Laulujoutsen

Laulujoutsenen levinneisyyskartta
 

Levinneisyys ja kannankehitys

Laulujoutsenen levinneisyys kattaa lähes koko Suomen. Levinneisyysalue on laajentunut viime vuosikymmeninä eteläisimpään Suomeen, ja pieni osa kannasta pesii myös merenlahdilla.

Laulujoutsenkanta on elpynyt aallonpohjastaan jo puoli vuosisataa, ja kasvu on ollut erityisen voimakasta 1990-luvun alun jälkeen. Pesimäkannan kooksi arvioidaan (v. 2015) enintään 11 000 paria.

Elintavat

Laulujoutsenemme muuttavat lounaaseen pääosin marraskuussa, ja muutto voi jatkua vielä alkutalvellakin. Valtaosa joutsenista talvehtii eteläisellä Itämerellä ja Pohjanmeren rannikolla, pieni osa viipyy jäätilanteen salliessa myös Suomessa. Kevätmuuttajat palaavat pääosin maalis- ja huhtikuussa.

Laulujoutsen. © Matti Rekilä
Laulujoutsen on äänekäs ja helposti tunnettava laji. Nuori lintu on harmaankirjava. © Kuva: Matti Rekilä

Laulujoutsen pesii monenlaisilla vesistöillä ja soilla, joilla on suojaavaa ja ravintoa tarjoavaa kasvillisuutta. Laulujoutsen pesii ensi kerran yleensä noin neljän vuoden ikäisenä ja voi elää rengaslöytöjen mukaan lähes 30-vuotiaaksi.

Laulujoutsen munii huhtikuun lopulla ja toukokuussa. Haudonta kestää noin viisi viikkoa. Poikaset jättävät pesän pian kuoriutumisen jälkeen mutta voivat käyttää pesää yöpymiseen ensimmäisinä elinviikkoinaan. Poikaset saavuttavat lentokyvyn vasta noin kolmen kuukauden ikäisinä.

Laulujoutsenen ravinto koostuu pääosin vesikasveista. Muuttoaikoina, lumitilanteesta riippuen talvellakin, joutsenia ruokailee myös viljelyksillä. Muuttomatkallaan ruokailevissa parvissa on enimmillään joitakin satoja joutsenia. Keväällä ja kesällä tavataan pienempiä määriä myös ns. luppojoutsenia, pesimättömiä yksilöitä, jotka voivat ruokailla vesialueiden lisäksi myös viljelyksillä.

Laulujoutsen ja peltoviljely

Laulujoutsenet ovat aiheuttaneet taloudellista haittaa varsinkin alkukeväällä, kun joutsenet varastoivat ravintoa pesinnän aloitusta varten. Haittaa on aiheutunut parvien ruokaillessa rehunurmella tai esimerkiksi kevätvehnällä, ohralla ja rypsi- tai rapsiviljelmillä. Lintujen ulosteet ja tallaaminen ovat paikoin heikentäneet esimerkiksi rehunurmisadon laatua. Syysmuutolla levähtävät joutsenet saapuvat pelloille vasta loppusyksyllä sadonkorjuun jälkeen. Laulujoutsenen aiheuttamat haitat ovat melko paikallisia.

Ratkaisumalleja

Laulujoutsenen aiheuttamat haitat keskittyvät usein tietyille peltoalueille, joilla ruokailee suurempia joutsenmääriä. Näillä alueilla haittoja on mahdollista ehkäistä:

  • Perustamalla erityisiä peltolohkoja joutsenten houkuttelemiseksi pois saman peltoalueen muilta lohkoilta, joilla joutsenet ovat aiheuttaneet haittaa. Joutsenpeltojen perustamisella voidaan ehkäistä haittoja varsinkin keskeisillä ruokailualueilla. Lohkojen suunnittelussa tulee huomioida:
    • Joutsenten houkuttelemiseksi lohkon pinta-alan tulisi olla joitain hehtaareita; lohkon suurentaminen esim. vähintään viiteen hehtaariin houkuttelee hanhia tehokkaammin.
    • Lohkot sijoitetaan peltoaukean rauhalliselle keskiosalle, jossa maapetojen ja ihmisen vaikutus on vähäisempää.
    • Ainakin yhdellä lohkolla kasvatetaan ohra–hernekasviseosta.
    • Ainakin yhdellä ohra–hernekasvilohkon viereisellä lohkolla kasvatetaan monivuotista rehunurmea, joka soveltuu hyvin joutsenten ruokailuun ja lepäilyyn.
    • Houkutuslohkojen ympärille kylvetään kauralohkot, jotka eivät ole houkuttelevia joutsenille.
    • Mahdollisuuksien mukaan joutsenia voi myös erikseen ruokkia houkutuslohkoilla esim. ohralla.
  • Käyttämällä passiivisia karkotusmenetelmiä, kuten pelätinpalloja tai lippu- ja nauhapelotteita. Kokemukset näistä ovat vaihtelevia, ja joutsenet saattavat myös tottua niihin. Vaikutuksen tehostamiseksi passiiviset pelotteet tulisi asentaa jo ennen kuin joutsenet saapuvat alueelle. Lippupelotteet tulee asettaa tiheästi ja nauhapelotteet virittää matalalle, jotta niillä olisi toivottua vaikutusta.
  • Ranta-alueilla sijaitsevilla viljelyksillä rannan aitaaminen esimerkiksi puolen metrin korkuisella siirrettävällä puutarhaverkko-aidalla estää joutsenperheiden siirtymistä pellolle siihen saakka, että poikaset saavuttavat lentokykynsä. Pieni-alaisilla pesimäpaikoilla, kuten lammilla, tulee kuitenkin varmistaa, ettei aitaaminen vaikeuta tai estä joutsenperheen siirtymistä pesimäpaikalta muille ruokailualueille. Laulujoutsenemot uittavat tai kävelyttävät poikueensa varhaisessa vaiheessa pois pienialaisilta pesimäpaikoilta, jotka eivät tarjoa riittävästi sopivaa ravintoa poikueen kasvattamiseen.

Poikkeamislupamenettelyn vaativat muun muassa:

  • lintujen pyydystäminen tai tappaminen
  • pesintöjen häirintä
  • ruokailualueiden tahallinen häirintä, koska alueet ovat olennaisia joutsenten elämänkierrossa niiden valmistautuessa joko pesintään tai muutolle talvehtimisalueille. Aktiivipelotteiden, kuten kaasutykkien, sähköisten liikkuvien pelotteiden sekä ultraääni- ja laserpelotteiden, käyttö vaatii poikkeamisluvan.
Julkaistu 22.5.2017 klo 10.45, päivitetty 13.12.2018 klo 17.31