Suomen meriympäristön tila 2024
Suomen meriympäristön tila 2024 -verkkosivusto on yhteenveto Itämeren tilasta. Se on vastaus monille kysyjille, monipuolinen käsikirja Itämeri-tietoa tarvitseville asiantuntijoille ja vahva perustus toimenpideohjelmalle. Yhteenvetoraportin tavoitteena on olla lukijaystävällinen, mutta digitaalisten aineistojen ansiosta myös syvällinen katsaus meriluontoon ja sen muutoksiin. Jotta se palvelisi Itämeren tilan parantumista, kukin teemakokonaisuus myös selventää vahingollisten muutoksien taustalla olevia tekijöitä. Näiden pohjalta on asetettu ympäristötavoitteita, jotka ohjaavat yhteiskuntaamme kestävämpään Itämeren luonnonvarojen tai merialueen hyödyntämiseen.
Suomen meriympäristön tilaa arvioidaan yli sadan indikaattorin avulla (Indikaattorit ja hyvän tilan kynnysarvot). Jokaiselle indikaattorille on pyritty asettamaan kynnysarvo eli tavoitetaso, jonka täyttyessä meri on hyvässä tilassa. Jos tavoitetasoon ei päästä, tilan arvioidaan olevan “heikko” tai “hyvää tilaa ei ole saavutettu”. Toissijaisesti arvioidaan sitä, kuinka kaukana hyvästä tilasta indikaattori on. Mikäli kynnysarvoja ei ole esimerkiksi tutkimustiedon puutteen vuoksi saatavilla, tila määritellään sanallisesti kuvailemalla tai kehityssuuntaukseen perustuen. Tässä raportissa hyvä tila on kuvattu kunkin teeman alussa ja määritelmät ja niitä tukevat indikaattorien kynnysarvot on esitetty Tausta-asiakirjassa:
Meriympäristön hyvän tilan määritelmät 2024 (pdf, 725 kt)Suomen meriympäristön tila -2024 -raportti on osa Suomen merenhoitosuunnitelmaa. Tila-arviossa määritellään hyvä tila, arvioidaan sen saavuttaminen sekä asetetaan ympäristötavoitteet, joilla seurataan ympäristöä uhkaavia tekijöitä. Tässä merenhoitosuunnitelmassa asetetut ympäristötavoitteet on esitelty Ympäristötavoitteet kolmannessa merenhoitosuunnitelmassa -sivulla.
Yhteenveto meriluonnon tilasta
Meriluonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan lajiston tai luontotyyppien runsauden lisäksi myös niiden välisiä suhteita ja vuorovaikutuksia. Itämeren tila-arviossa meriluonnon monimuotoisuutta tarkastellaan merinisäkkäiden lintujen, kalojen, planktonyhteisöjen, merenpohjan elinympäristöjen ja ravintoverkon kautta.
Meriluonto on rehevöitymisen ja monien ihmisen aiheuttamien häiriötekijöiden takia ahtaalla, mikä näkyy herkempien lajien uhanalaistumisena. Merenpohjan ja ulappaekosysteemin kasvi- ja eläinyhteisöissä rehevöitymistä suosivat lajit ovat yleistyneet.
Merinisäkkäistä harmaahylkeiden kaikki indikaattorit osoittavat kannan tilan olevan hyvä kaikilla merialueilla. Norppakannan tila on hyvä Perämeren ja merenkurkun alueella, mutta Ahvenanmaan, Saaristomeren ja Suomenlahden norppakannat ovat heikossa tilassa norppien määrän ja levinneisyyden jäädessä alle kynnysarvojen. Myös jäähabitaatin heikkeneminen näkyy norppakannan heikkona tilana samoilla alueilla. Pyöriäisten tila on heikko kaikilla merialueilla.
Vaikka iso osa merilintujen kannoista on hyvässä tilassa, saariston tyypilliset lajit karikukko, pilkkasiipi ja haahka ovat vähentyneet jo pitkään ja tila on arvioitu heikoksi. Toisaalta ympäristömyrkkyjen vähentyminen näkyy hylkeiden ja merikotkan runsastumisena.
Rannikkokaloja kuten kuhaa, vaellussiikaa ja ahventa koskevat tila-arviot ovat epävarmoja seuranta-aineiston vähyyden vuoksi. Ahvenen kanta arvioitiin kuitenkin vakaaksi ja hyväksi. Kovimman kalastuspaineen kohteena ovat Saaristomeren kuhakanta ja Perämeren jokien jäljellä olevat vaellussiikakannat, joiden hyvää tilaa ei edelleenkään saavutettu tarkastelujaksolla 2017–2022. Perämeren siikakannat ovat heikossa tilassa myös niiden tärkeimmillä syönnösalueilla eli Merenkurkussa ja Selkämerellä.
Ulappaekosysteemi on kokonaisuudessaan heikossa tilassa sekä Suomen avomeri- että rannikkoalueilla. Kaikilla alueilla veden näkösyvyys on heikko, sinileväkukinnot runsastuneet ja a-klorofyllin kesäpitoisuus liian korkea. Yleisten uimarantojen vedenlaatu sen sijaan on hyvä kaikilla alueilla Suomenlahtea lukuunottamatta.
Suurin osa suomalaisten kalastajien Itämerestä pyytämästä kaupallisten avomerilajien kalasaaliista koostuu silakasta ja kilohailista. Suomen vesillä kalastuksen kohteena olevasta kahdesta silakkakannasta ja yhdestä kilohailikannasta vain Pohjanlahden silakkakannan katsottiin olevan hyvässä tilassa tarkastelujaksolla 2017–2022. Syy heikentyneeseen tilaan kahden kannan kohdalla oli voimakas kalastus. Itämeren itäinen turskakanta on myös edelleen heikossa tilassa, mutta sitä ei Suomen vesillä enää juurikaan esiinny tai kalasteta.
Perämerellä on kaksi jäljellä olevaa merkittävää lohikantaa (Tornionjoki ja Simojoki), joiden tila on nykyisin hyvä, siis myös niiden vaellusalueilla eli Suomen osalta Pohjanlahdella ja Saaristomerellä. Lohen tila-arvioita ei tehty Suomenlahdelle. Alkuperäisiä meritaimenkantoja on jäljellä enää kahdessatoista Suomen puolelta Itämereen laskevassa joessa. Alkuperäisten meritaimenkantojen tila Suomenlahdella ja Selkämerellä arvioitiin heikoksi.
Ravintoverkko on hyvässä tilassa Pohjanlahdella, mutta Pohjois-Itämerellä, Ahvenanmeren-Saaristomeren alueella ja Suomenlahdella perustuottajat, planktoninsyöjäkalat ja huippupedot ovat heikossa tilassa ja siten ravintoverkko ei ole tasapainossa. Rehevöitymisen vaikutukset ovat muuttaneet kasviplankton- ja vesikasviyhteisöjä ja vaikutukset kertautuvat eläinplankton-, pohjaeläin- ja kalayhteisöihin.
Merenpohjan laajojen elinympäristöjen tilaa heikentää valoisassa vyöhykkeessä erityisesti rehevöityminen, Suomenlahden syvillä pohjilla taas hapettomuus ja saastuneet sedimentit. Hyvässä tilassa olevia elinympäristöjen määrä vaihtelee Suomenlahden 47%:sta Pohjois-Itämeren 71 %:iin.
Yhteenveto ihmisen vaikutuksesta meren tilaan
Ihmisen toiminta heikentää Itämeren ympäristöä monella tavalla. Vieraslajeja leviää uusille alueille laivaliikenteen mukana, mereen kulkeutuu ravinteita ja haitallisia aineita maa-alueilta ja merenkulusta, ja muovien ja keinokuitujen käytön lisääntyminen näkyy merten roskaantumisena. Meriliikenteestä, rakentamisesta, merituulivoimaloista ja muusta meren hyödyntämisestä syntyy vedenalaista melua ja muutoksia virtauksissa, aallokkoisuudessa, veden lämpötilassa ja suolaisuudessa.
Laajin heikentävä vaikutus on ravinnekuormituksen aiheuttamalla rehevöitymisellä, joka estää elinympäristöjen hyvän tilan saavuttamisen ja on monen lintulajin heikon tilan takana. Valuma-alueelta tuleva ravinnekuormitus ei ole osoittanut merkkejä vähenemisestä ja siksi toimenpiteiden tulisikin pureutua maa- ja metsätalouden kuormituksen vähentämisen haasteisiin. Tällä hetkellä rannikkoalueiden jokikuormituksen vaikutuksia kuvaavat indikaattorit osoittavat haitallisia vaikutuksia. Suomen merialueilla merenpohjat ovat pääosin hyvässä kunnossa Pohjanlahdella, mutta sinileväkukinnot ja näkösyvyyden heikkeneminen osoittavat heikkoa tilaa kaikilla muilla alueilla paitsi Merenkurkun ulkosaaristossa.
Suomen merialueet arvioitiin heikkoon tilaan vieraslajien osalta johtuen vakiintuneiden vieraslajien levittäytymisestä ja runsastumisesta. Vieraslajit kilpailevat alkuperäisten lajien kanssa ja muuttavat ravintoverkkoa ja elinympäristöjä. Koska asettuneita lajeja ei voi merestä poistaa, on ainoa mahdollisuus estää yhä uusien lajien saapuminen Itämereen.
Meriympäristöä uhkaavien ympäristömyrkkyjen ja rantaroskien määrät näyttävät pääosin vähentyneen, mikä on myönteinen merkki toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Liian korkeita ympäristömyrkkypitoisuuksia mitattiin pintasedimentissä tributyylitinalle ja kuparille sekä palonestoaineille (PBDE) ahvenessa ja silakassa. Ympäristömyrkkyjen taso ravinnoksi tarkoitetussa kalassa on alle kynnysarvojen, eli osoittaa hyvää tilaa.
Vaikka roskien määrä Suomenlahdella ja Saaristomerellä on laskenut, Perämeren, Saaristomeren ja Suomenlahden rannoilla roskamäärät ylittävät kuitenkin kynnysarvon eli alueet ovat heikossa tilassa. Mikroroskien ja merenpohjan makroroskien osalta tila-arviota ei vielä voitu tehdä.
Vedenalaisen melun seuranta-aineistot osoittavat, että erityisesti melun aiheuttama heikko tila Suomen eteläisillä merialueilla edellyttää tarttumista toimenpiteisiin. Ajallinen vertailu osoittaa matalataajuisen melun lisääntyneen Itämeren pääaltaalla ja itäisellä Suomenlahdella vuosina 2014-2023.
Rannan rakentamisesta, kuten penkereistä, silloista, laitureista ja aallonmurtajista aiheutuneet pysyvät hydrografiset muutokset eivät ole aiheuttaneet heikentynyttä tilaa millään rannikkoalueella.
Ilmastonmuutos on aiheuttanut pitkän aikavälin muutoksia: suolaisuus on vähentynyt, kerrostuneisuus lisääntynyt ja meriveden pintakerros on lämmennyt erityisesti talviaikana.
Pitkällä aikavälillä seurattaessa nähdään tilan paranemista
Edelliseen tila-arvioon verrattuna suurin osa meriluonnon tilaa osoittavista indikaattoreista on pysynyt samana, ja kokonaistilassa ei ole tapahtunut suurta parantumista. Sen sijaan pidemmän ajan trendit osoittavat tilan parantuneen monen kuvaajan osalta.
