Siirry sisältöön
Ymparisto.fi – Etusivu

Ympäristöhallinnon verkkopalvelu

Vesikasvillisuus tilan indikaattorina

Elinympäristössä tapahtuneet muutokset, kuten veden sameneminen, vaikuttavat pohjaan pääsevän valon määrään ja sitä kautta vesikasvien menestymiseen. Pohjien tilaa tutkitaankin myös mittaamalla rakkohaurun ja punalevien esiintymisvyöhykkeen syvyyttä ja siinä tapahtuneita muutoksia. Näiden lisäksi uutta tietoa saadaan makrolevien ja vesisammalten esiintymissyvyyden mallinnuksesta.
Kuva
Merenpohjaa, jossa on punaisen levän peitossa olevia kiviä ja kellertäviä leviä ja vihertävää ruohomaista kasvia.
Rakkohaurun ja punalevien kasvusyvyyteen vaikuttaa pohjalle pääsevän valon määrä. © Julia Nyström, Metsähallitus

Merenpohjien tilaa arvioidessa tutkitaan myös vesikasvillisuuden tilaa ja siinä tapahtuneita muutoksia. Vesikasvillisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä makroleviä, putkilokasveja ja vesisammalia. Makrolevät ja putkilokasvit muodostavat infralitoraalin eli valoisan rantavyöhykkeen tärkeimmät elinympäristöt muille merieliöille. Jos valon määrä vähenee pohjalla esimerkiksi veden samentumisen myötä, näiden vesikasvien tila heikkenee ja niiden kasvu rajoittuu matalampaan veteen. Lisäksi rehevöityminen liettää kallio- ja kivipohjia, mikä estää makrolevien kiinnittymisen ja lisää orgaanisen aineksen määrää pehmeillä pohjilla. Lopputuloksena kasviyhteisön herkemmät lajit korvautuvat muutoksia kestävillä lajeilla.

Makrolevät ulottautuvat syvemmälle lounaisilla rannikkoalueilla ja Suomenlahdella, Selkämerellä tila on heikentynyt

Valoisan rantavyöhykkeen kovien kallio- ja kivipohjien vesikasvien tilaa arvioidaan mittaamalla rakkohaurun ja punalevien esiintymisen alarajaa. Rakkohaurun yhtenäisen esiintymisvyöhykkeen alaraja oli hyvässä tilassa ainoastaan Merenkurkun ulkosaaristossa, paikoittain myös Itäisellä Suomenlahdella ja lounaisessa ulkosaaristossa. Punalevien esiintymisen alaraja osoitti hyvää tilaa Merenkurkun ulkosaaristossa, Suomenlahden ulommissa rannikkovesissä, Selkämeren sisemmissä rannikkovesissä ja yksittäisillä paikoilla lounaisessa ulkosaaristossa.

Makrolevien esiintymisen alarajaa on seurattu kohta 25 vuoden ajan. Pohjanlahden rakkohaurun tila on pysynyt vakaana, mutta punalevien esiintymisvyöhyke Selkämerellä on siirtynyt lähemmäs pintaa eli tila näyttää heikentyneen. Lounaisilla rannikkoalueilla ja Suomenlahdella makrolevien tila on jopa parantunut, erityisesti Saaristomeren puolella. Suomenlahden sisäsaaristosta on vain harvoja punalevien seurantapaikkoja ja siksi heikentynyt tila siellä on epävarma.  

Kuva
Värillisiä pylväitä, jotka kuvaavat  punalevien ja rakkohaurun tilassa tapahtuneita muutoksia. Sisältö on selitetty kuvatekstissä.
Punalevien (vasen) ja rakkohaurun (oikea) tilan muutokset 2000-luvulla rannikon pintavesityypeissä.  Makrolevien tila on sitä parempi mitä syvemmällä ne kasvavat. Punalevien tila on heikentynyt varsinkin Selkämerellä ja Suomenlahden sisäsaaristossa. Suomenlahden ulkosaaristossa tila taas on pysynyt ennallaan tai parantunut. Rakkohaurun tila taas on parantunut erityisesti Lounaisessa saaristossa. © Suomen ympäristökeskus
Pintavesityyppien lyhenteet kuvaajassa

Mu = Merenkurkun ulkosaaristo
Ses = Selkämeren sisemmät rannikkovedet
Seu = Selkämeren ulommat rannikkovedet
Ls = Lounainen sisäsaaristo
Lv =  Lounainen välisaaristo
Lu = Lounainen ulkosaaristo
Ss = Suomenlahden sisäsaaristo
Su = Suomenlahden ulkosaaristo

Mallinnuksella saadaan lisää tietoa uusilta alueilta

Makrolevien ja vesisammalten esiintymisen syvyyttä arvioitiin myös mallintamalla. Näin pystytään arvioimaan infralitoraalin kovien pohjien tilaa myös Perämereltä, jossa rakkohaurua ei juurikaan esiinny. Perämerellä mallinnettiin vesisammalten esiintymisen syvyys, sillä ne ovat tällä alueella tärkeitä kovien pohjien lajeja ja muodostavat merkittäviä elinympäristöjä.  

Mallin mukaan lounaisessa ulkosaaristossa, Selkämerellä ja erityisesti Merenkurkussa makrolevät kasvavat syvemmällä kuin muualla ja ovat mahdollisesti hyvässä tilassa. Tulokset olivat linjassa rakkohaurun ja punalevien tuloksien kanssa. 

Kuva
Karttakuva joka näyttää makrolevien syvyyskasvun vaihtelua Suomen rannikkoalueilla. Sisältö on selitetty kuvatekstissä.
Makrolevien ja vesisammalten syvyyskasvun mallinnettu tilanne (vasemmalla). Malli ennustaa suurinta syvyyttä (m), jossa levien peittävyys on vähintään 10 % pohjan pinta-alasta. Makrolevien hyvän tilan kynnysarvot asettunevat noin 10-12 m välille (oikealla). Malliarvion mukaan lounaisessa ulkosaaristossa, Selkämerellä ja erityisesti Merenkurkussa makrolevät kasvavat syvemmällä kuin muualla ja ovat mahdollisesti hyvässä tilassa. © Suomen ympäristökeskus

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)