Hyppää sisältöön

Kalalokki

Kalalokin levinneisyyskartta
 

Levinneisyys ja kannankehitys

Kalalokki on yleisin lokkilajimme ja sen levinneisyys kattaa koko Suomen. Pesimäkanta on tiheimmillään saaristossa, erityisesti Pohjanlahden rannikolla. Viime vuosikymmeninä levinneisyys on tihentynyt varsinkin Pohjanmaalla ja osin Pohjois-Suomessa.

Kalalokin pesimäkanta on kasvanut viime vuosikymmeninä sekä saaristossa että sisämaassa aina 2000-luvun alkuun saakka. Kannan suuruudeksi arvioidaan noin 80 000 paria, josta saaristossa pesii yli puolet.

Elintavat

Valtaosa kalalokeistamme muuttaa lounaaseen heinäkuun lopulta lokakuulle. Tärkeimmät talvehtimisalueet sijaitsevat Tanskan salmissa sekä Pohjanmeren rannikolla. Jäätilanteen salliessa kalalokkeja voi talvehtia melko runsaasti myös Suomen lounaissaaristossa, mutta niiden tulkitaan olevan lähtöisin Venäjältä. Kevätmuuttajamme saapuvat pääosin huhtikuussa.

Kalalokki pesii sekä yksittäispareina, väljinä ryhminä että yhdyskuntina, joissa voi saaristoluodoilla olla enimmillään yli satakin paria. Rengaslöytöjen mukaan kalalokki pysyy uskollisena synnyinseudulleen ja voi elää yli 30-vuotiaaksi. Elinympäristönsä valinnassa kalalokki on lokeistamme monipuolisin. Luonnonympäristöjen lisäksi suosittuja pesimäpaikkoja ovat kaupunkien katot erityisesti rannikkoseudulla. Yksittäisillä katoilla pesii yleensä enintään muutamia pareja.

Kalalokkeja veden yllä.
Kalalokkeja. © Kuva: Matti Rekilä

Kalalokki munii aikaisintaan huhti-toukokuun vaihteessa, pääosan muniessa toukokuun puolivälissä, ja haudonta kestää vajaan kuukauden. Poikaset pysyvät yleensä pesän lähettyvillä reilun kuukauden ikään saakka, jolloin ne saavuttavat lentokyvyn.

Emot voivat puolustaa poikasiaan kiivaasti varsinkin niiden ensimmäisinä elinviikkoina kesäkuussa ja heinäkuun alussa ja tekevät tällöin pelotesyöksyjä poikasia lähestyvää ihmistä kohti. Korkeampien rakennusten katoilla pysyvät poikaset eivät aiheuta voimakasta hyökkäilyä, mutta poikasten hypättyä varttuneempina alas piha-alueelle voi hyökkäilyä esiintyä viikon tai pari. Emot välttävät koskemasta ihmiseen ja korjaavat pelotesyöksynsä viime tingassa yläviistoon.

Kalalokki ja asutus

Kalalokin aiheuttamia haittoja ovat, varsinkin taajamissa, emojen hyökkäilevä käytös poikasaikaan ja ulosteiden aiheuttamat hygieniahaitat, myös rakenteille, kulkuneuvoille ja ravintoloiden sekä kahviloiden terasseille. Turkistarhoilla kalalokit ovat aiheuttaneet kesällä ja alkusyksyllä hygieniahaittaa, joka voi kertautua tarhojen läheisillä rannoilla lokkien kokoontumisalueilla sekä hygienia- että meluhaittana. Vaikka ulosteet aiheuttavat hygieniahaittoja, ei merkittävää tautiriskiä ole selvityksissä havaittu.

Tietyissä kaupunkiympäristöissä, kuten terasseilla ja toreilla, haittana on myös ruokapalojen sieppailu. Esimerkiksi Helsingin Kauppatorilla tämä on voimakkainta kesäkuussa ja heinäkuun alkupuoliskolla, jolloin lokkiemojen ravinnontarve poikasten ruokkimiseksi on voimakkaimmillaan. Kalalokit, harmaalokkien ohella, sieppaavat ruokapaloja helposti suoraan kädestäkin.

Ratkaisumalleja

Pesinnät epätoivotuissa rakenteissa

Kattopesinnät eivät yleensä aiheuta merkittävää haittaa rakenteille. Kattopesintöjä voidaan ennaltaehkäistä ennen kuin kalalokit aloittavat pesänrakennuksensa huhti–toukokuussa. Kalalokkien suosimissa rakennuksissa kattoremontit tulisi ajoittaa pesimäajan ulkopuolelle elokuulta maaliskuulle.

  • Katolla partiointi. Kalalokit alkavat vallata reviireitään heti kevätmuutolta saavuttuaan, etelärannikolla jo huhtikuun alkupäivinä. Kovaäänisesti soidintavat linnut on helppo havaita. Partiointi tulisi tehdä vähintään pari kertaa päivässä aamuin illoin epäsäännöllisin kellonajoin, jotta lokit mieltävät katon liian rauhattomaksi pesintään. Partiointia tulisi jatkaa, kunnes lokkipariskunnat hakeutuvat pesintäyrityksiin muualle.
  • Karkotegeeli. Pelotevaikutus perustuu optisen geelin heijastamaan uv-säteilyyn, jota linnut karttavat. Karkotteet sijoitetaan esim. aiempina vuosina havaittuihin pesäpaikkoihin, jotka usein sijaitsevat piippujen ja muiden koholla olevien rakennelmien kupeella. Kunkin rakennelman tyvelle on tarkoituksenmukaista asentaa karkotteet noin 30 cm välein. Karkote pysyy peltikatolla magneettikiinnityksellä, tiilikatolla käytetään esim. liimattavaa muovialustaa, johon karkote kiinnitetään. Vaikeinta on karkottaa lokit sorapintaisilta tasakatoilta, joilla pesät sijaitsevat satunnaisissa paikoissa.
  • Metalliset karkotepiikit, jotka voivat olla esim. V-mallisia. Piikit ovat vaihtoehto karkotegeelille ja ne sijoitetaan samaten todennäköisille pesäpaikoille esim. muovipohjalle kiinnitettynä.

Poikasiaan puolustavat emot

  • Poikasiaan puolustavan emon tehdessä pelotesyöksyn, voi kättä tai apuvälinettä (sateenvarjo tms.) ylös nostamalla saada emon kääntymään sivuun aiemmin kuin muuten tapahtuisi. Tällöin voi myös varmemmin välttää toisinaan esiintyvän ulostamisen osumisen. Yksinkertaisinta on kuitenkin loitota hyökkäyssuunnasta tai näkyvästä poikasesta poispäin ja kiertää sivuitse emon käyttäytymistä seuraten, mikäli poikanen ei ole esim. rakennuksen sisääntulon edessä.

Ravintoloiden ja kahviloiden terassit sekä torit

  • Tehokkain keino estää lokkien aiheuttamat haitat (ruokapalojen sieppailu, hygieniahaitat) avoterasseilla on niiden kattaminen siimoilla. Siimat asennetaan 30 cm välein 3–4 metrin korkeuteen. Matalalla sijaitsevat siimakatteet estävät lokkeja tehokkaimmin. Siimat kiinnitetään metallivaijereihin, jotka on asennettu räystääseen ja siirrettäviin tukipilareihin. Tukipilareiksi sopivat esim. 15 cm halkaisijaltaan olevat alumiinitolpat, jotka istutetaan tukeville betonialustoille.
  • Ruokatähteiden jättäminen terassipöydille voi kuitenkin houkutella lokit etsimään kulkureittiä siimakatteen alitse ja tämä käyttäytymismalli leviää tehokkaasti, jos se osoittautuu menestyksekkääksi. Tähteet tulisi pitää poissa näkyviltä siirtämällä ne liikkeen sisätiloihin välittömästi ruokailun päätyttyä.
  • Torien osalta ruokapalojen sieppailuun on vaikea löytää ratkaisua niin kauan, kuin ihmiset myös tarkoituksellisesti ruokkivat niillä ravintoa etsiviä lokkeja. Torien myyntipisteiden ylle on suositeltavaa asentaa siimakatteita, kuten ravintoloiden ja kahviloiden terasseille, ja estää teknisesti lokkien laskeutuminen tähystyspaikoilleen myyntipisteiden tuntumassa.

Turkistarhat

Tehokas keino estää lokkien kerääntyminen ja ravinnonsaantimahdollisuudet sekä mahdolliset hygieniahaitat on kasvatushäkkien suojaaminen paalausverkolla siten, että lokit eivät pääse käsiksi häkkien pohjan alle kulkeutuvaan ravintoon ja jätöksiin. Kasvatushäkin alapuolen sivut peitetään paalausverkolla, joka kiinnitetään esim. metallisinkilöillä häkin alareunaan ja tuetaan lankuilla maata vasten. Verkkomateriaali on edullista ja voidaan uusia vuosittain. Myös koko tarhan suojaaminen, pingottamalla kestävämpi polyeteeniverkko (esim. 1,6 mm vahvuinen 20–25 cm silmäkoolla) tukipylväiden varaan noin viiden metrin korkeudelle, on mahdollista.

Poikkeamislupamenettelyn vaativat muun muassa:

  • lintujen pyydystäminen tai tappaminen
  • pesintöjen häirintä
Julkaistu 22.5.2017 klo 10.42, päivitetty 13.12.2018 klo 17.30