Roskakuormitus merialueelle

Mereen kulkeutuvat roskat voivat päätyä rannoille, meren pohjalle, veden pinnalle tai merieliöihin. Osa roskasta jää tiheytensä vuoksi kellumaan pinnan ja pohjan välille vesipatsaaseen. YK:n ympäristöohjelma UNEP (2005) on arvioinut, että noin 70 % mereen tulevista roskista päätyy merenpohjalle, 15 % rannoille ja loput 15 % jää kellumaan veden pinnalle tai vesipatsaaseen.

Kaikki roska on alun perin lähtöisin maalta. Tästä huolimatta meriroskan lähteet jaetaan yleensä maa- ja meriperäisiin riippuen toiminnoista, joiden kautta roska päätyy mereen. Yleisesti arvioidaan, että noin 80 % meriroskasta on maaperäisistä lähteistä (UNEP 2005, 2016). Alueiden välillä on kuitenkin suuria eroja meriroskien merkittävimmissä lähteissä, eikä lähdetietoja aina ole saatavilla. Esimerkiksi ulkosaariston rantojen roskaantumisen syitä on vasta alettu selvittää.

Kaikkialla maailmassa tehtyjen selvitysten mukaan muovi on ehdottomasti yleisin meriroskamateriaali. Meriroskaongelma kiertyykin suurelta osalta muovituotteiden valmistuksen, käytön ja kulutuksen ympärille, vaikka muitakin materiaaleja kuin muovia löytyy ympäristöstä.

Meriroskan lähteitä ovat yhteiskunnan sektorit tai toiminnot, jotka tuottavat roskaa. Reitit taas ovat tapoja, joilla roska kulkeutuu maalta meriympäristöön, esimerkiksi joet, tuuli, tulva-, hule- tai jätevedet (Sherrington & Darrah 2014). Meriroskan lähteitä ja reittejä on toisinaan vaikea erottaa toisistaan, ja roskan reitti on usein vielä vaikeampi selvittää kuin sen lähde.

Meriroskaa kulkeutuu mereen kaupunkien hulevesien mukana

Suomessa tehdyn rantaroskien lähdeselvityksen mukaan maalta tuleva kuormitus on selvästi suurempaa kaupunkirannoilla ja välimuotoisilla rannoilla (n. 74–82 %) kuin luonnontilaisilla rannoilla (n. 56 %, Setälä & Suikkanen 2020). Merenrantakaupungeille lähetetyn kyselytutkimuksen perusteella yhdeksi tärkeimmistä kulkeutumisreiteistä nousi kaupunkien hulevedet, jotka puhdistamattomina kuljettavat monen tyyppistä ja kokoista roskaa. Roskaa päätyy ympäristöön jo tuotteiden raaka-aineiden valmistuksen yhteydessä ja siitä eteenpäin koko arvoketjun aikana, kun tuotteita ja tavaroita hyödynnetään, käytetään ja hylätään käytöstä. 

Lähdeanalyysillä saadaan tietoa merkittävimmistä roskan lähteistä

Vaikka rantaroskaseurannan tuottama aineisto on meren tilan seurannan kannalta ensiarvoisen tärkeää, ei sen perusteella voi laatia suoraan johtopäätöksiä ympäristöön päätyneiden roskien alkuperästä. Vuonna 2020 Suomessa tehtiinkin rantaroskien lähdeanalyysi, jossa jokaiselle roskatyypille arvioidaan todennäköisin lähde. Analyysissä hyödynnettiin seuranta-aineiston lisäksi tietoa paikallisista roskaa tuottavista toiminnoista (Setälä & Suikkanen 2020). Menetelmässä huomioitiin mahdollisuus, että tietty roskatyyppi voi olla peräisin useammasta kuin yhdestä lähteestä.

Tässä selvityksessä matkailu ja rannankäyttäjät arvioitiin suurimmaksi roskanlähteeksi kaikilla rantatyypeillä, ja sen tuottama osuus rantaroskista oli noin 40–60 %. Muita merkittäviä roskanlähteitä olivat mm. vene- ja laivaliikenne sekä rakentaminen.

Kuva