Vaarallisten aineiden vaikutukset meriekosysteemissä
Haitallisten aineiden pitoisuuksien lisäksi Suomen merialueilla seurataan niiden aiheuttamia vaikutuksia meriympäristössä. Seuranta on keskittynyt perinteisesti ekosysteemin huipulla oleviin saalistajiin, sillä ravintoketjussa tapahtuvan rikastumisen vuoksi niihin kertyvien aineiden pitoisuudet ovat suurimpia. Vaarallisten aineiden pitkäaikaisvaikutuksia seurataan merikotkaindikaattorin avulla ja niiden yhteisvaikutuksia ahvenista ja silakoista mitatulla LMS-indikaattorilla.
Merikotkakannan tila on hyvä Suomenlahdella, Ahvenanmaan ja Saaristomeren alueella
Merikotka on meriekosysteemissä huippupeto, minkä vuoksi siihen kertyy pysyviä ympäristömyrkkyjä saaliseläimistä. Merikotkat saalistavat Suomen merialueilla suuria rannikkokaloja, mm. haukia, ja vesilintuja. Merikotka oli ensimmäisiä lajeja Suomessa, joista havaittiin ympäristömyrkkyjen vaaralliset vaikutukset luonnossa. Merikotkakanta oli romahtanut muutamaan pesivään pariin 1970-luvulla, kunnes lisääntymishäiriöitä aiheuttavat PCB ja DDT kiellettiin kansainvälisillä sopimuksilla ja kanta alkoi elpyä talviruokinnan ansiosta. 1990-luvulla poikastuotanto lähestyi jo hyvän tilan kynnysarvoja.
Vuosina 2016–2021 Suomen rannikon merikotkakannan tuottavuus oli hyvässä tilassa Pohjanlahdella, Ahvenanmaan ja Saaristomeren alueella ja Suomenlahdella. Tuottavuus on indikaattori, joka yhdistää sekä poikastuotannon (eli kuinka monta poikasta pari tuottaa) että pesinnän onnistumisen (eli kuinka moni pari onnistuu tuottamaan poikasia). Näistä kahdesta poikasten lukumäärä on parempi indikaattori ympäristömyrkkyjen vaikutuksille, sillä pesinnän onnistumiseen vaikuttavat myös häirintä ja reviiritaistelut. Pohjanlahden rannikolla poikasten lukumäärä jää kuitenkin kynnysarvon alapuolelle, osoittaen heikkoa tilaa. Vastaavasti pesinnän onnistuminen osoittaa heikkoa tilaa Ahvenanmaan ja Saaristomeren alueella, jossa reviirien saatavuus voi rajoittaa parien pesinnän onnistumista. Vaarallisten aineiden vaikutusten näkökulmasta merikotkan tila arvioidaan hyväksi Suomenlahdella ja Ahvenanmaan ja Saaristomeren alueella.
Yhteisvaikutuksia mittaavan LMS-indeksin mukaan merialueiden välillä ei ole merkittäviä eroja
Meriympäristössä olevien ympäristömyrkkyjen aiheuttamia vahingollisia yhteisvaikutuksia eliöissä seurataan LMS-indeksillä (engl. lysosomal membrane stability). Indeksi mittaa kalojen lysosomisolujen vakautta minuutteina. Hyvässä tilassa solut ovat vakaampia, eli eivät hajoa nopeasti. Seurantaohjelmaan valitut rannikkopaikat ovat esimerkkeinä ihmistoiminnan vaikutuksen lähellä olevista paikoista ja avomeren paikat kuvastavat yleisempää meren tilaa. Rannikkopaikkojen tila mitattiin ahvenista ja avomeren tila silakoista.
Tulosten mukaan ahvenen LMS-indeksin arvot ovat Helsingin ja Porin edustalla vähän matalampia – eli osoittavat haitallisempia yhteisvaikutuksia – kuin Paraisten tai Vaasan edustalla. Silakan LMS-arvoissa on pienempiä eroja. Vaikka LMS-indeksille ei ole asetettu kynnysarvoa, niin se todennäköisesti osuu 6–8 minuutin väliin. Kaikilla alueilla ainakin osa mittauksista osui näiden arvojen alapuolelle, mikä osoittaa riskiä ympäristömyrkkyjen haitallisille yhteisvaikutuksille.
