Meriympäristön seuranta

Itämerta koskeva päätöksenteko tarvitsee tuekseen pitkäjänteisen seurannan tuottamaa luotettavaa tietoa. Seurannassa kerätään tietoa meren tilan kehityksestä sekä ihmistoiminnan aiheuttamien paineiden muutoksista ja vaikutuksesta meriympäristön tilaan. Tieto meren tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä luo perustan merenhoidon toimenpiteiden suunnittelulle ja niiden vaikutusten seuraamiselle.

EU:n meristrategiadirektiivin tavoitteena on saada Euroopan meret hyvään ympäristön tilaan. Direktiivin mukaan maiden on tehtävä omat meristrategiansa. Suomessa tätä strategiaa kutsutaan merenhoitosuunnitelmaksi. Merenhoitosuunnitelmassa on kolme osaa: arvio meriympäristön tilasta, seurantaohjelma ja toimenpideohjelma. Kaikki osat tarkastetaan kuuden vuoden välein.

Seurannassa 13 aihepiiriä ja 44 alaohjelmaa

Meren tila arvioidaan 13 aihepiirin perusteella. Kullekin aihepiirille on valittu joukon indikaattoreita, joilla tilaa voidaan konkreettisesti mitata. Näitä indikaattoreita seurataan myös Suomessa.

Seurantaohjelmassa määritellään, millaisilla indikaattoreilla asetettujen ympäristötavoitteiden toteutumista ja meren hyvän tilan saavuttamista mitataan. Indikaattorit ovat pääosin numeerisia, ja niitä verrataan hyvän tilan kynnysarvoihin. Ensimmäinen meristrategiadirektiivin mukainen Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelma valmistui vuonna 2014, ja se tarkistettiin vuonna 2020.

Seurantaohjelma koostuu kaikkiaan 44 alaohjelmasta, jotka tuottavat tietoa luonnon monimuotoisuudesta, vieraslajeista, kalakannoista, rehevöitymisestä, hydrografiasta, ympäristömyrkyistä, meren roskaantumisesta ja vedenalaisesta melusta. Lisäksi seuranta kokoaa yhteen luonnonsuojelua tukevaa tietoa suojelualueista, minkin ja supikoiran vähentämisestä sekä meritaimenen, lohen ja muiden vaelluskalojen vaellusesteistä.

Indikaattorit on julkaistu Merenhoidon seurantakäsikirjassa, ja taustaraportti hyvän tilan määritelmistä esittelee kunkin indikaattorin kynnysarvot.

Seuranta vaatii laajaa yhteistyötä

Seurannan tietoja tuottavat useat tutkimuslaitokset. Seurantaa koordinoi Suomen ympäristökeskus. 

Kullakin alaohjelmalla on omat vastuuviranomaisensa. Suomen ympäristökeskuksen lisäksi vastuuviranomaisia ovat aluehallintovirastot, ELY-keskukset, Ilmatieteen laitos, Luonnonvarakeskus, Metsähallituksen luontopalvelut, Rajavartiolaitos, Ruokavirasto, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Säteilyturvakeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja ympäristöministeriö. Lisäksi Geologian tutkimuskeskus, puolustusvoimat ja muut vesien- ja merenhoidon järjestämiseen osallistuvat viranomaiset ja laitokset vastaavat seurantatiedon tuottamisesta ja kokoamisesta omalla toimialallaan.

Viranomaisia avustavat Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Sääksisäätiö, Pidä Saaristo Siistinä ry ja WWF Suomi, jotka koordinoivat muun muassa kansalaisten tekemää havainnointia.

Ahvenanmaan seurannan vastuuviranomainen on Ahvenanmaan maakuntahallitus.