Ravintoverkon tila

Ravintoverkolla kuvataan sitä, miten energia kulkee ekosysteemissä tasolta toiselle. Toisin sanoen mitkä eliöt käyttävät mitäkin ravinnokseen ja kuinka paljon. Ravintoverkkoa kuvataan monien ravintoketjujen muodostamalla verkkomaisella rakenteella, jonka solmuja ovat eri lajit tai lajiryhmät. Ravintoverkot ovat monimutkaisia rakenteeltaan ja toiminnaltaan, mutta yksinkertaistettuna niiden voidaan ajatella koostuvan ns. trofiakilloista. Trofiakilta on ravintoverkon osanen, johon kuuluvilla lajeilla on samankaltainen rooli ravintoverkossa. Trofiakiltoja ovat esimerkiksi perustuottajat, planktoninsyöjät ja huippupedot. 

Tasapainossa oleva ja hyvin toimiva meren ravintoverkko takaa meriekosysteemin toiminnallisuuden, eli peto-saalissuhteet ovat luonnollisessa tasapainossa ja lajien välinen kilpailu estää yksittäisen lajin liiallisen runsastumisen. Näitä mitataan populaatiorunsauksilla, trofiakiltojen monimuotoisuudella ja lajien populaatiorakenteella. Hyvässä tilassa oleva ravintoverkko tuottaa hyvinvointia myös ihmiselle.  

Ravintoverkko voi häiriintyä:  

1. liiallisen kalastuksen, metsästyksen tai muun ihmisen aiheuttaman kuolleisuuden takia, jolloin jokin trofiakilta heikkenee liikaa  
2. ihmisen tuottaman ylirehevöitymisen takia, mikä muuttaa lajien välisiä runsaussuhteita ravintoverkon alatasoilla 
3. vieraslajien takia, jotka voivat vallata ravintoverkon rooleja luonnollisten lajien kustannuksella. 

Yhteenveto ravintoverkon tilasta

Ravintoverkon tila arvioitiin neljän vertailuperusteen avulla painottaen trofiakillan monimuotoisuutta ja trofiakillan lajipopulaatioiden runsautta. Trofiakillan ikä- ja kokorakenne sekä tuottavuus olivat toissijaisia vertailuperusteita. 

Suomen merialueen ravintoverkko arvioitiin kokonaisuudessaan hyväksi koko Pohjanlahdella. Sen sijaan Ahvenanmeren-Saaristomeren alueella, Pohjois-Itämerellä ja Suomenlahdella useampi trofiakilta arvioitiin heikkoon tilaan, mikä tarkoittaa koko ravintoverkon olevan heikossa tilassa näillä alueilla. 

Kuva

Trofiakiltojen välinen tasapaino osoittaa, että eteläisemmillä merialueilla erityisesti ravintoketjun ylimmät ja alimmat tasot, eli huippupedot ja perustuottajat, ovat heikossa tilassa. Huippupetojen kohdalla heikko tila johtuu norpan, pyöriäisen ja turskan pienistä populaatioista ja perustuottajien kohdalla liiallisesta rehevöitymisestä, joka on köyhdyttänyt erityisesti rannikkovesien pohjakasvillisuutta. Sen sijaan pelagisten petojen ja kasvinsyöjälintujen tila on hyvä kaikilla merialueilla.

Lisätietoja ravintoverkkojen indikaattorista löytyy tietolehtisestä:

Kuva