Siirry sisältöön
Ymparisto.fi – Etusivu

Ympäristöhallinnon verkkopalvelu

Pohjaeläinyhteisöt ovat monimuotoisia hapekkailla pohjilla

Meren saastuminen, rehevöityminen ja hydrografiset muutokset aiheuttavat muutoksia avomeren ja rannikon pohjaeläinyhteisöissä. Suurin osa rannikkoalueiden ja halokliinin yläpuolisten avomerialueiden pohjaeläinyhteisöistä oli hyvässä tilassa. Sen sijaan avomerellä halokliinin alapuoliset pohjat kärsivät hapettomuudesta erityisesti Suomenlahdella ja Pohjois-Itämerellä, minkä vuoksi pohjaeläinyhteisöjen tila oli näillä alueilla heikko.
Kuva
Merenpohjassa kuvattuja mustia ja ruskeita simpukankuoria, joiden päällä kävelee iso kilkki.
Halokliinin yläpuolella olevat pohjat ovat pääosin hyvässä tilassa ja niillä elää mm. sinisimpukoita ja kilkkejä. © Ilkka ja Anu Lastumäki

Pohjaeläinyhteisöt ovat merenpohjassa elävien selkärangattomien, kuten matojen, kilkkien, katkojen ja simpukoiden, muodostamia yhteisöjä. Ne muodostavat tärkeän osan meren ravintoverkosta. Isot pohjaeläinyksilöt, kuten liejusimpukat, ovat tärkeitä ravintolähteitä linnuille ja kaloille. Erityisesti pohjan hapettomuus vaikuttaa haitallisesti pohjaeläinyhteisöjen yksilöiden kokojakaumaan, lajirunsauteen ja monimuotoisuuteen. Lisäksi suolapitoisuus vaikuttaa pohjaeläinten levinneisyyteen ja lisääntymiseen. 

Pehmeiden pohjien pohjaeläinyhteisöjen tilaa kuvataan kolmella indeksillä. Rannikkovesien pohjaeläinyhteisöjä arvioidaan BBI-indeksin avulla ja avomerialueiden pohjaeläinyhteisöjä BQI-indeksin ja alueellista lajirikkautta kuvaavan indeksin avulla  

Rannikon pohjaeläinyhteisöt olivat hyvässä tilassa yli puolella merialueista

Rannikkovesialueiden pehmeiden pohjien eläinyhteisöjen tila arvioitiin BBI-indeksillä, joka kuvastaa herkkien ja kestävien lajien suhdetta eläinyhteisössä. Se huomioi myös pohjaeläinten yksilötiheyden, lajirunsauden ja monimuotoisuuden. 

Rannikkovesien pinta-alasta yli puolella pohjaeläinyhteisöjen tila oli hyvä. Viidesosalla rannikkovesistä pohjaeläinyhteisöt olivat heikossa tilassa ja neljäsosassa tilaa ei tunneta. Hyvää tilaa ei saavutettu Suomenlahden ulommilla rannikkovesillä, Merenkurkun sisäsaaristossa, Perämeren sisemmillä rannikkovesillä eikä Ahvenanmaan sisäsaaristossa. 

Kuva
Pylväskuvaajaa joka näyttää miten suuri osa rannikkovesityyppien pohjaeläinyhteisöistä on hyvässä tilassa. Perämeren sisäsaaristossa hyvässä tilassa on vain reilu 20% pohjista kun ulkosaaristossa lähes puolet. Merenkurkun sisäsaaristossa lähes 65% on hyvässä tilassa, mutta ulkosaaristossa vain reilu puolet. Selkämeren sisä- ja ulkosaaristosta noin 70% on hyvässä tilassa. Suomenlahden sisäsaariston pohjaeläinyhteisöistä noin 40% on hyvässä tilassa, ulkosaaristossa yli 60%.
Pohjaeläinyhteisöjen tila rannikkovesityypeissä. Pylväät kuvaavat hyvässä tilassa (vihreä), heikossa tilassa (harmaa) ja tuntemattomassa tilassa (valkoinen) olevan alueen osuutta rannikkovesityypin kokonaispinta-alasta. Tilan kokonaisarvio (hyvä tai heikko) on kuvattu vihreällä tai harmaalla pallolla pylväiden päällä. © Suomen ympäristökeskus
Rannikkovesityyppien lyhenteet

Ps = Perämeren sisemmät rannikkovedet
Pu = Perämeren ulommat rannikkovedet
Ms = Merenkurkun sisäsaaristo
Mu = Merenkurkun ulkosaaristo
Ses = Selkämeren sisemmät rannikkovedet
Seu = Selkämeren ulommat rannikkovedet
Aai = Ahvenanmaan sisäsaaristo
Aam = Ahvenanmaan välisaaristo
Aay = Ahvenanmaan ulkosaaristo
Ls = Lounainen sisäsaaristo
Lv = Lounainen välisaaristo 
Lu = Lounainen ulkosaaristo
Ss = Suomenlahden sisemmät rannikkovedet 
Su = Suomenlahden ulommat rannikkovedet

Hyvässä tilassa olevien pohjaeläinyhteisöjen pinta-ala on kuitenkin kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Hyvän tilan osuus arvioidun alueen pinta-alasta on pysynyt samana vuosiin 2011–2016 verrattuna.

Kuva
Pylväskuvaaja joka näyttää pohjaeläinyhteisöjen tilan muutokset neljän edellisen tila-arviointikauden aikana.  Sisältö on selitetty kuvatekstissä ja kappaleen tekstissä.
Pohjaeläinyhteisöjen tilan muutos rannikkovesissä. Tilan muutos on kuvattu tilan %-osuuden muutoksina koko Suomen rannikkovesien pinta-alasta. Hyvässä tilassa olevien pohjaeläinyhteisöjen osuus on kasvanut koko ajan samalla kun huonossa tilassa olevien yhteisöjen osuus on pienentynyt. © Suomen ympäristökeskus

Avomerialueiden pohjaeläinyhteisöjen tila on heikentynyt Suomenlahdella

Avomerialueen pehmeiden pohjaeläinyhteisöjen tila-arvio perustui BQI-indeksiin (engl. Benthic Quality Index). Kuten rannikon BBI-indeksikin, se kuvastaa herkkien ja kestävien lajien suhdetta eläinyhteisössä ja ottaa huomioon lajien runsauden ja yksilötiheyden. Pohjois-Itämerellä ja Suomenlahdella, joilla esiintyy voimakas halokliini, BQI-indikaattori arvioidaan vain halokliinin yläpuolisilla alueilla (<60 m). Avomeren pehmeiden pohjien tilaa arvioitiin myös alueellisen monimuotoisuuden indeksillä.

Indeksin mukaan Perämeren, Merenkurkun ja Selkämeren pohjaeläinyhteisöt ovat hyvässä tilassa. Suomenlahdella ja Pohjois-Itämerellä suolapitoisuuden harppauskerroksen eli halokliinin alapuoliset merialueet (syvyys >60 m) kärsivät hapen puutteesta ja niiden tila arvioitiin heikoksi. Näillä merialueilla on säännöllisesti hapetonta pohjaa, jossa elää vain anaerobisia bakteereita.  

Kuva
Vihreää, vaaleaa ja punertavaa nukkamaista kasvustoa.
Hapettomista oloista kärsiville pohjille muodostuu rikkibakteerikasvustoa. © Heidi Arponen, Metsähallitus

BQI-indikaattorin tulos ylitti tavoitetason kaikilla avomerialueilla, paitsi Suomenlahdella. Myös lajirunsaus oli hyvällä tasolla kaikilla merialueilla, paitsi Pohjois-Itämerellä ja Suomenlahdella. Suomenlahden ja Pohjois-Itämeren avomerialueiden tulos on kuitenkin epävarma, koska pohjaeläinasemia on vain harvakseltaan halokliinin yläpuolella. Edelliseen arviointijaksoon verrattuna, tila on heikentynyt Suomenlahdella. Muilla alueilla tila on pysynyt samana. 

Lisätietoja pohjaeläinyhteisöjen indikaattoreista löytyy tietolehtisestä:

Pohjaeläinyhteisöjen indikaattoritietolehtinen 2024 (pdf, 2 Mt)

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)