Kalakantojen tila
Suomen merialueella tavataan hieman yli 60 kalalajia, joukossa sekä valtameren että makeanveden lajeja. Kalakantojen tilaa arvioidaan yhdeksästä lajista, jotka ovat tai ovat aiemmin olleet tärkeitä kalastuksen kohteita.
Kalakantojen ja -lajien ollessa hyvässä tilassa niiden hyödyntäminen on kestävää pitkällä aikavälillä. Tätä tarkastellaan laskemalla kalakantojen kalastuskuolevuus ja kutukannan koko. Kalastuskuolevuus, eli kalastettujen yksilöiden osuus kaikista kalastuksen kohteena olevista kaloista, ei saa ylittää kullekin kalakannalle laskettua kestävän enimmäistuoton (engl. Maximum Sustainable Yield, MSY) kynnysarvoa, jotta kalakannat eivät vaarannu. Myöskin kutukannan, eli kalakantojen sukukypsien yksilöiden määrä, pitää olla riittävän iso, jotta kestävä enimmäistuotto voidaan turvata. Hyvän tilan saavuttamiseksi sekä kalastuskuolevuuden että kutukannan pitää olla kestävällä tasolla. Lisäksi kalakannan ikä- ja kokojakaumien tulisi kuvastaa sitä, että kannat ovat hyvässä kunnossa, mutta tätä ei ole vielä selvitetty.
-
Silakka, kilohaili, turska ja ankerias
Silakka-, kilohaili- ja turskakantojen tila arvioidaan kansainvälisenä yhteistyönä ja näiden lajien osalta on käytettävissä hyvät tiedot kantojen kalastuskuolevuudesta ja kutukannan koosta. Lisäksi arvioidaan ankeriaskantojen tila.
-
Kuha, ahven ja vaellussiika
Monet kalastukselle tärkeät rannikkolajit, kuten kuha, ahven ja vaellussiika ovat selkeästi luokiteltavissa kaupallisiksi lajeiksi, mutta toistaiseksi niiden kantojen tilaa koskevat aineistot ja indikaattorit ovat puutteellisia.
-
Lohi ja meritaimen
Arvioita lohikannan kestävyydestä täydennetään Suomessa jäljellä olevien merkittävien luonnonkantojen eli Tornionjoen ja Simojoen vaelluspoikastuotannon ja nousevien emokalojen lukumäärien perusteella. Meritaimenkantojen tilan arviointi perustuu muutamien alkuperäisten kantojen poikastiheyksiin joissa. Lohen ja meritaimenen kalastus on nykyjään paljolti istutuksista peräisin olevien yksilöiden pyyntiä ja luonnontuotannosta peräisin olevien yksilöiden kalastusta on rajoitettu.
Vaelluskalojen kohdalla tila-arviossa tarkastellaan kalastuksen vaikutuksia kantoihin. Kutujokien tilaan vaikuttaneiden aiempien muutosten vaikutukset arvioidaan osana vesienhoidon ekologista luokittelua.
Yhteenveto kalakantojen tilasta
Suurin osa suomalaisten kalastajien Itämerestä pyytämästä saaliista koostuu silakasta ja kilohailista. Suomen vesillä kalastuksen kohteena olevasta kahdesta silakkakannasta ja yhdestä kilohailikannasta vain Pohjanlahden silakkakannan katsottiin olevan hyvässä tilassa tarkastelujaksolla 2017–2022. Syy heikentyneeseen tilaan kahden kannan kohdalla oli voimakas kalastus. Itämeren itäinen turskakanta on myös edelleen heikossa tilassa, mutta sitä ei Suomen vesillä enää juurikaan esiinny tai kalasteta.
Vaelluskalojen tilaa tarkasteltiin ainoastaan merellä ja kutujokien tilaan vaikuttaneiden aiempien muutosten vaikutuksia ei oteta arvioissa huomioon. Perämerellä on kaksi jäljellä olevaa merkittävää lohikantaa (Tornionjoki ja Simojoki), joiden tila on nykyisin hyvä, siis myös niiden vaellusalueilla eli Suomen osalta Pohjanlahdella ja Saaristomerellä. Lohen tila-arvioita ei tehty Suomenlahdelle. Alkuperäisiä meritaimenkantoja on jäljellä enää kahdessatoista Suomen puolelta Itämereen laskevassa joessa. Alkuperäisten meritaimenkantojen tila Suomenlahdella ja Selkämerellä arvioitiin heikoksi. Tärkeimpänä yksittäisenä syynä on todennäköisesti edelleen se, että emokaloja ei selviä riittävästi merestä kudulle. Muille merialueille tila-arvioita ei tehty. Ankerias on heikossa tilassa koko Suomen merialueella kuten myös laajemmin Euroopan merialueilla.
Rannikkolajien kuten kuhan, vaellussiian ja ahvenen kantojen tilasta on vähemmän seuranta-aineistoa käytettävissä, ja niitä koskevat tila-arviot ovat epävarmoja. Ahvenen kanta arvioitiin kuitenkin vakaaksi ja hyväksi. Kovimman kalastuspaineen kohteena ovat Saaristomeren kuhakanta ja Perämeren jokien jäljellä olevat vaellussiikakannat. Näiden kantojen kohdalla arvioitiin, että hyvää tilaa ei edelleenkään saavutettu tarkastelujaksolla 2017–2022. Perämeren siikakantojen osalta heikko tila ulotetiin kattamaan myös niiden muut tärkeimmät syönnösalueet eli Merenkurkku ja Selkämeri. Arviointikauden aikana on kuitenkin toteutettu tai valmisteltu kansallisia kalastuksensäätelytoimia, joiden odotetaan pitemmällä aikavälillä kohentavan kantojen tilaa.
Lisätietoja kalakantojen indikaattoreista löytyy tietolehtisistä:
Kaupallisesti kalastettujen kalakantojen tila 2024.pdf (pdf, 561 kt) Rannikon kalakantojen tila 2024.pdf (pdf, 326 kt)Ympäristötavoitteet kalakantoihin kohdistuvien paineiden vähentämiseksi
Vuosien 2018–2024 yleisenä tavoitteena oli, että merellisten luonnonvarojen käyttö on kestävää, eikä se vaaranna meriympäristön hyvän tilan saavuttamista tai ylläpitämistä. Vuosien 2017–2022 aikana tavoitteen saavuttamisessa on tapahtunut edistymistä, mutta tavoite ei ole täysin toteutunut muutamien kalakantojen osalta, joiden tila on todettu edelleen heikoksi. Erityisesti silakkaa ja kilohailia hyödynnetään Itämerellä voimakkaasti, mutta hyödyntämien tapahtuu EU:n monivuotisen suunnitelman puitteissa.
Nykyisellä kaudella alatavoitteena oli ”LUVA1 Kalastuksen ohjauksella turvataan tärkeimpien rannikkolajien kestävä kalastus ja biologinen monimuotoisuus eikä vaaranneta hyvän tilan saavuttamista”. Kuhan uudistetut alamittasäädökset ovat tulleet kokonaan voimaan nykyisen kauden aikana. Vaikutuksia Saaristomeren kuhakantaan on alkanut näkyä, mutta pääasiallisesti vaikutukset ilmenevät vasta useiden vuosien viiveellä. Kalastuksen säätelyn vaikutuksista Perämeren vaellussiikaan on julkaistu selvitys ja uutena säätelytoimena siiankalastuksessa käytettävien verkkojen alin sallittu solmuväli nousee 45 mm:iin vuoden 2024 aikana. Lisäksi osa rannikon kalatalousalueista on asettanut omille alueilleen paikallisia säätelytoimia rannikkolajien kalastukseen.
Toisena kauden 2018–2024 alatavoitteena oli ”LUVA2 Meritaimenen vesistökohtaiset elvytys- ja hoitosuunnitelmat parantavat meritaimenkantojen tilaa”. Tarkemmassa seurannassa olevien luonnonkatojen tila on jokien poikastiheyksien perusteella hitaasti kehittymässä myönteiseen suuntaan, mutta hyvää tilaa ei ole yleisesti vielä saavutettu. Kalastuslaki kieltää rasvaevällisen meritaimenen ottamisen saaliiksi ja se on säädetty rangaistavaksi.
Ympäristötavoitteiden arviointi on esitetty Tausta-asiakirjassa:
Merenhoidon ympäristötavoitteiden tarkistaminen 2024 (pdf, 5 Mt)Uusiksi ympäristötavoitteiksi kaudelle 2024–2030 asetetaan:
- Vanha LUVA1: Kalastuksen ohjauksella ja säätelyllä turvataan tärkeimpien rannikkolajien kalastuksen kestävyys ja biologinen monimuotoisuus sekä edistetään hyvän tilan saavuttamista.
- Uudistettu LUVA2: Meritaimenkantojen tila paranee osaltaan merellisen kalastuksen säätelyn myötä.
- Uusi LUVA4: Kalastuksessa saadut sivusaaliismäärät tunnetaan ja ne eivät osaltaan uhkaa lajien tai kantojen tilaa sekä niille asetettujen tavoitetilojen saavuttamista tai niissä pysymistä.
Lisäksi luonnonmonimuotoisuuden ympäristötavoitteet LUONTO2, LUONTO5 ja LUONTO6 tulevat edistämään kalakantojen tilaa (Ympäristötavoitteet hylkeiden hyvän tilan saavuttamiseksi).