Merenpohjan laajojen elinympäristöjen tila
Laajojen elinympäristöjen tila arvioitiin fyysisen menetyksen, vahingollisen häiriön ja häiriöttömien alueiden indikaattoreiden avulla. Fyysinen menetys kuvaa kuinka iso osa merenpohjan laajoista elinympäristöistä on tuhoutunut kullakin merialueella. Vahingollinen häiriö sisältää fyysisen ihmistoiminnan, rehevöitymisen ja saastuneiden sedimenttien aiheuttamien potentiaalisen elinympäristöjä vahingoittavan alueen per merialue. Jokaisella merialueella tulee olla kaikilla laajoilla elinympäristöillä alueita, joihin ei kohdistu lainkaan fyysisen ihmistoiminnan häiriötä.
Suurin osa infralitoraalin elinympäristöistä on heikossa tilassa rehevöitymisen heikentämän näkösyvyyden vuoksi. Merenkurkussa infralitoraalin kovat pohjat ja hiekkapohjat ovat kuitenkin hyvässä tilassa, sillä alueen vesikasvillisuuden on arvioitu olevan hyvässä tilassa.
Circalitoraalin elinympäristöt ovat lähes kaikki hyvässä tilassa, lukuun ottamatta Merenkurkun ja Suomenlahden mutapohjia, joissa esiintyy hapettomia alueita ja pohjaeläimet ovat heikossa tilassa. Ulkomeren circalitoraalin seka- ja mutapohjat Suomenlahdella ja Pohjois-Itämerellä ovat heikossa tilassa hapettomuuden ja saastuneiden sedimenttien takia; muilla alueilla syvät pohjat ovat hyvässä tilassa.
Litoraali- eli tyrskyvyöhykkeen tila arvioitiin ensimmäistä kertaa tässä raportissa. Arviossa laskettiin, kuinka suuri osa vyöhykkeen elinympäristöjen pinta-alasta on menetetty tai vahingollisesti häiriintynyttä rakentamisen, asutuksen tai muun ihmistoiminnan takia. Arvioon liittyy epävarmuuksia johtuen tämän elinympäristön kartoitusmenetelmän ja biologisten ympäristöaineistojen puutteista. Tyrskyvyöhykkeen elinympäristöt arviotiin muuten hyvään tilaan, mutta Suomenlahdella elinympäristön menetys ylitti todennäköisesti kynnysarvon.
Lisätietoja merenpohjan laajojen elinympäristöjen indikaattoreista löytyy tietolehtisestä:
Merenpohjan laajojen elinympäristöjen indikaattoritietolehtinen 2024 (pdf, 2 Mt)