Vahingollinen häiriö ja menetetyt pohjan elinympäristöt
Fyysinen häiriö ja häiriöttömät elinympäristöt
Fyysisellä häiriöllä tarkoitetaan merenpohjassa tapahtunutta muutosta, joka palautuu ennalleen, mikäli häiriötä aiheuttava toiminta lakkaa. Tällainen, useimmiten lyhytkestoinen häiriö on seurausta lukuisista ihmistoimista, jotka aiheuttavat pohjasedimentin sekoittumista, kulkeutumista ja kasautumista. Näitä ovat mm. laivojen ja huviveneiden aiheuttamat pohja-aallot sekä ruoppauksien, hiekannoston sekä läjityksien aiheuttamat samennuspilvet. Fyysinen häiriö ei välttämättä aiheuta vahinkoa pohjaekosysteemille.
Vuosina 2017–2022 kaikilla Suomen merialueilla laajoissa elinympäristöissä oli fyysisesti häiriintymätöntä pinta-alaa vähintään 10 %, joka on yksi hyvän tilan kynnysarvoista. Häiriintymätön pinta-ala vaihteli laajoissa elinympäristöissä 64–100 % välillä (ks. Merenpohjan laajojen elinympäristöjen tila), mikä tarkoittaa, että merialueet ovat hyvässä tilassa tämän indikaattorin osalta.
Merenpohjan menetys on suurimmillaan Suomenlahdella
Ihminen hyödyntää merenpohjaa raaka-aineiden lähteenä, ylimääräisen aineksen läjitysalueena sekä mereen tehtävien rakenteiden perustana. Näiden toimintojen vaikutusalue on Suomessa yleensä varsin pieni suhteessa merialueeseen, mutta paikallisesti niillä voi olla suuri merkitys elinympäristöjen tilaan. Muutokset ovat yleensä pitkäaikaisia ja voivat aiheuttaa merenpohjan menetystä.
Merenpohjan elinympäristöjen tilan arvioinnissa menetyksellä tarkoitetaan merenpohjassa tapahtunutta muutosta, jonka ei arvioida palautuvan 12 vuodessa ennalleen. Esimerkiksi merituulivoimaloiden tai erilaisten penkereiden rakentaminen, vesialueiden täyttäminen, ruoppaus ja vedenalaiset putket ja kaapelit tuhoavat alla olevan pohjan aiheuttaen merenpohjan menetystä. Vaikka alkuperäinen pohja menetetään, voi joissain tapauksessa vahingoittuneelle alueelle muodostua uudentyyppinen pohja, jota eri eliölajit voivat hyödyntää.
Suomen merialueilla laajojen elinympäristöjen menetys on tyypillisesti <1 %. Suomenlahden litoraalivyöhykkeessä menetyksen osuus kuitenkin ylitti 2 % kynnysarvon ja Suomenlahden ulkomeren circalitoraalin sekapohjista oli menetetty 1,75 %. Jälkimmäisen korkea osuus johtuu tämän elinympäristön pienestä pinta-alasta ja sen poikki kulkevista Nord Stream -kaasuputkista. Kaikki muut merenpohjan laajat elinympäristöt ovat tämän määritelmän mukaan hyvässä tilassa.
Kuvaajan elinympäristölyhenteiden selitteet
LKo= Litoraalin kova pohja
LS = Litoraalin pehmeä sedimentti
IKo= Infralitoraalin kova pohja
IKa = infralitoraalin karkea pohja
IS= Infralitoraalin sekapohja
IH = Infralitoraalin hiekkapohja
IM = infralitoraalin mutapohja
CKo= Circalitoraalin kova pohja
CKa = Circalitoraalin karkea pohja
CS= Circalitoraalin sekapohja
CH = Circalitoraalin hiekkapohja
CM = Circalitoraalin mutapohja
UCS = Ulkomeren circalitoraalin sekapohja
UCM = Ulkomeren circalitoraalin mutapohja.
Vahingollista häiriötä aiheutuu eniten rehevöitymisestä
Ihmisen toiminta merellä ja muut paineet voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia merenpohjan elinympäristöille. Tämä niin sanottu vahingollinen häiriö muuttaa merenpohjan ominaisuuksia ja elinympäristöjä epäsuotuisiksi lajeille. Tila-arviossa vahingollinen häiriö käsittää kaikki tunnetut vahinkoa aiheuttavat paineet, joita paikkatietoanalyysissä pystytään hyödyntämään. Vahingollista häiriötä aiheutuu Suomen merialueilla erityisesti rehevöitymisestä, saastuneista sedimenteistä sekä fyysisistä vahingollisista häiriöistä.
Rehevöityminen aiheuttaa kaikilla merialueilla suurimman osan kaikista pohjan elinympäristöjen vahingollisista häiriöistä. Rehevöityminen vaikuttaa erityisesti veden samentumiseen ja siten kasvillisuuden kasvusyvyyteen. Myös orgaanisen aineksen kasautuminen hiekka-, sora ja kalliopohjille ja hapen kuluminen merenpohjasta ovat rehevöitymisen haitallisia vaikutuksia. Jopa 96 % infralitoraalin elinympäristöjen pinta-alasta on vahingollisesti häiriintynyttä veden samentumisen takia.
Runsaimmin haitallisia aineita esiintyy itäisen Suomenlahden pehmeillä kerrostumapohjilla ja joidenkin aineiden osalta Selkämerellä. Haitallisten aineiden kerrostuminen onkin tehokkainta siellä, missä haitallisia aineita edelleen kulkeutuu vesipatsaan läpi ja kerrostumisolosuhteet (fysikaaliset ja geomorfologiset tekijät sekä perustuotanto) ovat muutoin suotuisat.
Ihmistoiminnasta aiheutuva fyysinen vahingollinen häiriö on pinta-alaltaan rajatumpaa ja vaikutuksiltaan voimakkaampaa kuin laajemmalle alueelle ulottuva fyysinen häiriö. Keskimäärin fyysinen vahingollinen häiriö on alle 3 % koko merialueiden pinta-alasta, josta suurimman osan aiheuttaa laiva- ja veneliikenne. Fyysinen vahingollinen häiriö vaihtelee eri laajoissa elinympäristöissä 1 ja 25 % välillä, sen ollessa korkeimmillaan Perämeren infralitoraalin hiekkapohjillat.
