Nilviäistyöryhmä
Nilviäistyöyhmän jäsenet toimivat asiantuntijoina Suomen ympäristökeskuksessa ja Luonnontieteellisessa keskusmuseossa, yhteistyössä myös muun muassa Metsähallituksen Luontopalvelujen ja Ely-keskusten kanssa. Jäsenet osallistuvat Suomen lajien uhanalaisuusarviointeihin. Kotilo-, etana- ja simpukkalajien esiintymistietoja kootaan arviointia varten laajasti eri lähteistä. Julkisten havaintotietokantojen nilviäishavaintojen oikeellisuutta pyritään varmistamaan kuvien tai sanallisen kuvausten perusteella. Havaintoja tallennetaan tietokantoihin, joista ne ovat saatavilla lajien ja niiden elinympäristöjen hoidosta ja suojelusta vastaavien viranomaisten käyttöön.
Nilviäislajistoon liittyvissä asioissa voi olla yhteydessä työryhmän sihteeriin ja puheenjohtajaan.
Suomen kotilot, etanat ja simpukat
Suomessa elää yhteensä 174 nilviäislajia. Niistä 141 lajia kuuluu kotiloihin ja etanoihin. Simpukoihin kuuluu 36 lajia.
Maalla eläviä kotilo- ja etanalajeja on Suomessa yhteensä 96. Niistä 74 kuuluu Suomen luonnonvaraiseen lajistoon ja 21 on ihmisen mukana levinneitä vieraslajeja. Vieraslajeista osa elää vain kasvihuoneissa, osa on laajalle levinneitä kuten espanjansiruetanat ja maa-aineisten ja kasvintaimien mukana Suomeen viime vuosina kulkeutunut mustapääetana, joka on alkanut levittäytyä joillakin taajama-alueilla eteläisessä Suomessa.
Suomen vesistöissä elää 80 nilviäislajia, joista 44 kuuluu kotiloihin ja 36 simpukoihin. Kotilolajien koko vaihtelee jopa 5-6 cm piippolimakotilosta parin millin pituisiin lajeihin. Suurimmat simpukkamme ovat järvissä elävä melko yleinen isojärvisimpukka ja uhanalainen, pelkästään puroissa ja joissa elävä raakku eli jokihelmisimpukka. Pienimmät simpukkalajit kuuluvat hernesimpukoihin, joista useimpien lajien kuoren leveys jää muutamaan millimetriin. Vuoden 2019 lajien uhanalaisuusarvioinnissa kaksi vesilajia arvioitiin uhanalaisiksi, kolme silmälläpidettäviksi ja 13 lajia luokiteltiin puutteellisesti tunnetuiksi.
Vieraslajina meille levinneitä kotiloita on vesistöissä 3, samoin kuin simpukoita on 3 lajia. 2000-luvulla rannikolle laivaliikenteen mukana levinneistä lajeista paksukuorinen ja jopa 6 cm leveä rangiasimpukka on Meksikonlahdelta kotoisin, sen sijaan pikkuisen kuultokiertehiskotilon alkuperää ei tunneta. Akvaarioiden tai vesilammikoiden kasvillisuuden mukana muutamiin rannikon läheisiin puroihin ja jokiin on nyttemmin kulkeutunut alun perin Amerikasta kotoisin oleva karkurikotilo, joka on levinnyt laajasti Eurooppaan jo vuosikymmeniä sitten.
Keskeiset määritysoppaat
Osa nilviäistyöryhmän jäsenistä tuotti vuonna 2014 julkaistun määritys- ja tietokirjan Suomen maakotiloista ja etanoista.
Ajantasaiselle, suomenkieliselle, Suomen koko lajiston kattavalle vesinilviäiskirjalle olisi myös tarvetta ja kirjan julkaiseminen onkin eräs työryhmän pitkäaikaistavoitteista. Ruotsissa julkaistiin vuonna 2023 Nationalnyckeln-sarjassa määritys- ja tietokotilokirja, joka kattaa suuren osan Suomenkin vesikotilo- ja etanalajeista.
Erityisesti osan vesikotiloista ja hernesimpukoiden taksonomia ja nimistö on muuttunut 2000-luvulla. Aiemmin vesikotiloiden lajinmääritys on perustunut lähinnä kuoren tuntomerkkeihin, jolloin määritys on jäänyt osan lajeista, etenkin monin paikoin yleisten ja runsaslukuisten limakotiloiden (Lymnaeidae) osalta epävarmaksi kuoren suuresta lajinsisäisestä vaihtelusta ja lähilajien kuorten samankaltaisuudesta johtuen. Geenisekvensointi on tuonut lajien tunnistuksesta ja levinneisyydestä uutta tietoa. Varma tunnistus vaatii osan lajeista sisäosien, kuten sukuelinten tutkimuksen. Työ lajiston ja sen levinneisyyden selvittämiseksi nykymenetelmillä jatkuu.
Harrastajia kannustetaan havainnoimaan ja valokuvaamaan
Nilviäisharrastajia tai lajiryhmän laajemmin tuntevia ammattilaisiakaan on Suomessa vähän. Rohkaisemme uusia harrastajia havainnoimaan, kuvaamaan ja harrastamaan kiehtovia ja kauniita kotiloita, etanoita ja simpukoita. Pienikokoisten lajien tunnistukseen tarvitaan mikroskooppia tai lajeja voi kuvata kameralla tai matkapuhelimella, jossa on makro-objektiivi. Suurempia lajeja voi kuvata, katsella luupilla tai paljain silmin. Kuvissa kotiloilla tulee erottua kuoren suuaukko, etanoista otetaan sivukuva, jossa erottuu etupää, jonka oikealla puolella on lajinmäärityksen kannalta tärkeä kilpi ja hengitysaukko, samoin kuin selkäpuoli ja häntäpää on syytä kuvata.
Facebookissa toimii kaksi ryhmää, joissa tarjotaan määritys- ja asiantuntija-apua nilviäisistä kiinnostuneille.
Nilviäisten uhanalaisuus
Suomessa on 14 uhanalaista ja 20 silmälläpidettävää nilviäislajia. Lajiston uhanalaisuusarviointi eli Punainen lista on julkaistu Suomessa viimeksi 2019. Maanilviäistä 11 lajia on luokiteltu Suomessa uhanalaisiksi vuoden 2019 arvioinnissa.
Vesinilviäisistä uhanalaisiksi on luokiteltu eteläisen Suomen joissa elävä vuollejokisimpukka (VU) ja pohjoiseen Suomeen painottunut jokihelmisimpukka eli raakku (EN).
Luonnonsuojelulaissa säädetään lajien suojelusta. Luonnonsuojeluasetuksen liitteeseen 6 on koottu uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat nilviäislajit.
Punaisen listan uhanalaiset ja silmälläpidettävät nilviäislajit
Taulukko 1. Uhanalaiset nilviäislajit
|
Lajin nimi
|
Uhanalaisuus- luokka |
Lajin asema luonnonsuojeluasetuksessa |
|---|---|---|
| Ahmattikotilo, Merdigera obscura | EN |
Uhanalainen ja erityisesti suojeltava |
| Harmaasulkukotilo, Bulgarica cana | EN |
Uhanalainen ja erityisesti suojeltava |
| Hienouurresulkukotilo, Clausilia dubia | EN |
Uhanalainen ja erityisesti suojeltava |
| Idänsulkukotilo, Macrogastra borealis | CR |
Uhanalainen ja erityisesti suojeltava |
| Isosulkukotilo, Macrogastra ventricosa | CR |
Uhanalainen ja erityisesti suojeltava |
| Kalkkisiemenkotilo, Vertigo genesii | VU |
Uhanalainen ja erityisesti suojeltava |
| Kalkkitorvilokotilo, Quickella arenaria | CR |
Uhanalainen ja erityisesti suojeltava |
| Litteäkristallikotilo, Vitrea contracta | VU |
Uhanalainen ja erityisesti suojeltava |
| Nystysiruetana, Arion intermedius | VU | Uhanalainen |
| Pulleasilokotilo, Cochlicopa nitens | CR | Uhanalainen |
| Soukkasulkukotilo, Ruthenica filograna | EN |
Uhanalainen ja erityisesti suojeltava |
| Suorasuusulkukotilo, Cochlodina orthostoma | VU |
Uhanalainen ja erityisesti suojeltava |
| Jokihelmisimpukka, Margaritifera margaritifera | EN |
Uhanalainen ja erityisesti suojeltava |
| Vuollejokisimpukka, Unio crassus | VU | Uhanalainen |
Lisätietoa
Viimeisimpiä lajilöytöjä Suomesta
- karkurikotilo Physella acuta, vieraslaji Pohjois-Amerikasta, Helsinki 2021
- rangiasimpukka Rangia cuneata, vieraslaji Meksikonlahdelta, Loviisa, Suomenlahti 2021
- mustapääetana Krynickillus melanocephalus, vieraslaji Kaukasukselta, Sipoo 2018
- kalkkitorvilokotilo Quickella arenaria, 2013 Kuusamo, Oulanka
- kuultokiertehiskotilo Murchisonellidae-heimo, vieraslaji, alkuperä tuntematon, Haminan saaristo, Suomenlahti 2013
- pulleasilokotilo Cochlicopa nitens, Ahvenanmaa, Jomala 2011
- torvilokotilo Succinella oblonga, Turku 2009
- karvakotilo Pseudotrichia rubiginosa, Turku, Ruissalo 2009
- soukkasulkukotilo Ruthenica filograna, Paraisen Houtskari 2007
- idänsulkukotilo Macrogastra borealis, Urjalan Kivijärvi (tunnistettiin 2015) 2006
- isosulkukotilo Macrogastra ventricosa, Hollola, Tiirismaa 2006
- Koivunen, A., Liukko, U-M. & Ormio, H. 2012: Uutta tietoa Suomen sulkukotiloista (Mollusca: Clausiliidae,): isosulkukotilo Macrogastra ventricosa (Draparnaud, 1801),
- soukkasulkukotilo Ruthenica filograna (Rossmässler, 1836) ja harmaasulkukotilo Bulgarica cana (Held, 1836). – Sahlbergia 18 (1): 40-52.
Könönen,K., Ormio,H., Nyfors,E., Luoto,H., Luoto, L., Albrecht, A. & Liukko, U.-M. 2020. Uusi vieraslaji mustapääetana Krynickillus melanocephalus Kaleniczenko, 1851 (Mollusca, Gastropoda, Agriolimacidae) on levinnyt Suomeen. Sahlbergia 26 (1-2):18-20.
Ormio, H. 2015. Two land snail species new to Finland: Macrogastra borealis (O. Boettger, 1878) and Quickella arenaria (Potiez & Michaud, 1835) (Mollusca: Gastropoda). Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica. 91: 51-55.
Rangiasimpukka – Vieraslajit.fi
Routio, I. & Valta, M. 2009: Molluses Pseudotrichia rubiginosa Rossmässler 1838 and Limax maximus 1758 found in SW Finland. – Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 85:68.
Routio, I. 2011: Succinea oblonga (Draparnaud, 1801) in Finland. – Malacologist 57:20.
Warén, A. ja Könönen K. 2014. Har någon träffat på den här lilla snäckan? Fauna och Flora 109:3.
Warén, A. 2015. Has anybody encountered this little gastropod? The Malacologist 64:16.
Lisätietoa kotiloista, etanoista ja simpukoista
Glöer, P. 2015: Süßwassermollusken - Ein Bestimmungsschlüssel für die Bundesrepublik Deutschland. DJN, Hamburg. 135 s.
Ilmarinen, K. ja Oulasvirta, P. 2010. Kunnostusten vaikutus vuollejokisimpukan elinympäristöön Koskenkylänjoella. Vuoden 2009 sukellustutkimukset sekä yhteenveto vuosien 2007-2009 tuloksista. Uudenmaan ympäristökeskuksen julkaisuja 25/2010. 73 s.
Ilmarinen, K. ja Oulasvirta, P. 2007. Kunnostusten vaikutus vuollejokisimpukan elinympäristöön Koskenkylänjoella. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja. Sukellustutkimukset 2007. 12.
Koivunen, A., Malinen P., Ormio, H., Terhivuo, J. ja Valovirta I. 2014. Suomen kotilot ja etanat. Opas maanilviäisten maailmaan. Hyönteistarvike TIBIALE Oy. 376 s. Kirjan julkaisemisen jälkeen on tehty havainto Suomelle uudesta maakotilolajista; idänsulkukotilosta Macrogastra borealis, joka on kirjassa mukana lähialueen lajeissa.
Koivunen, A., Liukko, U-M. & Ormio, H. 2012: Uutta tietoa Suomen sulkukotiloista (Mollusca: Clausiliidae,): isosulkukotilo Macrogastra ventricosa (Draparnaud, 1801), soukkasulkukotilo Ruthenica filograna (Rossmässler, 1836) ja harmaasulkukotilo Bulgarica cana (Held, 1836). – Sahlbergia 18 (1): 40-52.
Kuiper, J. G. J.; Økland, K. A., Knudsen, J., Koli, L., von Proschwitz, T. and Valovirta, I. 1989. Geographical distribution of the small mussels (Sphaeriidae) in North Europe (Denmark, Faroes, Finland, Iceland, Norway and Sweden). Annales Zoologici Fennici 26 (2): 73–101.
Ljungberg, R. 2007: Vuollejokisimpukan elinympäristövaatimukset ja liikkuminen Nummenjoen yläosassa. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 7/2007. Uudenmaan ympäristökeskus. 51 s.
Olsen, L.-E., Sunesen, J. ja Pedersen, B. V. 2013. Vesikirppu ja sudenkorento. Makean veden eläimiä. WSOY. 231 s.
Ormio, H., Kakko,I., Koivunen, A. & Liukko, U.-M. 2016. Cochlicopa nitens (Gallenstein, 1848), a land snail (Mollusca, Gastropoda) new to Finland. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 92: 21-23.
Ormio, H. 2015. Two land snail species new to Finland: Macrogastra borealis (O. Boettger, 1878) and Quickella arenaria (Potiez & Michaud, 1835) (Mollusca: Gastropoda). Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 91: 51-55.
Ormio, H. 2015. Idänsulkukotilo Macrogastra borealis (O. Boettger, 1878), uusi lisä Suomen nilviäisfaunaan (Mollusca: Clausiliidae). Sahlbergia 21 (2): 2-5.
Oulasvirta, P., Leinikki, J. ja Syväranta, J. 2017. Freshwater Pearl Mussel in Finland—Current Status and Future Prospects. J. Biology Bulletin 44 (1): 81–91.
Oulasvirta, P. 2011. Distribution and status of the freshwater pearl mussel Margaritifera margaritifera in northern Fennoscandia, Toxicological & Environmental Chemistry 93(9):1713-1730.
Oulasvirta, P. (toim.). 2006. Pohjoisten virtojen raakut: Interreg-kartoitushanke Itä-Inarissa, Norjassa ja Venäjällä. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 47s.
Piechocki A., Wawrzyniak-Wydrowska B. 2016. Guide to freshwater and marine Mollusca of Poland. Bogucki Wydawnictwo Naukowe. Poznan. 279 s.
Proschwitz, von, T., Roth, J., Lundin, K. Back, R. 2023. Blötdjur: Snyltsnäckor – skivsnäckor: Mollusca Pyramidellidae–Planorbidae. Nationalnyckeln till Sveriges Flora och Fauna. 528s.
Routio, I. 2011: Succinea oblonga (Draparnaud, 1801) in Finland. – Malacologist 57:20.
Routio, I. 2010. Harvinaisten maakotiloiden esiintymisestä Lounais-Suomessa ja niiden elinympäristövaatimuksista. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 4.
Routio, I. & Valta, M. 2009: Molluses Pseudotrichia rubiginosa Rossmässler 1838 and Limax maximus 1758 found in SW Finland. – Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 85:68.
Suomen Eläimet. 1986. Osa 5. Espoo. Weilin & Göös. 343 s.
Valovirta, I., Tuulenvire, P. ja Englund, V. 2003. Jokihelmisimpukan ja sen elinympäristön suojelun taso LIFE-Luonto -projektissa. Helsingin yliopisto. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Helsinki.
Valovirta, I., Koivunen, A., Könönen, K., Liukko, U-M. & Ormio, H. 2019. Nilviäiset. Julk.: Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. s. 317–323.
Valovirta, I. 2008: Vantaanjoen Natura-alueen vuollejokisimpukkainventointi 2004–2007. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo & Maailman Luonnon Säätiö (Suomen WWF). 48 s.
Viitasalo, M., Kostamo, K., Hallanaro, E.-L., Viljanmaa, W., Kiviluoto, S., Ekebom, J. ja Blankett. B. (toim.) 2017.
Meren aarteet: Löytöretki Suomen vedenalaiseen meriluontoon. Gaudeamus. 518 s.
Vuorinen, E. 2010. Tulkintaohje vuollejokisimpukan lisääntymis- ja levähdyspaikan määrittämiseksi ja turvaamiseksi vesistökunnostuksissa. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
Welter-Schultes F. W. 2012: European non-marine molluscs, a guide for species identification. Planet Poster Editions, Göttingen, pp. A1-A3, 1-679, Q1-Q78. ISBN 978-3-933922-75-5.
Ympäristöministeriö 2021. Jokihelmisimpukan eli raakun suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma 2020–2030. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:4. 34 s.
Yhteystiedot
- puheenjohtaja Ulla-Maija Liukko, Suomen ympäristökeskus (Syke),
puh. 0400 148 683, etunimi.sukunimi@syke.fi - sihteeri Katriina Könönen, Suomen ympäristökeskus (Syke),
puh. 050 304 3191, etunimi.sukunimi@syke.fi