Valkoposkihanhiseuranta

Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) on sorsalintujen hanhiheimoon kuuluva laji, joka on alkuperältään arktinen pesimälintu. Sen tunnistaa valkoisista poskistaan, harmaasta selästään sekä mustasta rinnastaan. Valkoposkihanhi eroaa helposti riistalintu kanadanhanhesta (Branta canadensis) pienemmän kokonsa ja mustavalkean värityksensä ansiosta. Kanadanhanhen vartalo ja siivet ovat ruskeat.

Valkoposkihanhi on alun perin arktinen laji, jonka perinteiset pesimäalueet ovat olleet Grönlannissa, Huippuvuorilla ja Novaja Zemljalla Barentsin merellä. Suomessa perinteisesti keväin-syksyin nähtävät läpimuuttavat valkoposkihanhet ovat Novaja Zemljalla ja Venäjän luoteisosan arktisilla alueilla pesiviä lintuja. Nykyisin valkoposkihanhia pesii myös Itämerellä ja Pohjanmerellä.

Valkoposkihanhet muodostavat elinikäisen parisiteen. Kuten useimmat muutkin vesilinnut, valkoposkihanhet pariutuvat talvehtimisalueillaan, ja hanhipari siirtyy kesäksi pesimään yleensä naaraan synnyinseudulle. Nuorten lintujen pariutuminen tapahtuu niiden ensimmäisenä tai toisena talvena. Ensipesijät ovat yleensä kolmannen kalenterivuoden lintuja, mutta tuottavimmillaan valkoposkihanhet ovat vasta 5–6 vuoden iässä. Ensimmäisenä syksynään nuoret hanhet muuttavat talvehtimisseudulle yhtä matkaa vanhempiensa kanssa.

Valkoposkihanhi pesimälintuna

Suomessa pesivät valkoposkihanhet saapuvat pesimäalueille hyvissä ajoin huhtikuun puolivälin tienoilla. Hanhet hakeutuvat pesimään luodoille, joilla ne saavat olla rauhassa nisäkäspedoilta. Valkoposkihanhen poikaset kuoriutuvat toukokuun lopun ja heinäkuun alun välisenä aikana. Sekä naaras että koiras osallistuvat poikasten hoitoon alusta alkaen.

Poikaset ja aikuiset linnut käyttävät ravinnokseen vihreää kasvillisuutta, jota valkoposkihanhiperheet laiduntavat rantanurmikoilla. Lentokyvyttömille poikasille ja myös kesällä sulkiville aikuisille veden läheisyys on välttämätön turvallisuustae. Sulkivat aikuiset pudottavat kaikki siipisulkansa kerralla ja ovat lentokyvyttömiä, kunnes uudet sulat kasvavat noin kuukauden kuluessa.

Valkoposkihanhien menestymistä edesauttavat ihmisen luomat poikkeuksellisen helpot laidunnusolot. Taajamien nurmikentille on kylvetty yleensä erilaisia heinäsekoituksia, kuten natoja, röllejä ja nurmikkalajeja, jotka jatkuvasti niittämällä pidetään nuorina. Vihreää versoa on tarjolla pitkälle syksyyn kun nurmikko uusiutuu eikä kuivu pois siementämisen seurauksena kuten luonnossa. Helsingin seudun hyvän pesintämenestyksen takaa se, että ravintokasvien kasvukausi on pitkä ja valkuaispitoista vihantarehua on tarjolla yllin kyllin.

Toinen valkoposkihanhimäärän nopeaan lisääntymiseen vaikuttava tekijä on alhainen kuolleisuus. Poikastuotto on hyvä ja urbaaneissa oloissa elävän, rauhoitetun linnun aikuiskuolleisuus on pieni. Kolmas valkoposkihanhien menestystekijä Suomen valloituksessa on ollut kilpailun puute. Kaupunkialueilla sen ei tarvitse kilpailla laitumista muiden hanhien kanssa.

Hanhikantaa rajoittavat tekijät

Aikuisia hanhia tai niiden poikasia saalistavat Suomessa kettu, supikoira, minkki, merikotka ja harmaalokki. Vuosien varrella valkoposkihanhikantaa ovat hillinneet myös loiset, taudit ja pesimäkauden aikaiset sääolot.

Touko-heinäkuussa 2017 Inkoon ja Porvoon välisellä merialueella havaittiin satoja kuolleita aikuisia lintuja, joista suurin osa oli harmaalokkeja ja valkoposkihanhia. Pelkästään Helsingin ja Espoon saaristosta löydettiin yli 100 kuollutta valkoposkihanhea. Eviran tekemissä tutkimuksissa ei selvinnyt yhtä joukkokuolemia selittävää syytä. Kuolinsyitä oli useita, mutta lintuinfluenssaa ei todettu. Muilla merialueilla ei havaittu normaalista poikkeavia kuolleiden lintujen määriä.

Heinäkuussa 2017 Evirassa tutkittiin kolmetoista valkoposkihanhea, enimmäkseen poikasia, joista suurin osa oli petoeläimen tappamia. Poikasissa oli melko runsaasti loisia, jotka olivat voineet heikentää niiden kuntoa, ja siten altistaa myös petoeläinten saalistukselle.

Vuonna 2021 kuuma ja kuiva kesä alensi hanhien poikastuottoa. Pääkaupunkiseudun nurmet kulottuivat ja poikueilla oli vaikeuksia löytää riittävästi ravintoa. Aikaisin kuoriutuneet poikaset selvisivät myöhemmin kuoriutuneita paremmin.

Vuosina 2020–2022 korkeapatogeeninen lintuinfluenssa tappoi runsaasti lintuja läntisen Euroopan talvehtimisalueilla, erityisesti Pohjanmeren ympäristössä, jossa myös valkoposkihanhet talvehtivat. Talven 2020–2021 aikana lintuinfluenssaan arvioitiin kuolleen Itämeren-Venäjän populaatiosta noin 10 000 valkoposkihanhea. Erityisesti lintuinfluenssasta kärsivät edellisvuoden poikaset. Tämän seurauksena myös Suomessa pesivien aikuisten lintujen määrä väheni. Pääkaupunkiseudun laskennassa poikueettomien aikuisten lintujen määrä pieneni viidenneksellä edelliskesään verrattuna. Poikueettomista yksilöistä osa on vuoden ikäisiä pesimättömiä ja osa pesinnässään epäonnistuneita vanhempia lintuja.

Itämeren rannikko

Valkoposkihanhia on esiintynyt Itämerellä jo 1910-luvulla, jolloin alkujaan luonnonvaraiset linnut ryhtyivät käyttämään Gotlannin ja Öölannin niittyjä muutonaikaisina kerääntymis- ja laidunalueinaan. Ensimmäinen pesintä todettiin Gotlannissa vuonna 1971 ja Virossa 1981. Tämän jälkeen kannan kasvu on ollut nopeaa. Arktisilla alueilla ja Itämeren rannikolla pesivät valkoposkihanhet talvehtivat samoilla alueilla Länsi-Euroopassa, ja Itämeren kanta on saanut täydennystä arktista alkuperää olevista linnuista. Tarhakarkulaiset ja istutukset eri puolilla Itämerta ovat edesauttaneet uusien kantojen syntymistä uusilla pesimäalueilla. Suomessa ensimmäinen valkoposkihanhipari pesi Inkoon saaristossa 1980-luvun alussa. Kesällä 1985 tavattiin Turussa pesivänä Tukholman Skansenin eläintarhasta karannut pari ja Helsingissä pesinnät luonnossa alkoivat vuonna 1989.

Itämeren alueella 2010-luvulla pesivien valkoposkihanhien kannan koko oli 13 000–16 000 paria. Näistä n. 3 000 paria pesi Ruotsissa, 7 000 paria Suomessa, 4 500 paria Tanskassa, 250 paria Saksassa ja 90 paria Virossa.

Suomi

Suomessa valkoposkihanhi pesii koko rannikkoalueella itärajalta Perämerelle. Pääosin arktisilla alueilla pesivä valkoposkihanhi on sopeutunut erinomaisesti Suomen luontoon ja Suomen pesimäkanta onkin kasvanut nopeasti. Vuonna 1995 pesiviä pareja oli 32 ja vuonna 2018 pesimäkannan kooksi arvioitiin noin 7000 paria. Suurimmat keskittymät ovat pääkaupunkiseudun ja Turun saaristossa.

Sisämaassa valkoposkihanhi on pesinyt jo useilla suurilla järvillä, kuten Vesijärvellä, Päijänteellä, Oulujärvellä ja Kallavedellä. Lisäksi pesiviä valkoposkia on havaittu myös Iitissä ja Etelä-Karjalassa. Ainoastaan Lahden-Hollolan Vesijärvellä ja Etelä-Päijänteellä on pysyvä populaatio. Vesijärvellä ensimmäinen pari pesi vuonna 2000 ja vuonna 2022 Vesijärven ja Etelä-Päijänteen laskenta-alueella poikueita laskettiin 48.

Pääkaupunkiseutu

Pääkaupunkiseudulla valkoposkihanhi pesii tyypillisesti pienillä kalliosaarilla ja luodoilla. Pääkaupunkiseudulla poikueita havaittiin vuoden 2022 kesällä 462. Poikueiden määrän kasvu on vaikuttanut tasaantuvan noin vuoden 2015 jälkeen ja vaihdellut 215–462 poikueen välillä. Vuosien 2015–2022 keskimääräinen poikuemäärä pääkaupunkiseudulla oli 321. Myös valkoposkihanhien loppukesäinen kokonaismäärä pääkaupunkiseudulla kasvoi vuoteen 2015 asti, minkä jälkeen selkeää kasvua ei ole enää havaittu vaan lukumäärä on vaihdellut 4721–6153 yksilön välillä. Poikasten osuus kokonaismäärästä on vaihdellut välillä 9,4–25,9 %.

Tähän kartat.

Syyskannan laskenta Suomessa 

Valkoposkihanhen pesimäkannan kehitystä seurataan poikuelaskentojen lisäksi syksyisten laskentojen avulla. Syyskannan laskenta tehdään elo–syyskuun vaihteessa ennen kuin arktisilla alueilla pesivät valkoposkihanhet saapuvat Suomeen. Laskennat tehdään BirdLife Suomen, Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteistyössä. Tuloksia arvioitaessa on syytä muistaa, että laskennan aikaan tapahtuu jo muuttoliikehdintää, esimerkiksi Itäisen Suomenlahden lintuja siirtyy pääkaupunkiseudulle ennen varsinaista syysmuuttoa.

Vuoden 2022 syyslaskennassa havaittiin 3.–4.9. yhteensä noin 26 900 valkoposkihanhea. Määrä oli laskussa jo toista vuotta peräkkäin. Hanhimäärät jäivät selvästi viime vuosia pienemmiksi erityisesti Läntisen Suomenlahden alueella. Kokonaisuutena pitkä aikasarja kertoo valkoposkihanhen Suomen pesimäkannan kasvaneen verkkaisesti viime vuosikymmenen ajan. Kahtena viime vuonna hanhimäärät ovat kuitenkin pienentyneet, mikä kertoo kannankehityksen tasaantumisesta.
 

Vuonna 2022 pieneksi jäänyttä hanhimäärää selittävät aikuisia hanhia talvehtimisalueilla hävittänyt lintuinfluenssa ja monin paikoin huonosti sujuneet pesinnät. Laskenta-aikaan monin paikoin käynnissä ollut peltojen puinti on myös vaikuttanut hanhien liikkeisiin.

Pääkaupunkiseudulla valkoposkihanhet lasketaan hyvin tarkasti vuosittain. Nyt hanhia havaittiin noin 1000 yksilöä vähemmän kuin edellisenä vuonna ja jopa 4000 lintua vähemmän kuin vuonna 2020. Alueella hanhien pesinnät sujuivat kuitenkin hyvin, joten syyt hanhien vähenemiselle löytyvät aikuisten lintujen lisääntyneestä kuolleisuudesta ja mahdollisesti laajemmalla alueella liikkumisesta. Itäisellä Suomenlahdella hanhia oli vain hieman viime vuosia vähemmän.

Länsi-Suomessa valkoposkihanhimäärät ovat vaihdelleet vuosittain, mutta pitkällä aikavälillä kanta näyttää pysytelleen varsin vakaana. Varsinais-Suomessa hanhia havaittiin tällä kertaa samoja määriä kuin kahtena edellisenä vuonna, samoin Porin seudulla. Perämeren viime vuosiin asti kasvanut kanta oli hienoisessa laskussa toista vuotta peräkkäin.

Myöskään syyslaskentojen perusteella valkoposkihanhi ei näytä edelleenkään saavan sisämaasta vahvaa jalansijaa Hollolan–Lahden Vesijärveä lukuun ottamatta. Osa rannikolla pesivistä hanhista suuntaa ilmeisesti loppukesällä myös tälle seudulle. Yksittäisiä pareja pesii eri puolilla sisämaata, mutta monet näistä olivat ilmeisesti jo lähteneet syysmuutolle laskennan aikaan.

Iloa ja haittaa kaupunkilaisille

Valkoposkihanhikannan voimakas kasvu on aiheuttanut kiistelyä. Ulosteet hankaloittavat erityisesti rannan tuntumassa olevien nurmialueiden virkistyskäyttöä. Hanhet siirtyvät laiduntamaan rantanurmien ulkopuolelle vasta poikueiden saavutettua lentokyvyn elokuun puolivälin tienoilla. Toisaalta hanhia pidetään myös kaupunkikuvaa elävöittävänä ja ihailtuna nähtävyytenä.

Kasvava hanhipopulaatio aiheuttaa huolta lentoliikenteelle. Toistaiseksi valkoposkihanhet eivät ole aiheuttaneet haittaa tai vaaraa ilmailulle. Lentokentän viheralueet pyritään suunnittelemaan hanhien kannalta mahdollisimman sopimattomiksi laiduntamiseen. Myös ympäröivien alueiden maankäyttöä pohditaan, jotta lentokenttä lähialueineen houkuttelisi hanhia mahdollisimman vähän.

Pesimäkannan kasvun mukanaan tuomat haitat aiheuttavat harmia, mutta ovat pieniä verrattuna Suomessa muutolla lepäilevän, arktisilla alueilla pesivän kannan aiheuttamiin vahinkoihin maanviljelyselinkeinolle. Arktisten valkoposkihanhien aiheuttamien haittojen torjunnasta löydät tietoa Luonnonvarakeskuksen sivuilta. 

• Hanhipelloista lievennystä maanviljelijöiden ja valkoposkihanhien suojelun ristiriitoihin (luke.fi)

Hanhihaittojen torjunta kaupunkialueilla

Hanhien, kuten muidenkin luonnonvaraisten eläinten, hätistäminen ja vahingoittaminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Muutamille pääkaupunkiseudun alueille on myönnetty poikkeuslupia aikuisten hanhien karkottamiseen hallitusti koiran avulla tietyiltä nurmialueilta. Karkotus toimii, mikäli hanhille on tarjolla vaihtoehtoinen paikka ruokailuun ja levähtämiseen. Muuten ne palaavat takaisin koiran poistuttua. Kesä-heinäkuussa koirakarkotusta ei poikkeusluvallakaan voi käyttää pienten poikasten tai lentokyvyttömien sulkasatoisten aikuisten häirintään.

Hanhien jätökset koetaan ongelmana kaupunkilaisten suosimissa puistoissa. Hanhet kokoontuvat nurmialueille ruokailemaan juuri vilkkaimpana lomakautena heinäkuussa. Pääkaupunkiseudulle tulisikin tehdä kokonaisvaltainen suunnitelma hanhien aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Hanhilla tulee olla tarjolla riittävän suuria ja houkuttelevia ruokailu- ja levähdysalueita. Tällöin karkotustoimia voitaisiin käyttää tehokkaasti niissä puistoissa, joissa ne aiheuttavat haittaa.

Paikallista jätösongelmaa voi ehkäistä nurmikon hoidolla suosimalla monipuolisempaa ja korkeampaa kasvillisuutta sekä puhdistamalla suurten hanhiparvien käyttämät tieosuudet päivittäin. Helsingin suosituissa mereen rajautuvissa puistoissa, kuten Kaivopuistossa, Töölönlahdella ja Arabianrannassa ongelmia voisi ehkäistä rajaamalla matalilla aukottomilla aidoilla suosituimpia ulkoiluun ja oleskeluun käytettyjä nurmilohkoja. Tällä olisi merkittävä isojen nurmikkojen käytettävyyttä parantava vaikutus, kun heinäkuussa osin lentokyvyttömät hanhet (poikaset ja sulkasatoiset aikuiset) eivät pääsisi ulostamaan suosituimmille piknik-nurmikoille. Espoossa matalia aitoja on kokeiltu onnistuneesti Otsolahden puistossa.

Ohikulkijoille sähisevät poikueelliset hanhiemot voivat olla pelottavia. Niiden kanssa tulee toimeen, kun poikueille antaa mahdollisuuden poistua uhkaavasta tilanteesta. Lähesty esimerkiksi tiellä olevia hanhia rauhallisesti niin, että emoilla on aikaa ja tilaa ohjata poikasensa kauemmas. Pesällä hautova naaras ja sitä vartioiva koiras kannattaa sen sijaan kiertää, koska koiras voi joskus nokkaista tai lyödä siiventaipeella liian lähelle tulevaa ihmistä. Helsingissä paikkoja, joissa tapahtuu silloin tällöin ihmisten ja naarasta vartioivien koiraiden yhteentörmäyksiä, ovat lähinnä Korkeasaari ja Harakka. Korkeasaaren eläintarhassa on onnistuneesti käytetty hanhioppaita, jollaisia voisi palkata kaupungin puistoihin kriittisimmän lomakauden ajaksi kertomaan hanhista ja ehkäisemään ristiriitatilanteita. Hanhista kertovat huomiokyltit on havaittu toimiviksi Korkeasaaressa. Samanlainen tiedonvälitys sopisi myös puistoihin. Luonto on Helsingin matkailuvaltti ja hanhet herättävät positiivista kiinnostusta turistien keskuudessa.

Suomen kautta muuttavat arktiset valkoposkihanhet

Huhti-toukokuussa ja syyskuun-lokakuussa Etelä-Suomen viljelyalueilla lepäilee ja ruokailee kotimaisten valkoposkihanhien lisäksi Venäjän arktisilla alueilla pesiviä hanhia. Näiden lintujen lepäilijämäärät riippuvat muutonaikaisista olosuhteista. Voimakkaan vastatuulen ja sateiden valitessa ne laskeutuvat kesken muuttomatka lähinnä Itä- ja Kaakkois-Suomen pelloille, mutta suotuisten sääolosuhteiden vallitessa ne jatkavat muuttomatkaansa keväällä suoraan pesimäalueille Venäjälle ja syksyllä talvehtimisalueille Pohjanmeren ympäristöön. Viime vuosina arktisten alueiden valkoposkihanhia on lepäillyt loppusyksyllä suomessa satoja tuhansia yksilöitä. Suomessa lepäili 2010-luvulla kevään ja syksyn muuttoaikoina enimmillään yli 600 000 arktista valkoposkihanhea.

Arktisten valkoposkihanhien aiheuttamien haittojen torjunnasta tiedottaa Luonnonvarakeskus.
[Linkki Luken sivuille]