Keski-Uudenmaan virtavesihelmet

Helmi-keskittymän tärkeänä tavoitteena on parantaa alueen ekologista kytkeytyneisyyttä. Maantieteellisesti laajalle alueelle ulottuva keskittymä luo myös hyvän mahdollisuuden huomioida ja hillitä valuma-alueiden negatiivisia vesistövaikutuksia.

Keskittymä kattaa jokivarsiin ja niiden lähiympäristöön sijoittuvat Helmi-ohjelman elinympäristöt: rantaluonnon, pienvedet, metsäluonnon, perinnebiotoopit, suot sekä lintuvesiin lukeutuvat kosteikot, joiden tilaa on tavoitteena parantaa erilaisilla luonnonhoitotöillä. Hoitotoimet parantavat luontoarvoja suojelualueiden lisäksi myös niiden ulkopuolella, mikä parantaa lajiesiintymien ja elinympäristöjen tilaa ja monimuotoisuutta. 

Helmi-elinympäristöihin kohdistuvien toimenpiteiden lisäksi paikalliset toimijat ovat tehneet virtavesien kunnostusta keskittymän alueella jokiuomissa. Helmi-elinympäristöihin kuuluvat virtavesistä purot ja norot, joiden valuma-alue on jokia suppeampi. Myös jokien kunnostukset edesauttavat keskittymän Helmi-elinympäristöjen suojelua, hoitoa ja lajiston tilaa mm. parantuneiden elinympäristöjen ja vedenlaadun, ekologisten yhteyksien ja vaelluskalojen näkökulmasta

Helmi-keskittymä sijaitsee pääkaupunkiseudulla ja sen tuntumassa, jossa suuri ja kasvava asukasmäärä luo painetta luonnon virkistyskäytölle. Muodostuvan yhteistyöverkoston myötä Helmi-keskittymä antaa hyvän mahdollisuuden seudullisen yhteistyön kehittämiselle virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittamisessa.

Kuva

Ekologinen verkosto ja kytkeytyneisyys 

Tärkeänä tavoitteena on myös parantaa alueen ekologista kytkeytyneisyyttä. Keskittymä pyrkii parantamaan alueella olemassa olevan, hajanaisen suojelualueverkoston välisiä ekologisia yhteyksiä. Maantieteellisesti laajalle alueelle ulottuva keskittymä luo myös hyvän mahdollisuuden huomioida ja hillitä valuma-alueiden negatiivisia vesistövaikutuksia, kuten maankäytön aiheuttamaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. 

Yhtenä alueen luonnon monimuotoisuuden tärkeänä keskittymänä voidaan pitää Sipoonkorven kansallispuistoa. Laajuudestaan huolimatta sen ekologinen kytkeytyneisyys muiden maakunnallisesti merkittävien ekologisen verkoston alueiden kanssa on heikkoa, ja luonnonhoitotöillä olisi mahdollisuus parantaa tilannetta. 

Muita keskeisiä monimuotoisuuden keskittymiä ovat Natura 2000 -verkostoon kuuluvat Rörstrandin ja Kummelbergenin suojelualueet Sipoonjoen vesistön yläjuoksulla, Lemmenlaakson ja Keravanjokikanjonin suojelualueet Keravanjoella, Ohkolanjokilaakson suojelualue Ohkolanjoella, Gästerbyn järvet ja suot Sipoossa sekä Järvisuo-Ridasjärvi Hyvinkäällä. 

Keskittymän alueella on lukuisia luontoarvoiltaan rikkaita lehtoja ja kosteita rantaniittyjä, mutta niiden kytkeytyneisyys toisiinsa on heikkoa ja suojeltujen alueiden pinta-alat ovat pieniä. Pienillä, eristäytyneillä luontoarvokohteilla ja niiden lajistolla on usein varsin heikko kyky sopeutua ympäristön aiheuttamaan stressiin. Toimiva ekologinen verkosto ylläpitää luonnon kykyä mukautua mm. ilmastonmuutoksen tai kasvintuhoojien vaikutuksiin, kun lajit voivat siirtyä toimivia yhteyksiä pitkin elinympäristöjen muuttuessa. Tämän vuoksi näiden alueella esiintyvien herkkien luontotyyppien kytkeytyneisyyden lisääminen on tärkeää, jotta luontoarvot voidaan turvata pidemmällä tähtäimellä.

Sipoonjoki, Keravanjoki ja Ohkolanjoki sivupuroineen muodostavat pitkät yhtenäiset monihaaraiset uomajatkumot, jotka ovat tärkeä osa luontaista sini-viherverkostoa. Niillä on huomattavaa merkitystä myös esimerkiksi vaelluskalojen, kuten meritaimenen, lisääntymisalueina.

Ajankohtaista

• Vantaa ennallistaa Palokallion alueen talousmetsää kohti luonnontilaa (21.3.2025)
• Luonnonsuojelualueita hoidetaan Sipoossa Helmi-ohjelman avulla (13.3.2025)
• Jokitalkkaritoimintaa
• Helmi-keskittymät apuna monimuotoisuuden turvaamisessa (12.7.2024)
• Kirkonkylänkosken padon purku siirtyy kesään 2025 (7.6.2024)
• Uudenmaan luonnon monimuotoisuutta turvaamaan perustetaan kaksi uutta Helmi-keskittymää (4.4.2024)
• Sipoonjoen tilasta uutta kattavaa tietoa (22.6.2023)