Sammaltyöryhmä

Maaliskuussa 2019 julkaistussa Suomen lajien viidennessä uhanalaisuusarvioinnissa tarkasteltiin maassamme kasvavaa 905 sammaltaksonia. Näistä vähän yli puolet, 497 taksonia, arvioitiin elinvoimaisiksi. Uhanalaisia arvioitiin olevan 312 taksonia, noin 34 % lajistosta. Silmälläpidettäviä on 60 taksonia, 7 % lajistosta. Sammalet ovat jäkälien ja lintujen ohella runsaimmin uhanalaisia lajeja sisältävä eliöryhmä.

Vuonna 2000 Punaisen listan taksonien osuus arvioiduista taksoneista oli 37,8 %, vuonna 2010 osuus oli 40,6 % ja vuonna 2019 se oli 45,1 %.

Uhanalaisuus eri elinympäristöissä
Uhanalaisten sammalten elinympäristöissä korostuvat tunturipaljakat (30 % uhanalaisista lajeista) ja kalkkikalliot (16 %). Noin puolet kummankin elinympäristön sammalista on uhanalaisia. Myös metsissä ja Itämeren rannoilla on paljon uhanalaisia sammalia.

Tärkeimmät sammalten elinolosuhteita heikentävät tekijät ovat ilmastonmuutos erityisesti Lapin tunturiseuduilla, metsien talouskäyttö ja vesitalouden häiriintyminen ojitusten vuoksi. Lähteikköjen ja lähdesoiden lajeja uhkaa lisäksi pohjaveden otto. Itämeren rantojen sammalet kärsivät umpeenkasvusta ja rehevöitymisestä, joiden vaikutusta ilmastonmuutos lisää.

Vertailu aiempiin uhanalaisuusarviointeihin
Vuoden 2010 uhanalaisuusarviointiin verrattuna 190 lajin uhanalaisuusluokka on heikentynyt ja vain 24 lajin parantunut. Aiemmin elinvoimaisiksi luokitelluista lajeista 31 on nyt arvioitu uhanalaisiksi, kun taas vuonna 2010 uhanalaisiksi arvioiduista lajeista kahdeksan on arvioitu nyt elinvoimaisiksi.

Luokkien negatiiviset muutokset liittyvät monissa tapauksissa arvioinnin kriteerien aiempaa tiukempaan tulkintaan ja lisääntyneeseen tutkimustietoon ilmaston lämpenemisen vaikutuksista. Joidenkin lajien positiivinen luokkamuutos puolestaan liittyy maastoselvitysten avulla saatuun tarkentuneeseen tietoon populaatiokoosta. Näiden lajien kohdalla elinympäristöt saattavat olla edelleen taantuneita, mutta tunnettu yksilömäärä on selvitysten jälkeen suurempi kuin aiemmin tiedettiin. Arviointiprosessissa tapahtuneiden muutosten vuoksi vertailu 2010 ja 2019 välillä ei ole mielekäs, mutta on selvää, ettei uhanalaistumiskehitystä ole onnistuttu Suomessa pysäyttämään sammalten osalta.

Mitä uhanalaisuus tarkoittaa?
Uhanalaisuusarviointi on lajien häviämisriskin arviointia. Suomen lajiston uhanalaisuusarviointi on tehty Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteerien pohjalta. Käytössä on viisi kriteeriä, jotka painottavat mm. lajin populaatiokokoa, populaatiokoon kehitystä tiettynä ajanjaksona, elinympäristön laadun ja määrän muutosta sekä esiintymisalueen kokoa. Uhanalaisuus ei siis aina tarkoita harvinaisuutta, vaikka harvinaiset ja vähälukuiset lajit usein päätyvät uhanalaiseksi pienen populaatiokoon vuoksi. Runsaahkokin laji voidaan luokitella uhanalaiseksi, jos sen populaatiokoko on pienenevä ja sen ennustetaan tulevaisuudessa taantuvan vähintään 30 % elinympäristön vähenemisen vuoksi.

Sammalten kohdalla merkittävä tekijä on yksilön määritelmä, joka on kasvustoja muodostavalla lajilla aina kompromissi. Aiemmin yhdeksi yksilöksi laskettiin joko 0,01 m2:n, 0,1 m2:n tai 1 m2:n kasvusto lajin kasvutavasta riippuen, kun taas vuoden 2019 arvioinnissa yksilön määritelmä muutettiin kaikilla lajeilla yhden neliömetrin kasvustoksi. Tämä toisaalta selkeytti uhanalaisuusarvioinnin tekoa, mutta toisaalta heikensi vertailukelpoisuutta aiempiin arviointeihin.

Suojelutoimien tueksi kaivataan lajistokartoituksia ja seurantaa
Uhanalaisuusarviointia vaikeuttaa se, että tietoa lajiston runsaudessa tapahtuneista muutoksista on usein vähän. Etenkin rantojen ja tunturien uhanalaisten lajien seuranta on ollut hyvin puutteellista. Kertynyt tieto on hajanaista, ja useiden lajien viimeisin havainto on yli 50 vuoden takaa, eikä nykyistä yleisyyttä tai levinneisyyttä tunneta. Ilmastonmuutoksen vaikutusten seuranta etenkin lumenviipymillä tulisi käynnistää välittömästi. Tietojärjestelmien yhteiskäyttöä ja luonnontieteellisten museoiden näytetietojen digitointia tarvitaan kipeästi uhanalaisuuden arvioinnin tueksi.

Sammalten alueellinen uhanalaisuus
Valtakunnallisen uhanalaisuusarvioinnin julkaisun jälkeen vuonna 2019 Suomen ympäristökeskus SYKE käynnisti alueellisen uhanalaisuusarvioinnin, joka tehtiin myös sammalille. Alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa keskitytään elinvoimaisiin (LC) ja silmälläpidettäviin (NT) lajeihin, joiden häviämisriskiä arvioidaan jokaisella metsäkasvillisuusvyöhykkeellä ja niiden lohkoilla erikseen. Alueellinen uhanalaisuusarviointi kertoo luonnon tilan paikallisesta heikentymisestä.  Alueellisen arvioinnin tulokset julkistettiin alkuvuodesta 2021.

Sammalissa valtakunnallisesti elinvoimaisiksi arvioituja lajeja on 496 ja silmälläpidettäviä 60. Näistä yhteensä 556 lajista alueellisesti uhanalaisia vähintään yhdellä metsäkasvillisuusvyöhykkeellä on 282 eli 51 % lajeista. Valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja on eniten Tunturi-Lapin 4d-vyöhykkeellä, kun taas alueellisesti uhanalaisia lajeja on tasaisemmin koko Suomessa. Eniten alueellisesti uhanalaisia lajeja on keski- ja pohjoisboreaalisilla metsäkasvillisuusvyöhykkeillä.

Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaisia lajeja tavataan erityisesti kallioilla ja jyrkänteillä, lehdoissa, runsaslahopuustoisissa kangasmetsissä sekä letoilla ja lähteiköissä. Pohjois-Suomessa puolestaan suolajien tilanne on selvästi parempi, kuten myös ranta- ja vesilajien, mutta siellä esiin nousevat kalkkikallioiden, vanhojen kangasmetsien ja lehtojen lisäksi tunturipaljakan lajiston epäsuotuisa tilanne.

• Punaisen kirjan verkkopalvelu (laji.fi)
• Euroopan sammalten uhanalaisuusarviointi (iucn.org)

Suomessa käytettävä sammalten nimistö ja lajien levinneisyys eliömaakunnissa

Suomen sammalien nimistö (tieteellinen nimi auktoreineen sekä suomen- ja ruotsinkielinen nimi) ja esiintyminen maamme luonnonmaantieteellisissä eliömaakunnissa julkaistiin Suomen uhanalaiset sammalet -kirjan liitteessä 1. Nimistö on vuosien 2017–2021 aikana kokonaan päivitetty ja vastaa nyt vuonna 2020 julkaistua Euroopan sammalnimistön checklistiä. Levinneisyystiedot on saatettu ajan tasalle keväällä 2023. Kymmenenteen taulukkoversioon kootut eliömaakunnalle uudet havainnot on julkaistu Memoranda Societatis pro Fauna et Flora Fennica -sarjassa.

Taulukon pdf-versiossa on tiivis johdanto taulukon sisällöstä ja lajistossa tapahtuneista muutoksista. Taulukko päivitetään seuraavan kerran vuonna 2025.

• New national and regional biological records for Finland 11. Contributions to Bryophyta and Marchantiophyta 10 (pdf, 504 kt)
• Pihlaja & Ulvinen 2023. Suomen sammalien levinneisyys eliömaakunnissa (pdf, 2 Mt)
• Pihlaja & Ulvinen 2023. Suomen sammalien levinneisyys eliömaakunnissa (ei saavutettava) (xlsx, 222 kt)

Lajien levinneisyys metsäkasvillisuusvyöhykkeissä ja ELY-keskuksissa sekä sammalten alueellinen uhanalaisuus

Sammaltyöryhmä ylläpitää lisäksi taulukkoa Suomen sammalten esiintymisestä metsäkasvillisuusvyöhykkeillä. Ensimmäisen kerran taulukko julkaistiin Suomen sammalet -kirjassa 2002 (kts alla). Sammalten metsäkasvillisuusvyöhykkeittäinen alueellinen uhanalaisuus on arvioitu vuonna 2020. Metsäkasvillisuusvyöhykkeiden laajuuden vuoksi sammaltyöryhmä on jakanut ne alueellisten ympäristökeskusten tai nykyään ELY-keskusten ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueiden alueisiin. Taulukon seuraava päivitysajankohta on avoin.

• Sammaltyöryhmä 2021. Suomen sammalien levinneisyys metsäkasvillisuusvyöhykkeissä ja ELY-keskuksissa (ei saavutettava) (pdf, 1 Mt)
• Sammaltyöryhmä 2021. Suomen sammalien levinneisyys metsäkasvillisuusvyöhykkeissä ja ELY-keskuksissa (ei saavutettava) (xlsx, 214 kt)

Tieteellisesti tallennettujen todistenäytteiden merkitys sammalten kartoitus- ja suojelutyössä on suuri. Lajiryhmä on paikoin vaikeasti määritettävä, lajien levinneisyydestä saadaan jatkuvasti uutta tietoa ja taksonominen käsityskin muuttuu. Maastosta kerätyt sammalnäytteet tulee aina tallentaa luonnontieteellisten museoiden kokoelmiin, jotka toimivat havaintotietojen arkistoina ja mahdollistavat määritysten tarkistamisen.

Erityisesti uhanalaisten sammalten havaintojen tulee pääasiassa aina perustua museoituihin todistenäytteisiin. Ohjeita näytteiden keräämiseen ja museokokoelmiin toimittamiseen on kerrottu Lenninsiivessä (Juutinen & Syrjänen 2015: Näytteenotto on tarpeellista sammalkartoituksissa, s. 17-18).

HUOM. Valtion luonnonsuojelualueilla näytteenottoon tulee hakea lupa Metsähallitukselta. Yksityisillä suojelualueilla näytteenoton luvanvaraisuus ja mahdollinen rauhoitussäädöksistä poikkeamislupa käsitellään ELY-keskuksessa.

Poikkeuksellisesti eräiden lajien kohdalla myös pysyvästi taltioitu hyvälaatuinen valokuva käy todisteeksi. Tällaisia lajeja ovat mm. itiöpesäkkeellinen lahokaviosammal (Buxbaumia viridis) ja aarnisammal (Schistostega pennata). Näissä tapauksissa mikroskooppinen lajinmääritys ei ole välttämätöntä ja kuvan tulee olla sellainen, josta lajin voi epäilyksettä tunnistaa. Kuvat tallennetaan Lajitietokeskuksen Vihko-palveluun tai Avoimella havaintolomakkeella.

• Lenninsiipi maaliskuu 2015 (syke.fi)
• Lajihavaintojen tallennus Lajitietokeskukseen (laji.fi)

• Suomen uhanalaiset sammalet (helda.helsinki.fi)
• Suomen uhanalaiset sammalet -oppaan ilmestymisen jälkeen julkaistuja lajikuvauksia lisälajeista:
  • Hygrohypnum montanum - CR (ei saavutettava) (pdf, 639 kt)
  • Pohlia andrewsii - VU (ei saavutettava) (pdf, 256 kt)
  • Sciuro-hypnum dovrense - EN (ei saavutettava) (pdf, 284 kt)
  • Sciuro-hypnum glaciale - VU (ei saavutettava) (pdf, 463 kt)
  • Tetraplodon paradoxus - EN (ei saavutettava) (pdf, 600 kt)
• SY 560 Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus (2. korjattu painos) (helda.helsinki.fi)
• Suomen puutteellisesti tunnetut maksasammalsuvut: siiransammalet Nardia,rahtusammalet Cephaloziella ja pihtisammalet Cephalozia (helda.helsinki.fi)
• Näytteenotto on tarpeellista sammalkartoituksissa (Lenninsiipi 2015)
• Bryophytes in Koillismaa biogeographical province (ei saavutettava) (pdf, 2 Mt)

• Puheenjohtaja Kimmo Syrjänen, Suomen ympäristökeskus
• Sihteeri Kati Pihlaja, Kasvimuseo, Turun yliopisto
• Inkeri Ahonen, Naturvårdsverket
• Esa Hankonen, Eurajoki
• Sanna Huttunen, Kasvimuseo, Turun yliopisto
• Riikka Juutinen, Lapin ELY-keskus
• Terhi Korvenpää, Sitowise
• Turkka Korvenpää, Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy
• Timo Kypärä, Metsähallitus
• Tiina Laitinen, Metsähallitus
• Sanna Laaka-Lindberg, Luonnontieteellinen keskusmuseo
• Tarja Marsh, Turun kaupunki
• Riitta Ryömä, Hämeen ELY-keskus
• Tapani Sallantaus, Helsinki
• Tauno Ulvinen, Kasvimuseo, Oulun yliopisto
• Outi Vainio, Kuopion luonnontieteellinen museo
• Risto Virtanen, Kasvimuseo, Oulun yliopisto