Liito-orava (
Pteromys volans) on Suomessa vaarantunut (VU), luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu laji. Sen kanta on pienentynyt 1900-luvun puolivälistä lähtien ja vuonna 2006 naaraita arvioitiin olevan noin 143 000. Vuosien 2006 ja 2015 välillä kannan arvioidaan taantuneen noin 23 %.
Merkittävin syy liito-oravan uhanalaisuuteen on metsätalous. Laji suosii vanhoja, kuusivaltaisia sekametsiä ja se kärsii kolopuiden, erityisesti vanhojen haapojen, vähenemisestä.
Luontodirektiivin mukaan liito-orava on yhteisön tärkeänä pitämä eläinlaji. EU:n alueella liito-orava esiintyy Suomen lisäksi vain Virossa. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty.
Liito-orava pesii usein vanhassa haavassa olevaan tikan koloon. © Marko Schrader/YHA-kuvapankki.
Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaaminen metsätaloudessa
Liito-oravan suojelukäytännöt metsätaloudessa muuttuivat 15.4.2016. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ovat tuottaneet neuvontamateriaalin metsäalan toimijoille ja maanomistajille liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen huomioon ottamisesta metsien käytössä. Liito-oravan suojeluvaatimukset ovat ennallaan eli lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on edelleen kiellettyä.
Metsänkäyttöilmoitukseen perustuvan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajauspäätösmenettelyn poistuminen korostaa maanomistajien ja metsäalan toimijoiden omaa vastuuta asiassa. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat on eduksi ottaa huomioon jo hakkuiden suunnitteluvaiheessa, jolloin tarve hakkuusuunnitelmien muuttamiseen myöhemmässä vaiheessa voidaan välttää. Tietoa liito-oravan havaintopaikoista tullaan välittämään maanomistajille erityisesti Metsään.fi -palvelun kautta ja ELY-keskukset neuvovat tarvittaessa liito-oravan suojeluvaatimuksiin liittyvissä kysymyksissä.
Metsäkeskus tulee jatkossakin ilmoittamaan maanomistajalle ja metsänhakkuuoikeuden haltijalle, jos metsänkäyttöilmoitus kohdistuu viranomaisen tiedossa olevaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaan. Lisäksi tieto metsänkäyttöilmoituksesta toimitetaan ELY-keskukselle.
Liito-oravan huomioon ottaminen metsänkäytön yhteydessä
Liito-oravan elinpiirille sopivia hakkuutapoja pääsee harjoittelemaan verkossa
Suojelun ja kaavoituksen yhteensovittaminen
Kaavaa laadittaessa liito-oravien mahdollinen esiintyminen ja kaavan vaikutus niihin on yksi selvitettävistä asioista. Olennaisinta liito-oravan suojelun kannalta on alueen suunniteltu rakentamistehokkuus ja se, miten paljon puustoa voidaan säilyttää. Esimerkiksi väljästi rakennetuilla asuinalueilla on mahdollista kaavamääräyksin turvata riittävästi liito-oravalle tärkeätä puustoa.
Liikenneväylät on pyrittävä linjaamaan siten, että ne eivät sijoitu liito-oravan tärkeille pesimäalueille. Jos tällaista linjausvaihtoehtoa ei ole, liito-oravan suojelu on turvattava esimerkiksi puustoa koskevin suojelumääräyksin.
Liito-oravan suojelualueet
Liito-oravan suojelemiseksi voidaan perustaa luonnonsuojelualue. Kyseeseen tulee esimerkiksi sellainen metsäalue, jolle sijoittuu useita liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma (METSO) voi tarjota vapaaehtoisen suojelun keinoja.
Maanomistaja voi hakea valtiolta korvausta lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelusta.
Liito-orava havainnot
Liito-orava havainnosta voi ilmoittaa Suomen lajitietokeskuksen palvelussa (Laji.fi).
Lisätietoja
Ympäristöneuvos Esko Hyvärinen, ympäristöministeriö, puh. 0295 250 094, etunimi.sukunimi@ym.fi
ELY-keskusten ympäristö ja luonnonvarat vastuualueet
Liito-oravan papanat ovat riisinjyvän kokoisia. Talvella ja keväällä ne ovat kullankeltaisia, mutta kesällä papanat muuttuvat huomaamattoman vihertäviksi tai ruskeiksi. © Hanna Aho/ YHA-kuvapankki