Metsät kattavat yli puolet Suomen maapinta-alasta. Metsäalasta yli 95 % on kangasmetsiä ja näistä yli puolet tuoreita kankaita. Kangasmetsiä esiintyy koko maassa, mutta lehdot ovat painottuneet eteläisimpään Suomeen sekä lehtokeskusten alueille.
Pitkään jatkunut metsätalous on heikentänyt metsien luontaisia ominaispiirteitä merkittävästi: muun muassa vanhojen metsien, vanhojen puuyksilöiden ja kuolleen puun määrä on vähentynyt ja puulajisuhteet ovat muuttuneet. Nämä muutokset ovat johtaneet siihen, että 76 % Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Elinympäristömuutosten myötä myös monet metsien eliölajit ovat uhanalaistuneet.
Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa metsäluontotyypit jaettiin lehtoihin, kangasmetsiin ja metsien erikoistyyppeihin. Erotetuista 40 metsäluontotyypistä 15 on lehtoja, 19 kangasmetsiä ja kuusi metsien erikoistyyppejä. Jalopuulehdot eroteltiin eri luontotyypeiksi jalopuulajien perusteella ja muut lehdot kosteuden ja ravinteisuuden mukaan. Kangasmetsäluontotyyppien luokittelu perustuu metsien kasvupaikkaluokitukseen ja metsän sukkessio- eli kehitysvaiheeseen (nuori/varttunut/vanha). Metsien erikoistyypit ovat omaleimaisia, luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä luontotyyppejä, eivätkä ne ominaispiirteidensä perusteella luokitu selvästi muihin kangasmetsiin tai lehtoihin.
Keväinen jalopuulehto. © Kuva: Riku Lumiaro
Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnin luontotyyppiluokittelussa voi joissakin tapauksissa olla päällekkäisyyttä eri luontotyyppiryhmien välillä. Itämeren rannikon luontotyypeissä on osittaista päällekkäisyyttä metsäluontotyyppien kanssa. Rannikon kangasmetsät ja lehdot sisältyvät metsäluontotyyppeihin, mutta ne on kuvattu myös Itämeren rannikkoluontotyyppeinä. Lisäksi maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat on arvioitu yhtenä Itämeren rannikon luontotyyppiyhdistelmänä. Joitakin kivennäismaiden puustoisia luontotyyppejä on arvioitu metsien sijaan tunturien ja perinnebiotooppien yhteydessä.
Metsäluontotyyppien uhanalaisuus
Suomen metsät ovat menettäneet merkittävässä määrin luontaisia ekologisia ominaispiirteitään. Myös monen metsäluontotyypin, etenkin vanhojen sukkessiovaiheiden (ikäluokkien) pinta-ala on pienentynyt. Näiden muutosten seurauksena Suomen metsäluontotyypeistä 76 % on vuoden 2018 uhanalaisuusarvioinnin mukaan koko maan tasolla uhanalaisia (VU, EN tai CR). Yhdeksän luontotyyppiä arvioitiin erittäin uhanalaisiksi (EN). Näistä kaksi on lehtoja ja seitsemän kangasmetsiä. Vaarantuneiksi (VU) arvioitiin 17 luontotyyppiä. Silmälläpidettäviksi (NT) metsäluontotyypeistä arvioitiin 21 %, ja yksi luontotyyppi jäi puutteellisesti tunnetuksi (DD).
Metsäluontotyyppien jakautuminen uhanalaisuusluokkiin luontotyyppien lukumäärän perusteella Etelä-Suomessa (34 luontotyyppiä), Pohjois-Suomessa (25 luontotyyppiä) ja koko maassa (34 luontotyyppiä). Tarkastelussa mukana ovat vain luokittelun alimman hierarkiatason arviointiyksiköt (luontotyypit), eli ryhmätason arviot on jätetty pois.
Etelä-Suomessa uhanalaisten metsäluontotyyppien osuus (79 %) on selvästi suurempi kuin Pohjois-Suomessa (56 %). Ryhmittäin tarkasteltuna uhanalaisten luontotyyppien osuus on suurin Etelä-Suomen kangasmetsissä. Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) arvioitiin kolme luontotyyppiä: vanhat kuivahkot kankaat sekä nuoret ja vanhat kuivat kankaat. Säilyviksi (LC) arvioitiin Pohjois-Suomessa kaksi luontotyyppiä (varttuneet havupuuvaltaiset lehtomaiset kankaat ja kalliometsät), mutta Etelä-Suomessa ei yhtään.
Lehtojen, kangasmetsien ja metsien erikoistyyppien jakautuminen uhanalaisuusluokkiin koko maassa, Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa (osuus luontotyyppien kokonaismäärästä). Ryhmätason arviot on jätetty pois, eli mukana tarkastelussa ovat vain luokittelun alimman hierarkiatason arviointiyksiköt (luontotyypit), joiden lukumäärä kullakin tarkastelualueella esitetään pylväiden päissä.
Kaikkiaan 13 lehtoluontotyyppiä ja kaksi lehtojen ryhmätason luontotyyppiä (jalopuulehdot, kaikki lehdot) arvioitiin. Lehtojen pinta-alasta 96 % sijaitsee Etelä-Suomessa, joten koko maan arviointi noudattelee Etelä-Suomen arviointia. Etelä-Suomen (ja samalla koko maan) lehtoluontotyypeistä 77 % on uhanalaisia (VU, EN tai CR). Kolme luontotyyppiä luokiteltiin silmälläpidettäviksi (NT). Säilyväksi (LC) tai äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) ei arvioitu yhtään lehtoluontotyyppiä millään tarkastelualueella. Pohjois-Suomessa lehdot eivät ole yhtä uhanalaisia kuin Etelä-Suomessa, mikä johtunee sekä lehtojen erilaisesta käyttöhistoriasta että niiden suojelusta; Pohjois-Suomessa suojeltujen lehtojen osuus (24 %) on paljon suurempi kuin Etelä-Suomessa (3 %). Jalopuulehtoja ei esiinny Pohjois-Suomessa.
Kaikkien erotettujen 19 kangasmetsäluontotyypin tai kangasmetsien ryhmätason kasvupaikkatyypin uhanalaisuus pystyttiin arvioimaan. Uhanalaisiksi (VU, EN tai CR) arvioitiin 17 luontotyyppiä. Yhdeksän kangasmetsätyyppiä arvioitiin erittäin uhanalaisiksi (EN) ja kahdeksan vaarantuneeksi (VU) koko maan tasolla. Silmälläpidettäväksi (NT) arvioitiin kaksi luontotyyppiä. Yhtään luontotyyppiä ei arvioitu koko maan tasolla luokkiin säilyvä (LC) tai äärimmäisen uhanalainen (CR). Etelä-Suomen kangasmetsät arvioitiin uhanalaisemmiksi kuin Pohjois-Suomen. Kangasmetsien kasvupaikkatyypeistä karummat ovat uhanalaisempia kuin viljavammat tyypit. Sukkessio- eli kehitysvaiheittain tarkasteltuna vanhan kehitysvaiheen metsät ovat kangasmetsäluontotyypeistä uhanalaisimpia. Lehtipuuvaltaisia metsiä lukuun ottamatta kaikki vanhan kehitysvaiheen kangasmetsätyypit arvioitiin luokkaan erittäin uhanalainen (EN).
Metsien kuudesta erikoistyypistä koko maassa vaarantuneiksi (VU) arvioitiin harjumetsien valorinteet, sisämaan tulvametsät ja jalopuustoiset kangasmetsät. Silmälläpidettäviksi (NT) arvioitiin koko maan tasolla kalliometsät ja serpentiinivaikutteisen maapohjan metsät. Sisämaan dyynimetsät arvioitiin puutteellisesti tunnetuiksi (DD).
Kehityssuunnat
Koko maassa lehtoluontotyypeistä tai lehtojen ryhmätason luontotyypeistä viiden luontotyypin määrän ja/tai ekologisen tilan arvioitiin pysyvän vakaana lähitulevaisuudessa. Kymmenen luontotyypin tilan arvioitiin heikkenevän. Pohjois-Suomessa kehityssuunta arvioitiin vakaaksi kaikilla siellä esiintyvillä lehtoluontotyypeillä. Etelä-Suomessa jalopuulehtojen tulevaisuudennäkymät arvioitiin paremmiksi kuin kosteuden ja ravinteisuuden perusteella erotettujen lehtojen, osin jalopuulehtojen suuremman suojeluosuuden vuoksi.
Esimerkiksi tammilehtojen kehityssuunta lähitulevaisuudessa arvioitiin vakaaksi. © Kuva: Anne Raunio
Kangasmetsäluontotyypeistä kuuden kehityssuunta arvioitiin lähitulevaisuudessa koko maan tasolla paranevaksi, neljän vakaaksi ja yhdeksän heikkeneväksi. Etelä-Suomessa ja rehevillä luontotyypeillä nykytilan kehityssuunta näyttää paremmalta kuin Pohjois-Suomessa ja karummilla luontotyypeillä.
Metsien kuuden erikoistyypin kehityssuunta arvioitiin kaikilla tarkastelualueilla vakaaksi, lukuun ottamatta harjumetsien valorinteitä ja tulvametsiä. Näiden luontotyyppien kehityssuunta katsottiin kaikilla tarkastelualueilla heikkeneväksi, koska niiden tilaa uhkaavat edelleen samat tekijät, jotka ovat johtaneet niiden uhanalaistumiseen: harjumetsien valorinteillä etenkin metsäpalojen puute ja rehevöityminen, tulvametsissä vesistöjen säännöstely.
Pitkäaikainen käyttö on muuttanut metsiä koko maassa
Metsätaloustoimet ovat heikentäneet suomalaisten metsien ekologista laatua jo pitkään. Esimerkiksi nuorissa metsissä kuolleen puun ja järeiden puiden määrät ovat vähentyneet murto-osaan verrattuna metsäpalon tai myrskyn jälkeen luontaisesti uudistuneisiin metsiin. Vanhat metsät puolestaan ovat uhanalaistuneet niiden pinta-alan vähenemisen seurauksena. Karujen kasvupaikkojen metsien pinta-ala on pienentynyt rehevöitymisen vuoksi. Lehtojen merkittävimpiä uhanalaistumisen syitä ovat raivaus peltomaiksi ja kuusettuminen.
Siemenpuita hakkuuaukolla. © Kuva: Riku Lumiaro
Lisää lehtipuita, polttoja ja lehtojen hoitoa
Metsäluontotyypeistä 76 % on uhanalaisia ja monelta osin uhanalaistumiskehitys näyttää jatkuvan. Määrätietoisilla toimenpiteillä on kuitenkin mahdollista kääntää kehityksen suunta ja säilyttää luontotyyppien ominaispiirteet. Esimerkiksi jäljellä olevat uhanalaisten metsäluontotyyppien ekologisesti hyvälaatuiset esiintymät tulisi turvata. Erityisen kiireellistä on säilyttää vanhoja metsiä ja vanhoja puuyksilöitä sisältäviä metsiä, koska niiden palauttaminen ennalleen esimerkiksi luonnonhoidon keinoin on mahdotonta.
Metsien luontotyypit
Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa erotettiin 34 metsäluontotyyppiä ja kuusi ryhmätason luontotyyppiä. Niistä 15 on lehtoja, 19 kangasmetsiä ja kuusi metsien erikoistyyppejä (linkeistä pääset tarkempiin ryhmäkuvauksiin ja luontotyyppiesittelyihin):
Metsät-asiantuntijaryhmän yhteystiedot
Puheenjohtaja: Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, PL 111, 80101 Joensuu, etunimi.sukunimi@uef.fi
Sihteeri: Katariina Mäkelä, Suomen ympäristökeskus, Biodiversiteettikeskus, Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki, etunimi.sukunimi@syke.fi
Sihteeri: Kaisa Junninen, Metsähallitus, Luontopalvelut, Joensuu, etunimi.sukunimi@metsa.fi
Lähteet:
Kouki, J., Junninen, K., Mäkelä, K., Hokkanen, M., Aakala, T., Hallikainen, V., Korhonen, K.T., Kuuluvainen, T., Loiskekoski, M., Mattila, O., Matveinen, K., Punttila, P., Ruokanen, I., Valkonen, S., Virkkala, R. 2018. Metsät. Julk.: Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus & ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. s. 171–201.
Kouki, J., Junninen, K., Mäkelä, K., Hokkanen, M., Aakala, T., Hallikainen, V., Korhonen, K.T., Kuuluvainen, T., Loiskekoski, M., Mattila, O., Matveinen, K., Punttila, P., Ruokanen, I., Valkonen, S., Virkkala, R. 2018. Metsät. Julk.: Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 2: luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus & ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. s. 475–567.