Hyppää pääsisältöön
Ymparisto.fi – Etusivu

Ympäristöhallinnon verkkopalvelu

Metsäluontotyyppien uhanalaisuus

Pitkän käyttöhistoriansa aikana Suomen metsät ovat merkittävässä määrin menettäneet luontaisia ekologisia ominaispiirteitään. Samalla monen metsäluontotyypin pinta-ala on pienentynyt. Näiden muutosten seurauksena Suomen metsäluontotyypeistä 76 % on uhanalaisia. Silmälläpidettäviksi metsäluontotyypeistä arvioitiin 21 %, ja yksi luontotyyppi jäi puutteellisesti tunnetuksi.
Kuva
Kuva lehdosta, jossa kuollutta maapuuta.
Tuore keskiravinteinen lehto Lieksan Verkkovaaralla. © Maarit Similä

Metsät ja niiden tuottamat ekosysteemipalvelut ovat aina olleet erottamaton osa elämää Suomessa. Metsistä saamme puun lisäksi marjoja, sieniä, riistaa ja villivihanneksia. Metsäretket ovat tutkitusti erinomainen tapa parantaa omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Suomen metsäisyys on havaittavissa myös lajistossa: Suomessa elävistä eliölajeista noin 42 % käyttää metsiä ensisijaisena elinympäristönään. Näistä lajeista noin kymmenesosa on luokiteltu uhanalaisiksi (VU, EN tai CR) vuonna 2019.

Metsät kattavat yli puolet Suomen maapinta-alasta. Metsäalasta yli 95 % on kangasmetsiä ja näistä yli puolet tuoreita kankaita. Kangasmetsiä esiintyy koko maassa, mutta lehdot ovat painottuneet eteläisimpään Suomeen sekä lehtokeskusten alueille.

Metsäluontotyyppien uhanalaisuus

Pitkään jatkunut metsätalous on heikentänyt metsien luontaisia ominaispiirteitä merkittävästi: muun muassa vanhojen metsien, vanhojen puuyksilöiden ja kuolleen puun määrä on vähentynyt ja puulajisuhteet ovat muuttuneet. Nämä muutokset ovat johtaneet siihen, että 76 % Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Elinympäristömuutosten myötä myös monet metsien eliölajit ovat uhanalaistuneet.

Yhdeksän metsäluontotyyppiä on arvioitu erittäin uhanalaisiksi (EN). Näistä kaksi on lehtoja ja seitsemän kangasmetsiä.  Vaarantuneiksi (VU) arvioitiin 17 luontotyyppiä.  Silmälläpidettäviksi (NT) metsäluontotyypeistä arvioitiin 21 %, ja yksi luontotyyppi jäi puutteellisesti tunnetuksi (DD).

Kuva
Koko maassa uhanalaisuusluokkien osuudet: äärimmäisen uhanalaisia metsäluontotyyppejä on 0 %, erittäin uhanalaisia 26,5 %, vaarantuneita 50 %, silmälläpidettäviä 20,6 % ja säilyviä 0 %. Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalaisia on 8,8 %, erittäin uhanalaisia 26,5 %, vaarantuneita 44,1 %, silmälläpidettäviä 17,6 % ja säilyviä 0 %. Pohjois-Suomessa äärimmäisen uhanalaisia on 0 %, erittäin uhanalaisia 28 %, vaarantuneita 28 %, silmälläpidettäviä 32 % ja säilyviä 8 %.
Metsäluontotyyppien jakautuminen uhanalaisuusluokkiin luontotyyppien lukumäärän perusteella Etelä-Suomessa (34 luontotyyppiä), Pohjois-Suomessa (25 luontotyyppiä) ja koko maassa (34 luontotyyppiä). Tarkastelussa mukana ovat vain luokittelun alimman hierarkiatason arviointiyksiköt (luontotyypit), eli ryhmätason arviot on jätetty pois. © Suomen ympäristökeskus

Etelä-Suomessa uhanalaisten metsäluontotyyppien osuus (79 %) on selvästi suurempi kuin Pohjois-Suomessa (56 %). Ryhmittäin tarkasteltuna uhanalaisten luontotyyppien osuus on suurin Etelä-Suomen kangasmetsissä. Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) arvioitiin kolme luontotyyppiä: vanhat kuivahkot kankaat sekä nuoret ja vanhat kuivat kankaat. Säilyviksi (LC) arvioitiin Pohjois-Suomessa kaksi luontotyyppiä (varttuneet havupuuvaltaiset lehtomaiset kankaat ja kalliometsät), mutta Etelä-Suomessa ei yhtään.

Kuva
Kangasmetsien luontotyypit ovat uhanalaisempia kuin lehtojen tai erikoismetsien luontotyypit. Koko maan arvioissa lehdoista on erittäin uhanalaisia 15 %, vaarantuneita 62 % ja silmälläpidettäviä 23 %. Kangasmetsäluontotyypeistä on vastaavasti erittäin uhanalaisia 47 %, vaarantuneita 40 % ja silmälläpidettäviä 13 %. Metsien erikoistyypeistä on vaarantuneita 50 %, silmälläpidettäviä 33 % ja puutteellisesti tunnettuja 17 %.
Lehtojen, kangasmetsien ja metsien erikoistyyppien jakautuminen uhanalaisuusluokkiin koko maassa, Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa (osuus luontotyyppien kokonaismäärästä). Ryhmätason arviot on jätetty pois, eli mukana tarkastelussa ovat vain luokittelun alimman hierarkiatason arviointiyksiköt (luontotyypit), joiden lukumäärä kullakin tarkastelualueella esitetään pylväiden päissä. © Suomen ympäristökeskus

Kaikkiaan 13 lehtoluontotyyppiä ja kaksi lehtojen ryhmätason luontotyyppiä (jalopuulehdot, kaikki lehdot) arvioitiin. Lehtojen pinta-alasta 96 % sijaitsee Etelä-Suomessa, joten koko maan arviointi noudattelee Etelä-Suomen arviointia. Etelä-Suomen (ja samalla koko maan) lehtoluontotyypeistä 77 % on uhanalaisia (VU, EN tai CR). Kolme luontotyyppiä luokiteltiin silmälläpidettäviksi (NT). Säilyväksi (LC) tai äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) ei arvioitu yhtään lehtoluontotyyppiä millään tarkastelualueella. Pohjois-Suomessa lehdot eivät ole yhtä uhanalaisia kuin Etelä-Suomessa, mikä johtunee sekä lehtojen erilaisesta käyttöhistoriasta että niiden suojelusta; Pohjois-Suomessa suojeltujen lehtojen osuus (24 %) on paljon suurempi kuin Etelä-Suomessa (3 %). Jalopuulehtoja ei esiinny Pohjois-Suomessa.

Kaikkien erotettujen 19 kangasmetsäluontotyypin tai kangasmetsien ryhmätason kasvupaikkatyypin uhanalaisuus pystyttiin arvioimaan. Uhanalaisiksi (VU, EN tai CR) arvioitiin 17 luontotyyppiä. Yhdeksän kangasmetsätyyppiä arvioitiin erittäin uhanalaisiksi (EN) ja kahdeksan vaarantuneeksi (VU) koko maan tasolla. Silmälläpidettäväksi (NT) arvioitiin kaksi luontotyyppiä. Yhtään luontotyyppiä ei arvioitu koko maan tasolla luokkiin säilyvä (LC) tai äärimmäisen uhanalainen (CR). Etelä-Suomen kangasmetsät arvioitiin uhanalaisemmiksi kuin Pohjois-Suomen. Kangasmetsien kasvupaikkatyypeistä karummat ovat uhanalaisempia kuin viljavammat tyypit. Sukkessio- eli kehitysvaiheittain tarkasteltuna vanhan kehitysvaiheen metsät ovat kangasmetsäluontotyypeistä uhanalaisimpia. Lehtipuuvaltaisia metsiä lukuun ottamatta kaikki vanhan kehitysvaiheen kangasmetsätyypit arvioitiin luokkaan erittäin uhanalainen (EN).

Metsien kuudesta erikoistyypistä koko maassa vaarantuneiksi (VU) arvioitiin harjumetsien valorinteet, sisämaan tulvametsät ja jalopuustoiset kangasmetsät. Silmälläpidettäviksi (NT) arvioitiin koko maan tasolla kalliometsät ja serpentiinivaikutteisen maapohjan metsät. Sisämaan dyynimetsät arvioitiin puutteellisesti tunnetuiksi (DD).

Metsäluontotyyppien uhanalaistumisen syyt ja uhkatekijät

Merkittävimmäksi metsäluontotyyppien uhanalaistumisen syyksi arvioitiin kuolleen puun väheneminen (uhanalaistumisen syynä 79 %:lla metsäluontotyypeistä), vanhojen metsien ja vanhojen puuyksilöiden väheneminen (74 %) sekä metsien puulajisuhteiden muutokset (53 %). Myös pellonraivauksella on ollut suuri merkitys monien metsäluontotyyppien, etenkin lehtojen uhanalaistumisessa. Muita melko yleisiä, mutta pääosin vähemmän merkittäviä uhanalaistumisen syitä ovat luontaisten laaja-alaisten häiriöiden (mm. metsäpalot) ja metsän luontaisen kehityksen väheneminen, maanmuokkaus, lehtipuiden taimien syönti (kasvinsyöjänisäkkäät) ja rakentaminen. Muita metsäluontotyyppien uhanalaistumiseen vaikuttaneita syitä ovat rehevöittävä laskeuma, ojitukset, jalopuiden geneettisen monimuotoisuuden väheneminen, vieraslajit, kaivannaistoiminta, kuluminen, vesien säännöstely ja vesirakentaminen.

Lehtoluontotyypeillä pellonraivaus ja puulajisuhteiden muutokset ovat olleet merkittävimmät uhanalaistumisen syyt. Kangasmetsissä merkittävimmät uhanalaistumisen syyt ovat olleet kuolleen puun määrän väheneminen, vanhojen metsien ja vanhojen puuyksilöiden väheneminen sekä luontaisten laaja-alaisten häiriöiden ja luontaisen kehityksen väheneminen. Metsien erikoistyypit ovat keskenään hyvin erilaisia luontotyyppejä, ja myös niiden uhanalaistumisen syyt ja uhkatekijät poikkeavat toisistaan.

Kuva
Kuva tasaikäisestä talousmetsäkuusikosta.
Talousmetsien puustorakenne on usein yksipuolinen ja puut ovat tasaikäisiä. Kuollutta pysty- ja maapuuta on niukasti. © Tytti Kontula

Tulevaisuudessa metsiä uhkaavat pääosin samat tekijät kuin tähänkin mennessä. Kuolleen puun määrän väheneminen, vanhojen metsien ja vanhojen puuyksilöiden väheneminen sekä metsien puulajisuhteiden muutokset ovat tärkeimmät metsien uhkatekijät. Myös ilmastonmuutoksen arvioitiin olevan uhkana runsaalle 40 % luontotyypeistä. Ilmaston lämpenemisen vuoksi kasvava tauti- ja tuholaisriski uhkaa etenkin jalopuustoisia luontotyyppejä.

Ei pelkkää heikkenevää kehitystä

Koko maassa lehtoluontotyypeistä tai lehtojen ryhmätason luontotyypeistä viiden luontotyypin määrän ja/tai ekologisen tilan arvioitiin pysyvän vakaana lähitulevaisuudessa. Kymmenen luontotyypin tilan arvioitiin heikkenevän. Pohjois-Suomessa kehityssuunta arvioitiin vakaaksi kaikilla siellä esiintyvillä lehtoluontotyypeillä. Etelä-Suomessa jalopuulehtojen tulevaisuudennäkymät arvioitiin paremmiksi kuin kosteuden ja ravinteisuuden perusteella erotettujen lehtojen, osin jalopuulehtojen suuremman suojeluosuuden vuoksi.

Kuva
Kuva tammilehdosta.
Esimerkiksi tammilehtojen kehityssuunta lähitulevaisuudessa arvioitiin vakaaksi. © Anne Raunio

Kangasmetsäluontotyypeistä kuuden kehityssuunta arvioitiin lähitulevaisuudessa koko maan tasolla paranevaksi, neljän vakaaksi ja yhdeksän heikkeneväksi. Etelä-Suomessa ja rehevillä luontotyypeillä nykytilan kehityssuunta näyttää paremmalta kuin Pohjois-Suomessa ja karummilla luontotyypeillä.

Metsien kuuden erikoistyypin kehityssuunta arvioitiin kaikilla tarkastelualueilla vakaaksi, lukuun ottamatta harjumetsien valorinteitä ja tulvametsiä. Näiden luontotyyppien kehityssuunta katsottiin kaikilla tarkastelualueilla heikkeneväksi, koska niiden tilaa uhkaavat edelleen samat tekijät, jotka ovat johtaneet niiden uhanalaistumiseen: harjumetsien valorinteillä etenkin metsäpalojen puute ja rehevöityminen, tulvametsissä vesistöjen säännöstely.

Kuinka turvata metsäluonnon tulevaisuus?

Metsäluontotyyppien uhanalaistuminen on useimmiten seurausta niiden ekologisen laadun heikentymisestä. Kangasmetsissä laadun heikentyminen näkyy erityisesti kuolleen puuston vähäisyytenä ja yksipuolisuutena sekä vanhojen puuyksilöiden ja vanhojen metsien puutteena sekä lehtipuiden vähäisyytenä. Lehdoissa muutokset puulajisuhteissa sekä puuston ja pensaston rakenteessa heijastuvat myös aluskasvillisuuteen. Vanhojen lehtipuiden ja kookkaiden kuolleiden lehtipuiden, etenkin jalopuiden, väheneminen aiheuttaa lehdoissa merkittävää laadun heikentymistä. Kosteissa lehdoissa myös niitä kuivattavat ojitukset vaikuttavat lehtolajistoon kielteisesti.

Metsäluontotyyppien tilaa voidaan kuitenkin parantaa. Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin metsien asiantuntijaryhmä on esittänyt seuraavat toimenpide-ehdotukset, joiden tavoitteena on metsäluontotyyppien säilyminen alueellisesti edustavina ja ekologiselta laadultaan hyvätasoisina kokonaisuuksina.

Ekologisesti hyvälaatuiset metsäluontotyyppien esiintymät tulisi säästää, koska olemassa olevan luontotyypin säilyttäminen on sekä ekologisesti että taloudellisesti tehokkaampaa kuin hävitetyn esiintymän palauttaminen. Erityisesti vanhojen metsien ja vanhoja puuyksilöitä sisältävien metsien säästäminen on tärkeää, koska ikääntymisen tuomaa ekologista laatua ei ole mahdollista palauttaa ennallistamisen tai luonnonhoidon keinoin.

Metsäluontotyyppien ekologisesti tärkeimpien rakennepiirteiden säilyminen tulisi turvata ja ekologista laatua heikentäviä toimenpiteitä välttää. Tällaisia rakennepiirteitä ovat erityisesti vanhat puuyksilöt, kuolleet puut ja kasvupaikalle luontainen lehtipuiden osuus. Ekologista laatua heikentäviä toimenpiteitä ovat muun muassa kuolleen puun korjaaminen energiapuuksi ja maapuita tuhoava maanmuokkaus. Metsän luontaisia rakenteita ja luonnollista kehityskulkua mukailevalla metsänkasvatuksella on mahdollista vähentää puuntuotannosta aiheutuvaa metsäluontotyyppien laadun heikkenemistä.

Kuva
Kuva metsästä, jossa kuollutta puuta.
Kuolevat ja kuolleet puut kuuluvat luonnontilaisiin metsiin. Kotinen, Lammi. © Seppo Tuominen

Harvinaisimpien ja eniten taantuneiden metsäluontotyyppien esiintymät tulisi säästää, vaikka niiden laatu olisi heikentynyt. Näitä ovat muun muassa runsasravinteiset lehtoluontotyypit sekä monet metsien erikoistyypeistä.

Metsäluontotyyppien ekologista laatua voidaan ylläpitää ja parantaa luonnonhoidon avulla. Esimerkiksi harjumetsien valorinteiden on tärkeää pysyä avoimina, ja arvokkaan jalopuumetsän tai muun lehtimetsän ylläpitäminen saattaa vaatia kuusettumisen ehkäisemistä.

Kuva
Kuva ennallistamispoltetusta ja osin kaadetusta metsästä.
Poltettua ja osin kaadettua metsää. Suomessa esiintyy kymmeniä palaneeseen metsään erikoistuneita lajeja, jotka ovat uhanalaistuneet, koska metsäpalojen sammutus on nykypäivänä hyvin tehokasta. Ennallistamispolttojen avulla voidaan palauttaa metsän luontainen sukkessio (kehitys ikävaiheesta toiseen) ja monia tärkeitä rakennepiirteitä. © Seppo Tuominen

Metsien luontaisia piirteitä voidaan palauttaa ennallistamisen avulla. Kangasmetsissä tärkein ennallistamiskeino on polttaminen, jonka avulla voidaan palauttaa metsän luontainen kehitys ja monia ekologisesti tärkeitä rakennepiirteitä (palanut puu, kuollut puu, lehtipuut). Poltolla voidaan myös ehkäistä karuimpien luontotyyppien rehevöitymistä. Jalopuumetsien määrää voidaan lisätä istuttamalla paikallista alkuperää olevia jalopuita. Ojia tukkimalla voidaan palauttaa metsän luontainen hydrologia.

Huonosti tunnettujen metsäluontotyyppien kartoitusta ja tilan seurantaa tulisi lisätä. Kangasmetsistä on olemassa laajat tiedot valtakunnan metsien inventointien ansiosta, mutta tiedot muiden metsäluontotyyppien (esimerkiksi kaikki lehtoluontotyypit) esiintymisestä ja laadusta ovat puutteelliset ja hajallaan. Näiden luontotyyppien inventointiin ja seurantaan tulisi panostaa huomattavasti.

 

Metsät-asiantuntijaryhmän yhteystiedot

Puheenjohtaja: Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, jari.kouki@uef.fi

Sihteeri: Katariina Mäkelä, Suomen ympäristökeskus, Luontoratkaisut, katariina.makela@syke.fi

Sihteeri: Kaisa Junninen, Metsähallitus, Luontopalvelut, kaisa.junninen@metsa.fi

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)