Merenpohjan makroroskien seurantaa kehitetään
Merenpohjalle vajonneiden makroroskien määrää ja koostumusta seurataan Pohjanmerellä ja eteläisellä Itämerellä kalakantojen arvioinnin ohessa troolaamalla. Niiden pohjalta kehitetään kansainvälisenä yhteistyönä hyvän tilan kynnysarvoja merenpohjan makroroskalle. Suomen aluevesillä pohjatroolaus ei kuitenkaan ole ollut käytössä kalakantojen arvioinnissa, eikä näin ollen vastaavaa roska-aineistoakaan ole kertynyt. Suomi on Itämeren ainoa maa, jolla ei toistaiseksi ole vertailukelpoista aineistoa merenpohjan makroroskista. Troolaukselle vaihtoehtoisia visuaalisia menetelmiä kehitetään parhaillaan, mutta haasteena on ollut varsinkin vesien sameus sekä eri menetelmillä saatujen tulosten yhteensovitus.
Pohjaroskien seurantaa on kehitetty Suomessa vuodesta 2021 testaamalla roskien keräämistä vanhasta pohjatroolista rakennetulla keräimellä. Roskia harattiin Selkämerellä Rauman rannikolla ja saaristossa yhteensä 48,5 km:n pituudelta (kokonaisala 0,117 km2). Noin neljäsosa harauksista tuotti saaliiksi pohjaroskaa. Roskia oli keskimäärin 305 kpl/ km2 tai 270 kg/km2. Suurin osa (82 %) roskista oli kalastusperäisiä ja materiaaliltaan muovia, kuten verkkoja, verkkohavaksen osia ja siimaa.
Vaikka käytetty keräin on selvästi varsinaisia pohjatrooleja pienempi, menetelmällä saatu aineisto on suhteellisen yhteensopivaa muualla Itämerellä kerätyn pohjatrooliaineiston kanssa, mikäli roskia kerätään samantyyppisiltä pohjilta. Pilottihankkeen tulokset eivät kuitenkaan sellaisenaan riitä merialueiden tilan arvioimiseen pohjaroskien osalta. Merenpohjan makroroskaseurantaa tulisikin laajentaa useammille alueille, erityisesti erilaisten roskaantumista aiheuttavien toimintojen läheisyyteen. Myös avomeren syvien pohjien pohjaroskamäärät pitäisi selvittää.