Siirry sisältöön
Ymparisto.fi – Etusivu

Ympäristöhallinnon verkkopalvelu

Raskasmetallit

Ravintoverkon huipulle kertyvistä raskasmetalleista varsinkin elohopea, lyijy ja kadmium ovat olleet pitkään huolena Itämerellä. Tällä hetkellä näiden kaikkien pitoisuudet Suomen merialueen kaloissa ovat hyvällä tasolla. Sen sijaan pohjasedimenttien kuparipitoisuus ylittyy kaikilla Suomen merialueilla.
Kuva
Teollisuuslaitos rannalla.
Teollisuuden raskasmetallipäästöille on asetettu tiukkoja rajoituksia, ja monien raskasmetallien pitoisuudet merivedessä ovatkin laskeneet. © Riku Lumiaro

Raskasmetalleja pääsee mereen enimmäkseen teollisuudesta, minkä vuoksi päästömäärät tunnetaan melko hyvin ja niiden rajoittaminen on ollut mahdollista. Lisäksi raskasmetalleja päätyy mereen yhteiskunnan jätevesistä sekä ilmalaskeumana.

Raskasmetallit ovat suurina pitoisuuksina myrkyllisiä merieliöille ja ne kertyvät ravintoketjun huipulla oleviin lajeihin. Suomen merialueilla seurataan mm. elohopean, kadmiumin, lyijyn, kuparin ja sinkin pitoisuuksia. Eniten huolta Itämerellä on aiheuttanut elohopea, eteläisellä Itämerellä myös kadmium ja lyijy.  

Elohopeapitoisuudet ovat hyvällä tasolla

Rannikolla ahvenesta mitatut elohopean pitoisuudet olivat arviointikaudella hyvälle tilalle määritellyn kynnysarvon tuntumassa. Eri merialueilta mitatut keskiarvot jäävät alle kynnysarvon, joten meri on hyvässä tilassa ahvenen elohopean suhteen. Myös avomerialueilla silakoiden elohopeapitoisuudet jäävät kynnysarvoa matalammiksi. Kynnysarvossa on otettu huomioon elohopean luontainen taustapitoisuus, joka on määritetty kaikilla rannikkovesillä samansuuruiseksi. Mikäli taustapitoisuutta ei huomioitaisi, kaikki rannikkovesien tulokset ylittäisivät kynnysarvon.  

Kuva
Pisteillä ja väreillä kuvatut raskasmetallipitoisuudet. Sisältö on selitetty kuvatekstissä.
Sedimentin kuparipitoisuus (Cu), kadmiumin (Kd), elohopean (Hg), lyijyn (Pb) pitoisuudet kalassa sekä pintaveden nikkelipitoisuus (Ni) eri merialueilla. Punainen katkoviiva kuvaa hyvän tilan kynnysarvoa. Suhdeluvun ollessa kynnysarvon vasemmalla puolella, tila on hyvä. Ainoastaan sedimentin kuparipitoisuudet ylittyvät säännöllisesti, joten muiden raskasmetallien osalta tila on hyvä. © Suomen ympäristökeskus

Elohopeapitoisuudet Perämeren avomerialueen silakassa ovat vuodesta 2000 alkaen näyttäneet kasvun merkkejä, mutta olleet silti reilusti alle kynnysarvon. Muilla merialueilla elohopeapitoisuudet silakassa eivät ole muuttuneet. Merenkurkussa trendiä ei tunneta ja rannikkoalueiden ahvenessa trendi ei ole selkeä.  

Monien raskasmetallien pitoisuudet ovat laskeneet, kuparipitoisuudet ovat edelleen liian korkeita

Kadmiumin ja lyijyn keskimääräinen pitoisuus jää alle niille määrätyn kynnysarvon kaikilla merialueilla eli tila arvioidaan hyväksi. Yksittäisiä paikkakohtaisia kynnysarvon ylityksiä on kuitenkin mitattu molemmista raskasmetalleista Perämeren rannikkovesissä, lyijyn osalta myös Suomenlahden rannikkovesistä.

Kadmiumin pitoisuudet silakassa ovat kasvaneet Pohjois-Itämerellä ja Suomenlahdella sekä ahvenessa Merenkurkussa, Suomenlahdella ja Ahvenanmeren-Saaristomeren alueella. Lyijypitoisuudet ovat pienentyneet erityisesti Pohjanlahden ja Ahvenanmeren-Saaristomeren alueella. 

Nikkelin pitoisuus merivedessä on pysynyt lähes ennallaan ja alittaa kynnysarvon kaikilla rannikkomerialueilla, vaikka yksittäisiä paikkakohtaisia kynnysarvon ylityksiä on mitattu Ahvenanmeri-Saaristomerellä, Merenkurkussa, Perämerellä, Selkämerellä ja Suomenlahdella. Sen sijaan kuparin pitoisuus ylittää kynnysarvon kaikkien mitattujen asemien pohjasedimentissä Suomen merialueilla.

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)