Hyppää pääsisältöön

Suomen lajien Punainen kirja

Suomen lajien uhanalaisuus on arvioitu viidettä kertaa vuonna 2019. Arviointi on toteutettu asiantuntijatyöryhmissä noin 180 asiantuntijan voimin. Mittavan työn tuloksena on syntynyt Suomen lajien Punainen kirja, joka sisältää arvion lähes 22 500 lajin uhanalaisuudesta ja tulevaisuuden näkymistä.
Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019 verkkojulkaisuna
Siirry (julkaisuarkisto HELDA)

Suomen Lajitietokeskuksen ylläpitämässä Punaisen kirjan verkkopalvelussa voit tehdä hakuja ja yhteenvetoja lajiluettelosta.

Arvioiduista lajeista joka yhdeksäs on uhanalainen

Lajiston uhanalaisuuden arviointi tehtiin Suomessa nyt kolmannen kerran kansainvälisesti vertailukelpoisella Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) luokituksella ja kriteeristöllä. Arvioinnin mukaan joka yhdeksäs Suomen kaikista arvioiduista lajeista on uhanalainen. Maassamme on noin 48 000 lajia, joista 22 418 eli 47 % tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta on pystytty arvioimaan. Näistä 2 667 lajia arvioitiin uhanalaisiksi, mikä on 11,9 prosenttia. Suomessa eliölajien uhanalaisuuden arviointi toteutetaan kymmenen vuoden välein. Linnut ja nisäkkäät on lisäksi arvioitu myös vuonna 2015.

Vuonna 2010 arvioiduista lajeista uhanalaisia oli 10,5 prosenttia, kun nyt niitä on 11,9 prosenttia. Kehityssuunta osoittaa, että maamme lajiston uhanalaistumiskehitystä ei ole onnistuttu pysäyttämään. Kaikkiaan uhanalaisten lajien määrä kasvoi edelliseen arviointiin verrattuna 420 lajilla. Uhanalaisuustilanteen arvioidaan aidosti parantuneen 263 lajilla ja heikentyneen 461 lajilla verrattuna vuoden 2010 arvioinnin tuloksiin.

Suomen lajiston uhanalaisuusarviointia voidaan pitää yhtenä maailman kattavimmista arvioinneista, sillä riittävät tiedot uhanalaisuusarviointiin saatiin kokoon lähes puolesta maamme noin 48 000 lajista. Arvioinnissa on mukana runsaasti enemmän lajeja kuin viimeksi, ja niistä suurin osa ei ole uhanalaisia.

Uhanalaisista lajeista elinympäristöittäin ja metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin

Uhanalaisuus elinympäristöittäin

Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin 2019 mukaan suurin osa uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti metsissä (31,2 %) sekä perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä (24,4 %). Niin tunturipaljakoiden, kallioiden ja kivikoiden kuin rantojenkin lajistosta uhanalaisia on noin 10 %. Vesiympäristöissä ja soilla uhanalaisia lajeja on pienempi osuus lajistosta.

Hävinneiden lajien osuus on huomattavan korkea perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä, peräti 39,4 % kaikista hävinneistä lajeista. Ensisijaisesti perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä elää viidennes kaikista arvioiduista lajeista.

Punaisen listan lajien, joihin kuuluvat uhanalaisten ja hävinneiden lisäksi myös silmälläpidettävät ja puutteellisesti tunnetut lajit, ensisijaisten elinympäristöjen osuudet ovat pääosin melko samankaltaiset kuin uhanalaisilla lajeilla.

Ensisijaisten elinympäristöjen lisäksi suurella osalla lajeista on myös yksi tai useampi toissijainen elinympäristö. Laji saattaa elää eri elinympäristöissä eri vaiheissa elinkiertoaan tai sopivia elinpaikkoja löytyy eri elinympäristöistä. Esimerkiksi osa ensisijaisesti metsissä elävistä lajeista voi elää myös puistoissa ja puutarhoissa.

Metsät ovat pääelinympäristöistä tärkein myös uhanalaisten lajien toissijaisena elinympäristönä. Ne ovat yhtenä elinympäristönä lähes puolelle uhanalaisista (43 %) ja yli kolmasosalle kaikista Punaisen listan lajiesta (38 %). Perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat ympäristöt ovat yhtenä elinympäristönä lähes yhtä tärkeitä uhanalaisille lajeille (37 %) ja kaikille Punaisen listan lajeille (29 %).

Uhanalaisuus metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin

Kuva
Punaisen listan lajeja on eniten etelässä (metsäkasvillisuusvyöhuke 1b,3 030 lajia) ja määrä vähenee pohjoista kohti. Myös Lapin kolmion vähäisempi Punaisen listan lajimäärä myötäilee alueen lajimäärää. Poikkeuksen tekee Tunturi-Lappi (metsäkasvillisuusvyöhyke 4d), jossa on kaikista alueista suhteellisesti eniten Punaisen listan lajeja. Erityisesti se näkyy uhanalaisissa lajeissa, joita on siellä enemmän (559 lajia) kuin millään muulla keski- tai pohjoisboreaalisella alueella.
© Suomen ympäristökeskus

Uhanalaisten ja muiden Punaisen listan lajien esiintyminen painottuu Etelä-Suomeen. Erot lajimäärissä vyöhykkeiden välillä ovat selitettävissä sekä maankäyttöhistorian että maantieteellisten syiden kautta. Etelä-Suomessa lajiston uhanalaistumiskehitykseen ovat vaikuttaneet erilaiset pitkään jatkuneet ja korkeat elinympäristöihin kohdistuneet käyttöpaineet. Samasta syystä myös suojelualueet ovat eteläisimmässä Suomessa enimmäkseen pieniä ja usein toisistaan eristyneitä, mikä edelleen vaikuttaa lajiston köyhtymiseen myös suojelluilla alueilla. Lähes kaikissa eliöryhmissä lajistollinen monimuotoisuus vähenee etelästä pohjoiseen siirryttäessä.

Uhanalaisuuden muutokset

Eri uhanalaisuusarviointien tulosten vertailu ei ole yksiselitteistä, koska arviointien kattavuus on erilainen, lajiston tuntemus on parantunut ja kriteerien soveltamisohjeita on viimeisen kymmenen vuoden aikana edelleen kehitetty ja muutettu.

Eroja arviointien kattavuuden välillä kuvaa parhaiten hävinneiden (RE), uhanalaisten (CR, EN, VU), silmälläpidettävien (NT) ja elinvoimaisten (LC) lajien lukumäärät. Edellisessä arvioinnissa näiden luokkien lajimäärä oli yhteensä 20 884 ja tässä arvioinnissa 20 626. Hieman aiempaa vähemmän lajeja on näin ollen nyt voitu arvioida riittävin tiedoin. 

Uhanalaisten lajien määrä kasvoi vuoden 2010 arviointiin verrattuna 420 lajilla, uhanalaisuusaste nousi 10,5 prosentista 11,9 prosenttiin. 

Kokonaan Punaiselta listalta poistettiin 600 lajia, joista noin puolet poistettiin edellisen arvioinnin jälkeen kertyneen uuden tiedon perusteella. Aidosti tilanteen on tulkittu parantuneen noin 180 lajilla. Muita erilaisia syitä Punaiselta listalta poistamiseen johtaneeseen luokan muuttamiseen on yli sadalla lajilla. Poistetuista lajeista lähes 400 eli yli puolet on lajeja, jotka edellisessä arvioinnissa luokiteltiin silmälläpidettäviksi (NT), mutta nyt elinvoimaisiksi (LC).

Uhanalaisuuden kehityssuuntia voidaan tarkastella nyt entistä paremmin, kun kolmas IUCN:n kriteereihin perustuva arviointi on valmistunut. Tilanteen arvioitiin aidosti parantuneen 267 lajilla ja heikentyneen 461 lajilla. Aitoja muutoksia tarkasteltaessa huomioitiin lajin luokan muuttuminen parempaan tai huonompaan suuntaan.

Aitojen luokkamuutosten perusteella voidaan arvioida lajiston tilan kehityssuuntia eri elinympäristöissä. Metsät ja perinneympäristöt sekä muut ihmisen luomat elinympäristöt ovat Suomessa monilajisimpia ja arvioinnin yhteydessä niiden lajistossa kirjattiin myös suurin määrä aitoja luokkamuutoksia. 

Aidot muutokset metsälajistossa 

Ensisijaisesti metsissä elävässä lajistossa myönteistä kehitystä on tapahtunut 115 lajilla, joista hieman yli puolet on perhosia. Ne ovat pääasiassa eteläisiä ja lounaisia lehtimetsien jalopuihin sitoutuneita lajeja, joiden esiintyminen Suomessa on aiemmin ollut varsin rajoittunutta. On ilmeistä, että ilmaston lämpeneminen on keskeinen tekijä niiden yleistymisen syynä. Myös kovakuoriaisissa on useita vastaavia lajeja. Lisäksi kahdeksassa muussa metsien eliöryhmässä on tapahtunut yksittäisten lajien myönteistä kehitystä. 

Samaan aikaan 142 ensisijaisesti metsissä elävän lajin tilanne on merkittävästi heikentynyt. Suurin osa näistä on jäkäliä, perhosia ja kovakuoriaisia.

Aidot muutokset perinneympäristöjen ja muiden ihmisen muuttamien elinympäristöjen lajistossa

Perinneympäristöjen ja muiden ihmisen muuttamien elinympäristöjen lajeista kaikkiaan 101 lajin tilanne on parantunut. Ilmaston lämpenemisen vaikutus näkyy eteläisten lajien runsastumisena. Sen lisäksi myös lajistollisesti arvokkaiden perinneympäristöjen hoidon tehostumisella arvioidaan olevan vaikutusta.

Huonompaan suuntaan tilanne on kehittynyt 115 lajilla. Myös näistä suurin osa on perhosia ja kovakuoriaisia. Taantuneiden lajien elinympäristöt ovat pääosin niittyjä ja uuselinympäristöjä, vähäisessä määrin myös puistoja. Avoimien perinneympäristöjen lajit eivät säily elinympäristöjen ja kasvupaikkojen heinittyessä ja vesakoituessa.

Aidot muutokset vesielinympäristöissä elävässä lajistossa

Vesielinympäristöissä on todettu kahdeksan myönteistä aitoa muutosta ja 34 kielteistä. Suurin osa vesilajien kielteisistä muutoksista on tapahtunut kovakuoriaisissa. Taantumisen syyt eivät kuitenkaan ole kaikilta osin tiedossa ja vaikuttavia tekijöitä on todennäköisesti useita. Uhkatekijänä yleisin on järviin ja lampiin kohdistuvat kemialliset haittavaikutukset, jotka aiheuttavat kovakuoriaisille sopivien matalien rantojen rehevöitymistä, vesi- ja rantakasvillisuuden muutoksia sekä pH:n ja muiden veden ominaisuuksien muutoksia. Muutokset ovat olleet kielteisiä myös muissa vesiin ja kosteikoihin sidoksissa olevissa eliöryhmissä, etenkin kaloissa ja linnuissa.

Aidot muutokset suolajistossa

Suoelinympäristöjen lajistossa on tapahtunut kahdeksan myönteistä ja 39 kielteistä aitoa muutosta. Suurin osa kielteisistä muutoksista on tapahtunut soiden perhosilla, joita uhkaa lähinnä ojitus ja turpeenotto. Aiemmin tehtyjen ojitusten soita kuivattava vaikutus jatkuu edelleen.

Aidot muutokset rannoilla elävässä lajistossa

Rantaelinympäristöjen lajeissa on tapahtunut 32 myönteistä muutosta ja 52 kielteistä muutosta. Eniten myönteisesti kehittyneitä lajeja on perhosissa ja kovakuoriaisissa, eli samoissa ryhmissä kuin kielteisestikin kehittyneitä. Rantalajien elpymisessä on epäilemättä osin kyse ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta, mutta myös rantaniittyjen hoidon tehostumisella on ollut merkitystä lajien populaatioilla. Avoimien alueiden sulkeutuminen on kuitenkin yleinen uhka Itämeren niitty- tai hiekkarannoilla elävälle perhoslajistolle. Rantojen umpeenkasvu on vaikuttanut myös monien putkilokasvien taantumiseen.

Aidot muutokset tunturipaljakoilla elävässä lajistossa

Tunturipaljakan lajistossa on todettu lähes yksinomaan kielteisiä muutoksia. Myönteisiä muutoksia on tunnistettu kaksi, kielteisiä 57. Tunturipaljakoilla on tapahtunut paljon aitoja kielteisiä muutoksia etenkin perhosissa, putkilokasveissa ja jäkälissä. Perhosten merkittävimpänä taantumisen syynä ja uhkatekijänä on ilmastonmuutos. Myös tunturikasvien tilanne paljakka-alueilla on heikkenemässä ilmaston lämpenemisen vuoksi. Tunturipaljakan jäkälillä ja linnuilla kaikki tunnistetut aidot muutokset ovat kielteisiä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset yksittäisiin lajeihin tunnetaan edelleen varsin heikosti. Todennäköisesti ilmastonmuutos vaikuttaa tunturipaljakan lajistoon voimakkaammin kuin mitä tämän uhanalaisuusarvioinnin tuloksista ilmenee.

Aidot muutokset kalliolajistossa

Kallioelinympäristöjen lajistossa on todettu 22 kielteistä aitoa muutosta ja vain yksi myönteinen. Eniten muutoksia on tapahtunut jäkälillä, joilla kaikki muutokset ovat kielteisiä. Jäkälillä sekä taantumisen syitä että uhkatekijöitä on useita, muun muassa rakentaminen, maaston kuluminen, kemialliset haittavaikutukset sekä metsien uudistamis- ja hoitotoimet.

Kahden vuoden mittava arviointiurakka

Ympäristöministeriön asettaman Lajien uhanalaisuuden arviointia ja seurantaa edistävän ohjausryhmän (LAUHA) johdolla maamme lajien uhanalaisuutta arvioi vuosina 2017–2018 16 eliötyöryhmää. Lisäksi  perustettiin edellisen arvioinnin tapaan kaksi muuta työryhmää kaloille ja nisäkkäille. Kalojen uhanalaisuusarviointi tehtiin Luonnonvarakeskuksessa ja nisäkkäiden arviointi pyydettiin Suomen nisäkästieteelliseltä seuralta.

Kaikkiaan mukana oli 180 maamme parasta lajistoasiantuntijaa, jotka ovat luonnonsuojeluhallinnossa, luonnontieteellisissä museoissa ja tutkimuslaitoksissa työskenteleviä tai niistä eläkkeelle jääneitä asiantuntijoita sekä pitkälle edenneitä harrastajia.

Ohjausryhmän keskeisinä tavoitteina on ollut ohjata eliötyöryhmiä uhanalaisuuden arvioinnissa ja koota yhteen työn tulokset sekä toimia asiantuntijana uhanalaisten lajien suojelua priorisoitaessa ja kohdennettaessa.

  • 10,5 %
    Vuonna 2010 arvioiduista lajeista uhanalaisia
  • 11,9 %
    Vuonna 2019 arvioiduista lajeista uhanalaisia

Arviointi perustuu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton ohjeisiin

Suomen lajien uhanalaisuusarviointi 2019 on tehty Kansainvälisen luonnosuojeluliiton (IUCN) arviointiohjeiden mukaisesti. Ennen arviointityön aloittamista koottiin IUCN:n julkaisemien oppaiden pohjalta kansallinen opas eliölajien uhanalaisuuden arviointiin.

Oppaaseen liittyvät myös seuraavat materiaalit:

Kansallinen arviointiopas on tehty seuraavien Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeiden mukaan:

  • IUCN 2012. IUCN Red List Categories and Criteria, version 3.1. Second edition.
  • IUCN 2016. Guidelines for Using the IUCN Red List Categories and Criteria, version 12.
  • IUCN 2012. Guidelines for Application of IUCN Red List Criteria at Regional and National Levels, version 4.0.

IUCN päivittää ohjeitaan ja julkaisee niistä uusia versioita verkkosivuillaan.

Aikaisemmat uhanalaisuusarvioinnit

Suomessa eliölajien uhanalaisuuden arviointi toteutetaan kymmenen vuoden välein. Linnut ja nisäkkäät on lisäksi arvioitu myös vuonna 2015.

Lintujen ja nisäkkäiden punaiset listat 2015

Muista lajiryhmistä poiketen lintujen ja nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnit päätettiin uusia jo vuoden 2015 aikana. Linnuista ja nisäkkäistä kertyy uutta tietoa huomattavasti nopeammin useimpiin muihin lajiryhmiin verrattuna, mikä mahdollistaa tiheämmin toistettavan arvioinnin. Lisäksi niihin kohdistuu huomattavan laajaa yleistä mielenkiintoa, jolloin myös uhanalaisuusluokan ajantasaisuuden merkitys korostuu.

Ympäristöministeriö antoi arviointien toteuttamisen lintu- ja nisäkästyöryhmien tehtäväksi, jotka vastasivat myös edellisistä arvioinneista. Arvioinnit on käsitelty ja hyväksytty Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmässä (LAUHA). Lintujen ja nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnit julkaistaan tällä kertaa omina kokonaisuuksinaan ja ne korvaavat vuoden 2010 punaisen kirjan kyseisiä lajiryhmiä koskevat osiot.

Punainen kirja 2010

Vuonna 2010 lajiston uhanalaisuutta arvioitiin Suomessa toisen kerran kansainvälisesti vertailukelpoisella Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteeristöllä. Arvioinnin mukaan joka kymmenes Suomen kaikista arvioiduista lajeista oli uhanalainen. Maastamme tunnettiin noin 45 000 lajia, joista 47 % eli 21 398 tunnetiin niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta pystyttiin arvioimaan. Näistä 2 247 lajia arvioitiin uhanalaiseksi, mikä on 10,5 prosenttia.

Arvioinnissa oli mukana tuhansia lajeja enemmän kuin edellisellä kerralla, ja niistä suurin osa ei ollut uhanalaisia. Sen vuoksi uhanalaisten osuus kaikista lajeista ei juurikaan kasvanut, vaikka tarkimmin seurattujen eliöryhmien kehityssuunnat osoittivat, että maamme lajisto uhanalaistuu. Kaikkiaan uhanalaisten lajien määrä kasvoi edelliseen arviointiin verrattuna 742 lajilla. Uhanalaisuustilanteen arvioitiin parantuneen 186 lajilla ja heikentyneen 356 lajilla verrattuna vuoden 2000 arvioinnin tuloksiin.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaan kuuluvan Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelman (PUTTE) sekä eliötyöryhmien aktiivisen toiminnan ansiosta arvioinnin kattavuus parani 40 prosenttia edelliseen arviointiin nähden. Kaksisiipisistä, pistiäisistä, hämähäkkieläimistä ja yhtäläissiipisistä pystyttiin arvioimaan yli 5 000 lajia enemmän kuin viimeksi. Myös sienten ja jäkälien arvioinnin kattavuus parani merkittävästi, yhteensä 700 lajilla. Sen sijaan vesieliöiden arviointi oli hyvin puutteellista tiedon vähyyden ja hajanaisuuden vuoksi. Esimerkiksi levissä ja äyriäisissä arvioinnin kattavauus jopa heikkeni. 

Suomen lajien uhanalaisuus 2000

Vuoden 2000 arvioinnin yhteydessä käyttöön otettiin ensimmäistä kertaa uusi, Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) vuonna 1994 julkaisema ja sen jälkeen tarkistama kansainvälinen luokittelu. Sen pohjana oli tarkasti määritellyt kriteerit joiden perusteella kaikki lajit arvioitiin ja niille annettiin luokka. Käytetyt luokat olivat hävinneet (RE), luonnosta hävinneet (EW), äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN), vaarantuneet (VU), silmälläpidettävät (NT), puutteellisesti tunnetut (DD), elinvoimaiset (LC) ja arvioimatta jätetyt (NE). Luokista käytettiin niiden englanninkielisiä lyhenteitä. Uhanalaisia olivat luokkiin CR, EN ja VU luokitellut lajit. Vertailtavuuden parantamiseksi vuoden 2000 arvioinnissa lajeille annettiin myös edellisten arviointien mukaiset luokat.

Uhanalaisten lajien toinen seurantatyöryhmä luovutti työnsä tulokset ympäristöministerille toukokuussa 2000 ja julkaisi ne seuraavana vuonna teoksessa Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja oli nyt 1 505 ja hävinneitä 186. Lisäksi lueteltiin 1 060 silmälläpidettävää lajia. Seurantatyöryhmä esitti 19 toimenpide-ehdotusta.

Ensimmäinen laaja uhanalaisuusarviointi jo 1980-luvulla

Ensimmäinen laaja Suomen lajiston uhanalaisuusarviointi toteutettiin 1980-luvulla. Ympäristöministeriön asettama Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta julkaisi arvioinnin tulokset vuonna 1986. Mietintö sisälsi yleistekstien lisäksi luettelon Suomen uhanalaisista lajeista sekä 89 toimenpide-ehdotusta suojelun toteuttamiseksi. Kaikki 1 051 uhanalaiseksi arvioitua lajia esiteltiin yksityiskohtaisesti mietinnön liiteosissa.

Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö koostuu neljästä erillisestä osasta, jotka ovat saatavana verkkojulkaisuina.

Seuraava uhanalaisuusarviointi päätettiin tehdä jo viiden vuoden kuluttua. Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunta julkaisi tämän arvioinnin tulokset vuonna 1992. Vuoden 1990 uhanalaisten lajien luettelossa oli 1 692 lajia. Toimenpide-ehdotuksia esitettiin 42.

Vuosien 1986 ja 1990 arvioinneissa käytettiin seuraavia uhanalaisuusluokkia: Hävinneet (H), erittäin uhanalaiset (E), vaarantuneet (V) ja silmälläpidettävät (S). Silmälläpidettävät jaettiin taantuneisiin (St), harvinaisiin (Sh) ja puutteellisesti tunnettuihin (Sp). Vuonna 1990 oli käytössä näiden lisäksi luokat vaara ohi (O) ja muuttunut arviointi (M).

Yhteystiedot

Vanhempi tutkija Ulla-Maija Liukko, Suomen ympäristökeskus (Syke),
etunimi.sukunimi@syke.fi

Ympäristöneuvos Esko Hyvärinen, ympäristöministeriö,
luontoympäristöosasto, esko.o.hyvarinen@gov.fi

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)

Tutustu myös

Luontopääoma hupenee – Policy Brief
Syken julkaisussa esitetään keinoja, joilla luonnon monimuotoisuus saadaan elpymään.
Siirry (issuu.com)