Helmikauden keskittymä

Jääkauden muovaama monimuotoisuuden keskittymä 

Alueen erityispiirteet pohjautuvat jääkauden muovaamiin geologisiin muodostumiin, jotka ovat luoneet ainutlaatuisen maiseman ja luonnonolosuhteet. Keskeisiä piirteitä ovat Salpausselän ensimmäinen reunamuodostuma, siitä alkunsa saava Luhdanjoen laaja ja tulviva jokilaakso, Etelä-Suomen korkein kohta – kvartsiitista koostuva jäännösvuori Tiirismaa – sekä Vesijärven monimuotoiset ranta-alueet. Vesijärvi on yksi Suomen vanhimmista järvistä.

Metsäluonnon kannalta alue on merkittävä, sillä keskittymä sijoittuu Etelä-Hämeen lehtokeskukseen. Alueella esiintyy lehmus- ja vaahteralehtoja, pähkinäpensaikkoja sekä raviini- ja rinnelehtoja. Lisäksi alueella on potentiaalia valkoselkätikan elinympäristöjen hoidossa. Vanhoissa lehti- ja havumetsissä on huomattavaa suojeluarvoa sekä mahdollisuuksia ekologisten käytävien kehittämiseen.

Lintuvesiteeman näkökulmasta keskeinen kohde on Kutajärven Natura 2000 -alue, joka toimii tärkeänä pesimäpaikkana useille vesilinnuille ja tarjoaa levähdysalueita muuttolintujen reiteillä. Myös Luhdanjoen ja Luhtikylän kosteikot ovat merkittäviä sekä pesimä- että levähdyspaikkoina monille kosteikkolinnuille.

Lisäksi Salpausselän rinteillä ja lähettyvillä on lukuisia lähteitä, joilla on lähteiden ennallistamisen potentiaalia.
Luonnonarvojen ohella alueella on myös kulttuurihistoriallisia arvoja. Keskittymäalueella sijaitsee kaksi valtakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta: Hollolan kulttuurimaisemat sekä Tiirismaan ja Salpausselän maisemat, jotka yhdessä rikastuttavat alueen kokonaiskuvaa.

Lisäksi Salpausselän rinteillä ja lähettyvillä on lukuisia lähteitä, joilla on lähteiden ennallistamisen potentiaalia.

Luonnonarvojen ohella alueella on myös kulttuurihistoriallisia arvoja. Keskittymäalueella sijaitsee kaksi valtakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta: Hollolan kulttuurimaisemat sekä Tiirismaan ja Salpausselän maisemat, jotka yhdessä rikastuttavat alueen kokonaiskuvaa.
 

Luonto ja tiivis asutus sopusoinnussa 

Helmikauden keskittymä sai alkunsa, kun Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ehdotti Helmi-keskittymäksi Vesijärven eteläisiä rantoja, ja Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys puolestaan Luhdanjoen jokilaaksoa. Koska molemmat ehdotukset saivat laajaa kannatusta Hämeen Helmi-yhteistyöryhmässä ja kohteet sijaitsivat maantieteellisesti lähekkäin, päätettiin niistä muodostaa yksi yhtenäinen Helmi-keskittymä.

Helmikauden keskittymä poikkeaa monista muista Suomen Helmi-keskittymistä sijaintinsa vuoksi, sillä se sijaitsee tiiviisti asutulla ja kaupunkimaisella alueella. Keskeisenä tavoitteena onkin parantaa luonnon ekologista tilaa urbaanissa ympäristössä. Keskittymällä on myös potentiaalia ekosysteemipalveluiden vahvistamisessa. 

Luonnonhoitotoimet tukevat uhanalaisten lajien elinympäristöjä ja parantavat suojelualueiden kytkeytyneisyyttä. Keskittymän perustaminen on tärkeä askel kohti ihmisen ja luonnon tasapainon helmikautta, jossa arvokkaat luontokohteet ja ihmistoiminta voivat elää sopusoinnussa keskenään.