesissä merenhoitosuunnitelmien tila-arviot pyritään yhdenmukaistamaan vesienhoidon luokittelun kanssa yhteisten teemojen (kuten rehevöityminen ja vaaralliset aineet) osalta.
Merenhoidossa otetaan huomioon myös mm. EU:n luonto- ja lintudirektiivit sekä merialuesuunnittelu, biodiversiteettistrategia, YK:n sopimus luonnon monimuotoisuudesta sekä kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) sopimukset (Baltic Sea Action Plan – HELCOM).
Meren tilaa arvioidaan laadullisilla kuvaajilla
Meriympäristön tilaa arvioidaan 11 mittarilla, joita kutsutaan laadullisiksi kuvaajiksi. Mikäli laadulliset kuvaajat osoittavat meren tilan joltakin osin heikoksi, on tehtävä toimenpiteitä, joilla tilaa voidaan parantaa. Kuvaajat käsittelevät monipuolisesti muuan muassa luonnon monimuotoisuutta, rehevöitymistä ja vaarallisia aineita.
Meren tilan arvioimista laadullisten kuvaajien avulla tukevat Euroopan komission asettamat hyvän tilan vertailuperusteet (2017/848/EU) ja niiden osatekijät, joita ovat esimerkiksi lajit tai lajiryhmät, aineet tai erilaiset ympäristömuuttujat. Käytännössä näiden arvioiminen toteutetaan indikaattoreilla, jotka osoittavat, onko hyvän tila saavutettu kyseisen laadullisen kuvaajan osalta. Indikaattorit ja niitä tukevat mittausaineistot on esitelty Itämeren seurantaohjelman käsikirjassa.
Tässä tila-arviossa käytetty aineisto on kerätty vuosina 2017-2022, mutta kansainvälisissä HELCOM-indikaattoreissa on käytetty vuosia 2016-2021 ja Itämeren suojelukomission (HELCOM) yhteistyön tuloksia. Rannikkovesialueilla rehevöitymisen, haitallisten ja vaarallisten aineiden sekä hydrografisten muutosten tila-arviot on yhdenmukaistettu vesienhoidon tila-arvion luokittelun kanssa, jotta rannikkovesien tilasta viestitään yhdenmukaisesti. Vastaavasti EU:n luontodirektiivin sisältämien merellisten lajien ja luontotyyppien tila-arviot on yhdenmukaistettu niin, että merenhoidossa sovelletaan luontodirektiivin suotuisan suojelutason arvioita.
Indikaattoreilla mitataan hyvän tilan saavuttamista
Suomen meriympäristön tilaa arvioidaan yli sadan indikaattorin avulla. Indikaattorilla voidaan arvioida tilaa, jolloin sitä kutsutaan tilaindikaattoriksi, tai ihmisen aiheuttamaa painetta tai kuormitusta, jolloin sitä kutsutaan paine- tai kuormitusindikaattoriksi. Jokaiselle indikaattorille on pyritty asettamaan kynnysarvo eli tavoitetaso, jonka täyttyessä meri on hyvässä tilassa. Jos tavoitetasoon ei päästä, tilan arvioidaan olevan “heikko” tai “hyvää tilaa ei ole saavutettu”. Toissijaisesti arvioidaan sitä, kuinka kaukana hyvästä tilasta indikaattori on. Mikäli kynnysarvoja ei ole esimerkiksi tutkimustiedon puutteen vuoksi saatavilla, tila määritellään sanallisesti kuvailemalla tai kehityssuuntaukseen perustuen.
Hyvän tilan ja indikaattorien määritelmissä on hyödynnetty Itämeren suojelukomissiossa (HELCOM) tehtyä kansainvälistä asiantuntijatyötä. Tässä raportissa hyvä tila on kuvattu kunkin teeman alussa ja määritelmät ja niitä tukevat indikaattorien kynnysarvot on esitetty Tausta-asiakirjassa:
Meriympäristön hyvän tilan määritelmät 2024 (pdf, 725 kt)HELCOM-yhteistyössä on myös tuotettu indikaattoritietoa yhtenäistäviä arviointityökaluja, joiden avulla on helpompi hahmottaa suurempia kokonaisuuksia meriympäristön tilassa ja kehityksessä (State of the Baltic Sea 2023). Kaupallisten kalakantojen indikaattoreita ja kynnysarvoja on määritelty Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) työryhmissä.
Meriympäristössä arvioidaan myös hyvää tilaa uhkaavat tekijät
Meriympäristön tila-arvio sisältää myös arvion ihmisen toiminnasta merellä, ihmisen toiminnan aiheuttamista paineista meriympäristölle sekä niiden aiheuttamista taloudellisista ja kumulatiivisista vaikutuksista.
Ihmisen toiminta maalla ja merellä aiheuttaa kuormitusta (mm. vaaralliset aineet, ravinteet, roska ja melu) sekä muita häiriöitä ja paineita, joita ovat mm. elinympäristöjen menetykset ja fyysinen häiriintyminen, ihmisen läsnäolon aiheuttama häiriö, vieraslajit, elävien luonnonvarojen hyödyntäminen ja kalastuksen sivusaaliskuolleisuus. Näiden niin kutsuttujen painetekijöiden määrää arvioidaan meriympäristössä paine- ja kuormitusindikaattorien avulla sekä arvioiden niiden yhteisvaikutuksia.
Ihmisperäisten paineiden vaikutusten tulee olla tasolla, joka ei estä hyvän tilan saavuttamista. Ympäristötavoitteet kohdistetaan ihmisen toiminnasta aiheutuvien ympäristöpaineiden vähentämiseen sekä luonnonsuojeluun ja ennallistamiseen. Ympäristötavoitteissa määritetään kunkin merialueen osalta laadullinen tai määrällinen kuvaus siitä paineiden tai vaikutusten tasosta, jonka arvioidaan johtavan hyvän ympäristön tilan saavuttamiseen.
Vuoden 2018 tila-arviossa asetettiin 28 ympäristötavoitetta, joiden pohjalta valittiin toimenpiteitä vuoden 2021 toimenpideohjelmaan. Tavoitteena oli vähentää ihmisen aiheuttamia paineita ja parantaa meriluonnon tilaa toimenpiteillä. Tässä tila-arviossa ja sen tausta-asiakirjassa on arvioitu, onko aiemmilla toimenpiteillä saatu toteutettua asetettuja ympäristötavoitteita.
Merenhoidon ympäristötavoitteiden tarkistaminen 2024 (pdf, 5 Mt)Nämä arvioinnit sekä uusien tai uudistettujen ympäristötavoitteiden kuvaukset ovat tässä raportissa esitetty kunkin teeman alla ja sivulla Ympäristötavoitteet kolmannessa merenhoitosuunnitelmassa. Ympäristötavoitteita kolmannessa merenhoitosuunnitelmassa on 30 kappaletta.
Tila-arvio tehdään sekä avomeri- että rannikkovesialueille
Tila-arvio tehdään koko Suomen merialueelle mukaan lukien rannikkovedet sekä avomerialueet rannasta talousvyöhykkeen ulkoreunaan asti. Suomen merialue on jaettu kuuteen altaaseen: Perämeri, Merenkurkku, Selkämeri, Ahvenanmaan ja Saaristomeren merialue, Pohjois-Itämeri ja Suomenlahti, jotka voidaan vielä tarkemmin jakaa avomeri- ja rannikkovesiin.
Rannikkovedet on jaettu tyyppeihin, jotka koostuvat vesimuodostumista. Vesimuodostumia on Suomen ja Ahvenanmaan rannikkovesialueella yhteensä 276.
Tila-arviossa indikaattorien mittakaavat vaihtelevat. Jotkut indikaattorit ovat yksityiskohtaisempia ja kohdistuvat pienemmille alueille, kun taas toisten tila arvioidaan laajemmille arviointialueille. Esimerkiksi harmaahylkeille tila-arvio on tehty koko Suomen merialueelle, merilinnut on arvioitu kullekin kuudelle merialueelle, eläinplankton on arvioitu neljän merialueen perusteella ja mm. vedenlaatua ja ympäristömyrkkyjä on arvioitu erikseen rannikkovesityypeissä ja avomerialueilla.
