Itämeren tila vieraslajien osalta
Suomen aluevesille levisi uusia vieraslajeja muualta Itämereltä
Suomen merialueelle ei ihmisen toimesta saapunut vuosien 2017–2022 aikana yhtään Itämerelle uutta vieraslajia, joten niiden osalta tila on hyvä. Suomen aluevesille levisi kuitenkin muilta Itämeren alueilta vuosina 2018–2022 kolme vieraslajia, jotka oli havaittu muualla Itämerellä jo aiemmin. Näitä niin kutsuttuja sekundaarisesti levinneitä lajeja saapui saman verran kuin vuosien 2011–2016 aikana. Uudet lajit ovat Suomenlahdella vuonna 2021 havaitut rangiasimpukka (Rangia cuneata), ja japaninkuuppaäyriäinen (Nippoleucon hinumensis) sekä Itäisellä Suomenlahdella havaittu idänsieraintokko (Proterorhinus semipellucidus).
Vakiintuneiden vieraslajien määrä on kasvanut
Suurin osa Suomen merialueelle saapuvista uusista vieraslajeista on kyennyt vakiintumaan osaksi meren ekosysteemiä. Vakiintuneiden vieraslajien lukumäärä onkin jatkuvasti kasvanut Itämerellä, näin myös vuosina 2017–2022, jolloin kaikki kolme uutta saapunutta vieraslajia vakiintuivat aluevesillemme. Tämän osalta tilanne vieraslajien suhteen on heikko.
Haitallisten lajien runsaus on kasvanut ja levinneisyysalue laajentunut
Haitallisina vieraslajeina pidetään esimerkiksi liejutaskurapua (Rhithropanopeus harrisii) ja mustatäplätokkoa (Neogobius melanostomus), jotka vaikuttavat voimakkaasti paikallisiin lajeihin. Molempien lajien runsaus on kasvanut ja levinneisyysalue laajentunut vuosina 2017–2022, mitä pidetään heikon tilan määritelmänä.
Liejutaskurapu havaittiin ensi kertaa kansalaishavaintojen perusteella 2009 ja populaatio on runsastunut sen jälkeen huomattavasti. Laji levisi Saaristomereltä Selkämerelle vuosien 2011–2016 aikana ja nyt uusimmalla arviointikaudella myös Suomenlahdelle.
Mustatäplätokko havaittiin Suomessa ensi kertaa 2005 ja vuoteen 2010 mennessä sitä oli löydetty Suomenlahdelta ja Saaristomereltä. Vuosina 2011–2016 mustatäplätokko oli levinnyt jo kaikille merialueille Merenkurkkua lukuun ottamatta. Lajin levinneisyys on nyt edelleen sama, mutta populaatio on kolminkertaistunut vuosiin 2011–2016 verrattuna. Pohjanläheisten kalalajien seuranta on epäsäännöllistä, joten mustatäplätokkoa voi esiintyä myös Merenkurkussa.
Vieraslajien osuus monisukasjalkaisista on kasvanut edelleen
Heikosta tilasta kertoo myös vieraslajien määrän suhde alkuperäisten lajien määrään. Pehmeän pohjan monisukasjalkaiseläimissä vieraslajien suhde alkuperäisiin on jo lähes tasoissa. Marenzelleria-monisukasjalkaisten suvun kolme vieraslajia levisivät Suomen merialueille 1990 alkaen. Tähän asti vieraslajeja oli ollut monisukasjalkaisten eliöryhmässä hyvin vähän, vaikkakin pikkuliejumato (Boccardiella ligerica) levisi Suomen vesille jo aiemmin. Vuonna 2010 vieraslajien suhde alkuperäisiin lajeihin oli monisukasjalkaisissa jo yli 84 % rannikolla, mutta avomerellä vasta noin 50 %. Vuonna 2016 rannikolla vieraslajien osuus monisukasjalkaisista oli 90 %, ja avomerellä se moninkertaistui nousten 94 prosenttiin.
Vuosien 2017–2021 aikana rannikolla vieraslajeja on monisukasjalkaisista edelleen 90 %, kun taas avomerellä lukema on noussut jo 99 prosenttiin.
Lisätietoja uusien vieraslajien indikaattorista löytyy tietolehtisestä:
Uusien ilmestyneiden vieraslajien indikaattoritietolehtinen 2024 (pdf, 682 kt)