Ravinteiden kuormitus Itämereen
Ihmisen toiminnasta ja maankäytöstä muodostuva ravinnekuormitus on Suomessa suurimmaksi osaksi hajakuormitusta. Se syntyy erityisesti maatalouden, metsätalouden ja haja-asutuksen päästöistä. Näistä syntyneet ravinteet ja orgaaninen aines päätyvät Itämereen jokien ja pienempien virtavesien kuljettamana.
Osa ravinteista joutuu Itämereen suorana rannikon pistekuormituksena yhdyskuntien jätevesistä, teollisuudesta, merenkulusta tai kalankasvatuksesta. Lisäksi ravinteita kulkeutuu Itämereen ilmalaskeumana. Pistekuormituksen osuus on erityisesti Suomenlahdella suuri ja ilmalaskeuma on suuri Selkämerellä (HELCOM 2022).
Suomen kokonaisravinnekuormitus Itämereen on hieman vähentynyt viimeisten 20 vuoden aikana, mutta kuormitus on edelleen huomattavasti liian suurta. Suomen naapurimaiden valuma-alueilla tapahtuneet vähennykset ovat kuitenkin vaikuttaneet myös Suomen avomerialueiden ravinnekuormituksiin. Fosforikuorma väheni Suomenlahdella 61 %, Selkämerellä 10 % ja Perämerellä 9 % vuosien 1997–2003 keskiarvoon verrattuna. Vastaavasti typpikuorma väheni Suomenlahdella 16 %, Selkämerellä 22 % ja Perämerellä 14 % (HELCOM 2022).
Maatalouden osuus hajakuormituksesta on edelleen suuri
Suurin osa mereen päätyvästä ihmisperäisestä ravinnekuormituksesta on kaikilla merialueilla peräisin maataloudesta. Maataloudesta aiheutuva fosfori- ja typpikuormitus ei ole vähentynyt yhdelläkään merialueella pitkällä aikavälillä (vuosina 1995–2021) tai viimeisten 10 vuoden aikana. Maatalouden ravinnekuormituksen yhtenä indikaattorina on peltomaan ravinnetase, joka ei ole typen tai fosforin osalta vähentynyt Suomessa vuodesta 2010. Pellot ovat suuri kiintoaineen lähde vesiin. Jokien tuoman kiintoaineen kokonaiskuormitus on vähentynyt pitkällä aikavälillä (1995–2021).
Metsätalouden aiheuttama ravinnekuormitus on suurta erityisesti Perämerellä. Metsätalouden fosfori- ja typpikuormitus ei ole vähentynyt yhdelläkään merialueella pidemmällä aikavälillä (v. 1995–2021) tai viimeisten 10 vuoden aikana. Orgaanisen hiilen kokonaiskuormitus on enimmäkseen peräisin ojitetuilta turvemailta. Kuormitus on suurinta Perämerellä, mutta se on kasvanut myös Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Selkämerellä. Perämerellä ei ole tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta.
Turvetuotannon ravinnekuormitus on vuosina 2016–2021 pienempi kuin sitä edeltävänä 6-vuotisjaksona kaikilla muilla merialueilla paitsi Saaristomerellä. Fosforikuormitus on pienentynyt muilla merialueilla 21–50 % ja typpikuormitus 4–44 %. Eniten kuormitus on vähentynyt Perämerellä, missä kuormitus on suurinta. Saaristomerellä kuormitus sen sijaan on kasvanut noin 50 %. Turvetuotannon osalta tavoite siis saavutettiin muualla paitsi Saaristomerellä. Turvetuotannon osuus Saaristomeren kuormituksesta on tosin vain promillen osien luokkaa.
Haja- ja loma-asutuksen osuus fosforikuormituksesta vaihtelee eri merialueilla 6 % ja 11 % välillä ja sen osuus typpikuormituksesta 2 % ja 4 % välillä vuosina 2010–2019. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tuli voimaan maaliskuussa 2017, ja sen myötä haja-asutuksen jätevesien kuormitus vesistöihin tulee koko ajan pienenemään. Haja- ja loma -asutuksen ravinnekuormituksesta ei kuitenkaan ole saatavissa ajantasaista vuosittaista tietoa.
Pistekuormitus on pääosin vähentynyt
Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden fosforikuormitus on vähentynyt 1990-luvun jälkipuolelta eri merialueilla 43–76 % lukuun ottamatta Merenkurkkua, missä vähennys on ollut pienempi (17 %). Viimeisten kuuden vuoden aikana fosforikuormitus on ollut edelleen lievästi laskussa Suomenlahdella, Selkämerellä, Perämerellä ja Merenkurkussa. Saaristomerellä jätevesien fosforikuormitus on pysynyt ennallaan vuosien 2016–2021 välillä.
Yhdyskuntien jätevesien typpikuormitus on vähentynyt 1990-luvun jälkipuolelta Suomenlahdella 43 % ja Saaristomerellä 66 %. Muilla merialueilla muutos on ollut pienempi. Viimeisten kuuden vuoden aikana typpikuormituksessa on ollut Saaristomerellä edelleen laskeva suuntaus. Myös Perämerellä kuormitus on lievästi laskenut vuosien 2016–2021 aikana. Muilla merialueilla ei ole havaittavissa muutosta.
Teollisuuden jätevesien fosforikuormitus on vähentynyt 1990-luvun jälkipuolelta eri merialueilla vähintään 44 %. Merenkurkun ja Saaristomereen teollisuuden fosforikuormitus on pientä (alle 1 t/v). Viimeisten kuuden vuoden aikana fosforikuormitus on edelleen vähentynyt Suomenlahdella ja Perämerellä.
Teollisuuden typpikuormitus on vähentynyt 1990-luvun jälkipuolelta eri merialueilla vähintään 22 %. Merenkurkussa ja Saaristomerellä typpikuormitus on melko pientä (alle 10 t/v). Viimeisten 6 vuoden aikana teollisuuden typpikuormitus on edelleen vähentynyt Suomenlahdella ja Selkämerellä. Perämerellä kuormitus on ollut viimeisten 10 vuoden aikana suurempi kuin sitä edeltävänä 10-vuotisjaksona.
Vesiviljelyn fosforikuormitus on vähentynyt 1990-luvun jälkipuolelta eri merialueilla 49–96 % ja typpikuormitus 32–93 %. Kuormitus on ollut koko ajan suurinta Saaristomerellä ja pienintä Merenkurkussa, missä nykyään ei kasvateta lainkaan kalaa. Viimeisten kuuden vuoden aikana vesiviljelyn kuormitus ei ole kuitenkaan vähentynyt.
Merenkulun päästöistä voidaan arvioida vain ilmaperäinen kuormitus
Merenkulun aiheuttama ilmaperäinen typpikuormitus väheni kaikilla merialueilla yli 25 % vuodesta 2000 vuoteen 2015. Sen jälkeen kuormitus kasvoi hieman vuoteen 2019 asti, mutta vuonna 2020 kuormitus oli taas alempi kuin vuonna 2015. Päästötiedot perustuvat AIS-järjestelmään ja STEAM-malliin. Pienveneiden ilmaperäisestä kuormituksesta ei ole saatavissa luotettavaa vuosittaista tietoa. Alusten jätevesien mukana mereen päätyvän fosfori- ja typpikuormituksen määrää tai siinä tapahtuneita muutoksia ei voida arvioida. Myöskään aluksista satamien vastaanottolaitteisiin jätetyn jäteveden määrää ei pystytä arvioimaan.
Satamien ravinnepäästöt, jotka johtuvat laivojen kuljettamien keinoravinnelastien purkamisen tai lastauksen sekä säilytyksen yhteydessä syntyvistä ravinnevirroista, voivat olla ajoittain huomattavia. Näiden ravinnevirtojen huomioiminen tila-arviossa edellyttää kuitenkin uutta seurantatietoa, ja niiden seuranta tulisikin sisällyttää seuraavaan merenhoidon seurantaohjelmaan. Seurantatiedon puuttuessa näitä ravinnevirtoja ei ole voitu huomioida tässä tila-arviossa. Kyseiset ravinnevirrat eivät kuulu laivaliikenteen tai maanviljelyn ravinnepäästöihin vaan muodostavat oman kategorian.
Pienveneiden septitankeista jätetyn jäteveden määrässä tapahtui voimakas kasvu jaksolla 2017–2022 (190 %). Noin 80 % kerätyistä jätevesistä on peräisin Saaristomereltä. Koska tietoa veneilyn määrästä ei ole, ei voida varmistua, merkitseekö trendi kuormituksen vähenemistä mereen vai kuvaako se kasvua veneilyn määrässä.
Lähdeluettelo
HELCOM (2022). Pollution load on the Baltic Sea. Summary of the HELCOM Seventh Pollution Load Compilation (PLC-7). Verkossa https://helcom.fi/wp-content/uploads/2023/01/Summary-of-the-HELCOM-seventh-pollution-load-compilation-PLC-7.pdf (viitattu 30.10.2023)